Onko pikku kakkonen/kolmonen haaveissa?
Olen pienen pojan (s.4/2008) äiti ja rankan vauva vuoden jälkeen ajattelin, että toista ei ihan äkkiä tule tai jos tulee niin vaihtuu myös mies. No, nyt on mies vaihtunut erittäin vauva kuumeiseen sellaiseen ja itseäkin alkanut ajatus suorastaan himottamaan, kun ekan vuoden valvomiset ja itkut ovat pitkälti unohtuneet ja uusi mies olisi varmasti hyvää isä ainesta.
Jotenkin tämän toisen raskauden ajattelu ja toivominen ja valmistautuminen on erilaista kuin sen ensimmäisen. Eikä tietysti ole aikaakaan keskittyä tähän uuteen yritykseen samoin kuin aiemmin. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kommentit (9)
Vauvakuumetta on.. Mulla on poika edellisestä suhteesta(s.2/2008). Erosimme lapsen isän kanssa, kun poika oli 10 kk. Nyt viime jouluna tapasin aivan mielettömän ihanan miehen, josta tuntui heti, että kaikki on kohdallaan. Miehellä on hirmuinen vauvakuume ja on tartuttanut sen myös minuun :) Mutta on se toki erilaista. Tiedän itse mitä käsite vauva-arki tarkoittaa. Miehellä ei sitä vastoin ole mitään käsitystä, lapsia hänellä ei ole. Olen innoissani. Ja peloissani. Millaisia fiiliksiä sussa herättää uusi mahdollinen raskaus?
Meillä on sama homma. Mies on ihan innoissaan ja kyllä mullakin hormonit hyrrää. Me ollaan molemmat yli 3-kymppisiä ja miehellä ei siis ole vielä omaa lasta. Olen yrittänyt kertoa hänelle, kuinka vaikea vauva vuosi voi olla, mutta hän ei oikein sitä käsitä. Jotenkin tosi sööttiä, kun toinen on melkein yhtä sekopäinen ja tulevaisuuden vaaleanpunaisena näkevä, kuin itse oli kun odotti ekaa.
Musta on kyllä ihanaa, että on vihdoin se osallistuva mies. Hän varmasti tulee joka nla käynnillekin, jos vaan pääsee :D. Mutta joo samaa aikaa vähän hirvittää, että jos sieltä tulee taas se koliikki vauva, jota ei saa vieroitettua tissiltä ja joka nukkuu ekat pitkät yöt vuoden vanhana... :S Toisaalta ne mä kärsin silloin melkein yksin. Nyt olisi varmasti toinen tilanne. Sekin mua muuten vähän hirvittää, että muuttuuko mun uuden rakkaan suhde ent. miehen poikaan, kun nyt tulevat loistavasti juttuun. Menin lukemaan juttuja naisista, jotka inhoavat miehensä lapsia, koska he ovat uuden perheen välissä jne. Oon varmaan vähän pöljä, kun tuommoista ajattelen, mutta vähän levoton olen, että miten mun poika sitten sulautuu uusiin kuvioihin. Uudet appivanhemmat ovat kyllä myös aivan kultaisia ja adoptoineet pojan jo itselleen.
Sit mä mietin, että miten jaan aikani lasten ja miehen välillä et kukaan ei jää ilman huomiota. Sit pohdin, että ehdinkö harrastaa esim mammajoogaa tai vauvauintia beibin kanssa. Sitten mietin tuota raksuttavaa biologista kelloa, että ei ehkä kannata enää odotella enempää, jos meinaa...
Tykkäsin olla kyllä raskaana. Kaikki meni hyvin ja vain vauhti hidastui. Ai niin, no olin mä kyllä tosi väsynyt koko ajan. Mitenköhän sitä sitten jaksaa ekan kanssa? Synnytys oli kyllä ihan helvettiä. Kesti 40h. En oikein haluaisi toista samanlaista, mutta toisaalta se on vaan sen yhden vaikkakin pitkän kerran kun se tapahtuu... :/
Hmmmmmmmmmmmmmmmmmmm... vauva... mies haluaisi kaksi, mutta jos nyt eka tämä yksi... jos vaan haluaa tulla meidän lapseksi... Me odotetaan vielä ainakin jouluun asti ennenkuin aletaan tosi toimiin. Ollaan vielä menossa syksyllä naimisiin.
Meillä lapsi 10/08 ja ekan jälkeen olin myös sitä mieltä että ei kiitos enempää. Menkkojen palautuminen kesti tooosi kauan ja oikeastaan vasta nyt toimii ja oma olo on normaali ja olen "taas oma itseni".
Toinen raskautuminen hieman pelottaa, kun tietää jo mitä on edessä. Ekasta jäi hiukan vaivoja, joten ihan heti en minäkään uskalla yrityksen rueta, jos ja kun pahenevat. Toista ei myöskaan voi kuumeilal niillä vaalenpunaisilla laseilla romanttisesti. Miehellä olis "hinku" ja mullakin vähän, mutta jarruttelen. Kuten sinulla, myös meillä oli koliikkia ja armoton väsymys joka helpotti siinä kun vauva oli 8kk ja alkoi nukkua hyvin... Niin ja kun synnytys oli haasteellinen niin sanoinkin miehelle että semmoinen "verilöylyhän" siitä taas tulee! Että en taida siihen olla valmis :O
Pelottaa vaan että jos toinen nukkuu vielä huonommin ja on taas koliikkia tai allergioita tms.... Tai entä jos vauva ei ole terve, kun eka on. Voiko käydä hyvä tuuri 2 krt? Ja miksi toiset ei saa sitä koliikkiakaan kokea?? :) No, ehkäpä siis ei olla vielä valmiita mutta kuumeillahan saa :) Tää liittyy joukkoon!
Mieskin vaihtui. Toivon siis kolmatta, miehelle olisi ensimmäinen.
3v ollut ilman ehkäisyä yhteensä ja tuloksena 3 epäonnistunutta raskautta. Kyllä syö naista :(
Otan osaa mirabel. Mun eka raskaus oli kans keskenmeno ja olin sen jälkeen pitkään ihan kakkana. Jopa ihan sairaslomalla asti, kun ei itkusta tullut loppua. Vähän on nyttemmin helpottanut se, kun ajattelin, että mulla ei olis nyk. lasta jos olisin silloin saanut pitää sen lapsen... :/ Varmaan tosi rankkaa, jos on kolme kertaa käyny sama!
Kivaa muuten, että täältä löytyy "kohtalontovereita". Jotenkin välillä on tuntunut kuin olisi ihan yksin tässä elämäntilanteessa. Tokihan miehestä on seuraa, mut hänel ei tosiaan ole vielä sellasta "vastuuta" lapsesta/vanhemmuudesta.
Mulla on nyt pähkäily menossa, että koska ottais ton kierukan pois ja antais palaa. Jotenkin haluaisin odottaa, että esikko täyttäis 4 ennen kuin uusi syntyy. Mut sitten mä itse olen jo paljon vanhempi ja jos meinataan vielä mahd. kolmosta (mies haluaa, kun ei ole vielä vauva vuotta kokenut :D), niin kannattais jo alkaa hommiin, joka tapauksessa korkeintaan ensi keväänä ehkäsyt jää. Mites teillä muilla? Joko yritätte tosissaan vai onko tjot meininkiä vai ihan vasta suunnittelette aloitusta tulevaisuudessa?
Mielenkiinnosta myös kysyn, että oliko teillä paineita vanhemmuudesta ekan lapsen kanssa? Mä olin nimittäin kauhee suorittaja ja podin jatkuvaahuonoa omaa tuntoa näin jälkikäteen näkee ihan selvästi, et se oli ihan turhaa ja tyhmääkin. Mulla oli vaan ympärillä täydellisiä äiti kavereita ja osa oli kovia arvostelemaan. Olen ihan varma että seuraavan lapsen kanssa osaan ottaa rauhallisemmin ja järkevämmin. Toisaalta huomaan, että mä oon kauheen varovainen puhumaan kellekkään nyk. elämäntilanteesta. Mun oli vähän vaikea viedä uus mies tarhaankin, kun hän kuitenkin kuskaa poikaa. Vähän hullua kyllä... =)
KATTY:
Mulla myös on tässä mies vaihtunut, eli 2 lasta exän kanssa, nykyisen kanssa ensimmäistä siis yritetään.
Mullahan oli eka epäonninen raskaus 08, joka päättyi turner-tytön synnyttämiseen rv 18+ jouluna08
2 seuraavaa ovatkin olleet ihan perinteisesti keskenmenoja (06/09, ja 06/10)
Täällä kanssa tuo uusi elämänkumppani ihan tohkeissaan ja vauvahöperöinen, ihan kuin minäkin. Keskenmeno tosin koetteli siis molempia nyt juhannuksena, ja hoksasi tämä isäntäkin, ettei se olekaan aina ihan niin helppoa :(
Ehkäisyä ei ole ollut meillä käytössä ollenkaan missään vaiheessa...
Mä niin haluaisin sen plussan :/
Toivon, rukoilen, tekisin ihan mitä vain et tulis se plussa ja kaikki menis hyvin.
kp 23/23-26
joten jännäilyä jännäilyä..
Epätoivoa, ja jännäilyä....
Ehkäisy jäi pois viime kuussa ajatuksella, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Aikoinaan kyllä päätin, että en enää toista lasta halua, mutta kummasti se mieli vaan muuttui :) Ajatuksen toisesta muksusta heitin miehelleni jo pari vuotta sitten, mutta hän halusi pohtia asiaa ensin kunnolla. Viimein mies sitten suostui!
Edellisestä suhteesta mulla on 9-vuotias muksu. Eli jos toisen vielä joskus saa, niin ikäeroa on aika paljon. Mutta toisaalta.. aikaisemmin en olisi ollut valmis uuteen vauvaan. Takana on myös yksi kohdun ulkopuolinen raskaus.
Nyt tässä jännitellään koska tärppää. Kp on nyt 31/??. Tein kyllä tänään testin, mutta tulos oli niin kummallinen, että taidan tehdä toisen lähipäivinä :)
Eli vihdoin on toinen muksu oikeasti suunnitteilla, jos luoja niin vain suo.
Ekani on pian 8v poika edellisestä suhteesta. Kaikki ei mennyt alkuun ihan helposti,oli koliikkia ja yövalvomisia eka vuosi ja oli rahallisesti hyvin hankalaa, ja erottiin lapsen isän kanssa kun poju oli 1,5v.
Nyt sitten vihdoin ja viimein minulla on uusi semmoinen mies jonka kanssa tuntuu että haluan perheen perustaa. Ollaan oltu n.1,5vuotta yhdessä ja reilu vuosi siitä asuttu yhdessä.Ostettiin talo maalta ja samalla suunniteltiin että jätetään ehkäisy pois parin-kolmen viikon päästä kun vika pillerilevy loppuu. Eli ei "haittaa vaikkei tänä vuonna mitään vielä tapahtuisikaan, niin paljon on tässä muuttoa ja pientä pintaremonttia edessä että voisi jopa olla helpompi kun ei olisi mitään pahoinvointeja yms. Mutta ajateltiin tyylillä että tulee jos on tullakseen. Mä toivon etten ala mittailemaan aamulämpöjä ja laskemaan ovulaatioita, mut saa nähdä onko se mahdollista pysyä ihan "normaalina" tän kuumeilun kanssa :D
Vähän samankaltainen tilanne, meinas mieskin vaihtua. Tosin mulla on lähes koko ajan ollu törkee vauvakuume vaikka suhde on ollu välillä tosi huono ja lähes olematon. Mulla poika 7/09. Nyt sitte kuitenki laitettii hynttyyt yhteen ja ehkä yritys alkaa syksyllä jos nyt ei käy mitään radikaalia. Just täl hetkel mies on ihan idiootti, pitää mykkäkoulua yhen asian takia. Mut ohimenevää varmasti. Tosin rupesin jo miettii et onko järkee hankkia lapsia ton kans lisää jos on itekki tollanen pentu.. Mut sillon ku ei oo mitää ongelmia ni on kyllä ihana mies ja isä.