Lue keskustelun säännöt.
oletko rehellinen
06.08.2010 |
kuinka usein alat yhdyntään (ei omia haluja)vain miellyytääksesi kumppaniasi,minä teen sen joskus
Kommentit (31)
...on lainannut tuota meikäläisen tekstiä. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin ei kannata mennä suin päin, vaan kannattaa odottaa esim. 3-5 vuotta, niin kumppani paljastaa "todelliset karvansa" (enkä nyt puhu mistään pehkoista) sinulle. Mutta joku 10 vuoden odottelukaan ei mielestäni ole mistään kotoisin, ellei sitten satu juuri olemaan joku teinirakkaus, jonka on tavannut alta kakskymppisenä. Olen myös sitä mieltä, että ihminen muuttuu eniten 20-30 ikävuoden välillä. Tavallaan elämänarvot muuttuvat, kun kasvetaan teinistä 10-15 vuotta eteenpäin. Tällöin voi käydä niin, että se henkilö, joka tuntui mukavalta ja ihanalta parinkympin pinnassa, ei sitä enää olekaan 30-35 -vuotiaana ja sitten alkaa tulemaan niitä avo-/avioeroja. Ja vielä huonompi homma on sitten, jos on hommannut kyseisen henkilön kanssa lapsia, sillä silloin on "naimisissa" ko. henkilön kanssa lopun ikäänsä. ...toteaa M37
...että toiset meistä ovat vain kyllästyviä, elämyshakuisempia ihmisiä. Katson oman tilanteeni johtuvan osittain myös siitä, ettei tällä luonteella edes pitäisi yrittää mitään elämänmittaista parisuhdetta. Olen vaihtelunhaluinen kaikessa - niin työn, harrastusten, oman ulkonäköni, asuinpaikkojen kuin muiden asioiden kanssa. Niinpä vääjäämättä kyllästyn myös seksiin saman ihmisen kanssa. En voi sille mitään. Mikään ei ole kiihottavampaa kuin seksi uuden tuttavuuden kanssa.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
...että toiset meistä ovat vain kyllästyviä, elämyshakuisempia ihmisiä. Katson oman tilanteeni johtuvan osittain myös siitä, ettei tällä luonteella edes pitäisi yrittää mitään elämänmittaista parisuhdetta. Olen vaihtelunhaluinen kaikessa - niin työn, harrastusten, oman ulkonäköni, asuinpaikkojen kuin muiden asioiden kanssa. Niinpä vääjäämättä kyllästyn myös seksiin saman ihmisen kanssa. En voi sille mitään. Mikään ei ole kiihottavampaa kuin seksi uuden tuttavuuden kanssa. N37
[/quote]
Aivan totta. Yleensähän ihastuminen johonkin henkilöön kestää maksimissaan sen 8-10 kuukautta. Jos sitten alkaa "menojalkaa" vipattaa, niin silloin etsii itselleen "uusia haasteita" tai elämyksiä, miten sen nyt sitten sanoisi. Eiköhän tuo asia käy jokaisen päässä sen jälkeen, kun se ihastus alkaa laantumaan ja varsinkin jos seksielämä laantuu siinä samalla. Yleensähän seksi on se "liima", joka pitää pariskunnan yhdessä kuitenkaan mitenkään asiaa yleistämättä.
Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että mikään ei ole kiihottavampaa kuin seksi uuden tuttavuuden kanssa, oli se sitten joku "satunnainen tuttu" tai rinnakkaissuhde, varsinkin jos on kokeilunhaluinen tai sitten oman parisuhteen seksielämä on menneen talven lumia / jämähtänyt paikalleen.
M37
n.kaksi kertaa päivässä, enkä ole ikinä antanut vasten tahtoani..
Aivan totta. Yleensähän ihastuminen johonkin henkilöön kestää maksimissaan sen 8-10 kuukautta. Jos sitten alkaa "menojalkaa" vipattaa, niin silloin etsii itselleen "uusia haasteita" tai elämyksiä, miten sen nyt sitten sanoisi. Eiköhän tuo asia käy jokaisen päässä sen jälkeen, kun se ihastus alkaa laantumaan ja varsinkin jos seksielämä laantuu siinä samalla. Yleensähän seksi on se "liima", joka pitää pariskunnan yhdessä kuitenkaan mitenkään asiaa yleistämättä. Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että mikään ei ole kiihottavampaa kuin seksi uuden tuttavuuden kanssa, oli se sitten joku "satunnainen tuttu" tai rinnakkaissuhde, varsinkin jos on kokeilunhaluinen tai sitten oman parisuhteen seksielämä on menneen talven lumia / jämähtänyt paikalleen. M37
[/quote]
Summa sumarum, alkuperäiseen topiciin palaten: elän siis parisuhteessa, jossa esitän nauttivani seksistä. Toinen, luonteelleni sopivampi vaihtoehto olisi liihottaa kukasta kukkaan. Olen valinnut kuitenkin äitiyden, joten yritän hoitaa hommani kunnolla. Ydinperhekuviossa se tuntuu ainakin tällä hetkellä onnistuvan parhaiten. Oma seksuaalisuuteni on "jäähyllä", mutta onneksi minulla oli pitkä ja villi nuoruus.
N37
[/quote]
Summa sumarum, alkuperäiseen topiciin palaten: elän siis parisuhteessa, jossa esitän nauttivani seksistä. Toinen, luonteelleni sopivampi vaihtoehto olisi liihottaa kukasta kukkaan. Olen valinnut kuitenkin äitiyden, joten yritän hoitaa hommani kunnolla. Ydinperhekuviossa se tuntuu ainakin tällä hetkellä onnistuvan parhaiten. Oma seksuaalisuuteni on "jäähyllä", mutta onneksi minulla oli pitkä ja villi nuoruus. N37
[/quote]
Se on hyvä, että sulla on ollut pitkä ja villi nuoruus, eikä tosiaan sitä, että olis mennyt nuoruuden ihastuksensa kanssa kimppaan ja nyt sitten valittelisi kyllästymistä / kokemuksen puutetta. Sillä muutamilla tutuillani on näin. On alettu seurustella kouluaikoina ja nyt 40 pinnassa aletaan sitten leipääntyä seksiin toisen kanssa, koska ei ole aikanaan tullut hankittua kokemuksia sen harrastamisesta toisten kanssa. Siinä sitä sitten mietitään, miten saisi vaihtelua ja onko ruoho vihreämpää aidan takana...
Onneksi meikäläiselle ei ole käynyt noin. Ja sekin olisi tosi ikävää, jos joutuisi esittämään nauttivansa seksistä vaikka todellisuudessa siitä ei nauti, joten siksi tavallaan säälin sua. Mutta nostan sulle hattua, että olet valinnut vanhemmuuden ja vielä hoidat sen homman kunnolla. Mä en varmaan pystyisi moiseen, eli erohan sitä silloin olisi edessä. Mutta tokihan noi lasten huoltajuuskuviot, perheen taloudelliset asiat ym. laittaa miettimään myös yhdessä asumista, vaikka seksihommat eivät avo-/aviopuolison kanssa sujuisikaan.
Mutta jos haluaa sekä sen perhe-elämän että seksiä, niin sitä vartenhan on tietty olemassa esim. laivaristeilyt ym. reissut. Kunhan vain tajuaa sen, että puuhastelee ennalta tuntemattomien kanssa, eikä anna puuhastelun jälkeen yhteystietojaan puuhastelukumppanille. Ja turvaseksiasioita ei tietenkään pidä unohtaa. Näin mä siis tekisin, jos mulla olisi kotona hiljaista seksielämän saralla, mutta kuitenkin haluaisin pitää "kulissit" kunnossa. No se on tietty pettämistä, mutta jos ei kotona saa tai pysty nauttimaan seksistä, niin miksipä sitä ei joskus kokeilisi. Mutta tästäkin ihmiset on montaa mieltä.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos haluaa sekä sen perhe-elämän että seksiä, niin sitä vartenhan on tietty olemassa esim. laivaristeilyt ym. reissut. Kunhan vain tajuaa sen, että puuhastelee ennalta tuntemattomien kanssa, eikä anna puuhastelun jälkeen yhteystietojaan puuhastelukumppanille. Ja turvaseksiasioita ei tietenkään pidä unohtaa. Näin mä siis tekisin, jos mulla olisi kotona hiljaista seksielämän saralla, mutta kuitenkin haluaisin pitää "kulissit" kunnossa. No se on tietty pettämistä, mutta jos ei kotona saa tai pysty nauttimaan seksistä, niin miksipä sitä ei joskus kokeilisi. Mutta tästäkin ihmiset on montaa mieltä. M37
[/quote]
Näillä mennään.
N37
Minä en ollut millään muotoa suunnitellut perheen perustamista, mutta sitten kun satuin tulemaan raskaaksi, silloisen poikaystävän kanssa yhdessä päätettiin, että tulkoon, kun on tullakseen. Silloin se oli mielestäni hyvä idea, mies oli mielestäni hyvä puoliso, isä ja rakastaja. Mä en sentään ihan ensimmäisen seksikumppanin kanssa lyönyt hynttyitä yhteen, sen sijaan ko. mies oli ensimmäinen, jonka kanssa seksi tuntui kivalta eikä ollut pelkkää pakkopullaa, jota nyt vaan täytyy harrastaa, jotta parisuhteen miesosapuoli pysyy jotensakin tyytyväisenä.
No, nyt 6 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin tuntuu, että tuo mies on ihan eri mies, kuin se, jonka kanssa menin naimisiin. Hän on edelleen hyvä isä ja hyvä elämänkumppani, mutta seksipuolella kaikki on heittänyt täydellistä häränpyllyä viimeisen vuoden aikana. Mies on kääntänyt täysin kelkkansa mieltymyksissään sekä ilmeisesti unohtanut kokonaan senkin, että mäkin olen paikalla niissä seksiakteissa. Esimerkkinä mm. se, että neljä vuotta sitten parisuhteemme suurimpia ongelmia oli miehen mustasukkaisuus, joka ilmeni loukkaavina kommentteina ja tenttaamisella siitä, missä olen ollut, kenen kanssa ja tehnyt mitä. Nyt mies onkin yhtäkkiä tyrkkäämässä minua joka toisen vastaantulijan sänkyyn, koska hänestä se olisi tosi kiihottavaa. Kaiken kaikkiaan mies lataa seksiin hirveät paineet siitä, miltä mun pitäisi näyttää, mitä tehdä ja mitä sanoa ja sen sellaista, ja kaikki siksi, että hänestä se tuntuu hyvältä. Jos edes yritän vihjaista jotakin siihen suuntaan, että olisi minustakin kiva jos minuakin vähän huomattaisiin sängyssä, syntyy kohtaus siitä, miten minä en yhtään välitä hänestä ja olen hirvittävän itsekäs kusipää-ämmä ja niin edelleen.
Viimeiseen vuoteen ei ole seksin saralla tapahtunut mitään mulle tyydyttävää, joten esitän. Teen ne temput joita mies tahtoo, kuuntelen haukkumiset ja valitukset ja tyydyn siihen, että tässä oli minun seksielämäni, mutta miehelleni esitän, että haluan seksiä, vaikkei se oikeasti kiinnosta tippaakaan. Voihan sitä erota, mutta minä olen se, joka saa niskoilleen kaikki syyttelyt ja vihat niin mieheltä, miehen vanhemmilta, tutuilta ja sukulaisilta, ja varmasti myös tulevaisuudessa lapsiltani, jos otan eron ja väitän, että "kasvoimme erilleen". Samoin käy silloinkin, jos kerron totuuden, koska huono seksielämä ei ole naiselle hyväksyttävä syy erota. Miehelle se on, mutta naisen pitää vain sopeutua. Enkä mä ilmeisesti ole sitten tarpeeksi ryytynyt tilanteeseen, koska vielä välitän siitä, mitä muut sitten ajattelisivat.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä erota, mutta minä olen se, joka saa niskoilleen kaikki syyttelyt ja vihat niin mieheltä, miehen vanhemmilta, tutuilta ja sukulaisilta, ja varmasti myös tulevaisuudessa lapsiltani, jos otan eron ja väitän, että "kasvoimme erilleen". Samoin käy silloinkin, jos kerron totuuden, koska huono seksielämä ei ole naiselle hyväksyttävä syy erota. Miehelle se on, mutta naisen pitää vain sopeutua. Enkä mä ilmeisesti ole sitten tarpeeksi ryytynyt tilanteeseen, koska vielä välitän siitä, mitä muut sitten ajattelisivat. N25
...kyllä miettisin vielä sitä eroa.
Mä olen aikanani eronnut seksin huonouden/puutteen sekä muiden asioiden takia, jotka eivät kuulu tähän. Tosin lapsia ei silloin vielä ollut, mutta oli kuitenkin ihan samanlaiset fiilikset, että kuinka sukulaiset ja varsinkin appivanhemmat suhtautuisi asiaan. Joten sitten pidin kulisseja yllä vähän aikaa, kunnes homma kävi niin sietämättömäksi, että oli vain pakko erota.
Eli ei sitä kannata ajatella, mitä sukulaiset mahdollisesti ajattelisivat erosta, vaan tärkeintä on, että olet itse onnellinen. Täällä ollaan vain kerran (toivottavasti) ja jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos et voi kertoa eron todellista syytä, niin sitten kerrot vain tuon, että olette "kasvaneet erillenne".
Oot kuitenkin vasta 25, niin jos et nyt ole mikään ihan tajuton siiderivalas, niin uskon että sulla olis kyllä vielä menekkiä miesmarkkinoilla ja miehiä, jotka vois olla kiinnostuneita susta. Jos tilanne on ihan toivoton, niin ei kannata lykätä sitä eroa siiheksi asti, että olet 35-40 vuotta vanha ja lapset isompia, koska silloin sulta jää sinä aikana aika paljon elämättä, kun kituutat epätyydyttävässä suhteessa.
Tää on siis vaan mun mielipide.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[ Täällä ollaan vain kerran (toivottavasti) ja jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos et voi kertoa eron todellista syytä, niin sitten kerrot vain tuon, että olette "kasvaneet erillenne". Oot kuitenkin vasta 25, niin jos et nyt ole mikään ihan tajuton siiderivalas, niin uskon että sulla olis kyllä vielä menekkiä miesmarkkinoilla ja miehiä, jotka vois olla kiinnostuneita susta. Jos tilanne on ihan toivoton, niin ei kannata lykätä sitä eroa siiheksi asti, että olet 35-40 vuotta vanha ja lapset isompia, koska silloin sulta jää sinä aikana aika paljon elämättä, kun kituutat epätyydyttävässä suhteessa. Tää on siis vaan mun mielipide. M37
[/quote]
Olet vielä nuori, sinulla on elämä edessä, älä heitä sitä hukkaan!
N37, "kaiken nähnyt"
...on lainannut tuota meikäläisen tekstiä.
Itse olen sitä mieltä, että naimisiin ei kannata mennä suin päin, vaan kannattaa odottaa esim. 3-5 vuotta, niin kumppani paljastaa "todelliset karvansa" (enkä nyt puhu mistään pehkoista) sinulle. Mutta joku 10 vuoden odottelukaan ei mielestäni ole mistään kotoisin, ellei sitten satu juuri olemaan joku teinirakkaus, jonka on tavannut alta kakskymppisenä.
Olen myös sitä mieltä, että ihminen muuttuu eniten 20-30 ikävuoden välillä. Tavallaan elämänarvot muuttuvat, kun kasvetaan teinistä 10-15 vuotta eteenpäin. Tällöin voi käydä niin, että se henkilö, joka tuntui mukavalta ja ihanalta parinkympin pinnassa, ei sitä enää olekaan 30-35 -vuotiaana ja sitten alkaa tulemaan niitä avo-/avioeroja. Ja vielä huonompi homma on sitten, jos on hommannut kyseisen henkilön kanssa lapsia, sillä silloin on "naimisissa" ko. henkilön kanssa lopun ikäänsä.
...toteaa M37