Haittaako suhteessa 10 vuoden ikäero?

Ajattelin myöhemmin vaihtaa sitten nuorempaan.

Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, lapsia on 3. Pari vuotta sitten ostimme talon ja vuosi sitten kesäkuussa menimme naimisiin=)



Hyvin pyyhkii!





Voihan harrastukset yms. olla nuoremmankin kanssa aivan erilaiset. Myös elämäntilanteet ja -arvot voivat olla nuoremman kanssa erilaiset. Olen ennenmiestäni ollut itseni ikäisten miesten kanssa ja aina suhteet kaatuivat juuri elämänarvojen tms. erilaisuuteen....

Ja noi omaishoitajajutut lähinnä huvittaa xD Sehän riippuu täysin sairastumisista ym.

Yhteisiä vuosia takana 10, lapsia kaksi ja elämä on hyvää. Nuo yhteiset elämänarvot, se mitä halutaan elämässä ja miten katsotaan maailmaa ja suhtaudutaan siihen - kaikki nuo on olleet meillä juuri niitä yhdistäviä tekijöitä, jotka ovat voittaneet juuri esim. ikäeron luomat ennakkoluulot.



Itse olen joskus miettinyt niinkin älytöntä asiaa, että mies jää sitten mua 13 vuotta aikaisemmin eläkkeelle, siis 13 vuotta joudun heräämään herätyskellon piiptykseen niin että toinen vain kääntää kylkeä...

Ja noi omaishoitajajutut lähinnä huvittaa xD Sehän riippuu täysin sairastumisista ym.

huomioon eli saatan joskus olla mieheni omaishoitaja. Pitää tosiaan hieman miettiä eli ei soitellen sotaan. Itse olen asiat sisäistänyt ja olen myös valmis hoitamaan miestäni, jos se tilanne tulee.T.se kenellä 20v.ikäeroa

yhdessä on oltu 20 vuotta. Ehkä ikäero on ollut hyvä asia, mies on kypsempi, eikä ole ulut kilpailua ( kuten aikaisemmissa suhteissa). Ei siis mitään"kyllä minäkin jos sinäkin" tilanteita. Parisuhde ja perheon miehelle tärkeintä, lapsi on aina mennyt harrastusten edelle yms.

Toki ehkä eläkevuodet voi muuttaa tilannetta, tosin jos mis työskentelee pidempään ja mä lopetan aiemmin yms, onhan eläköitymisessäkin nykyään vaihtoehtoja. Tai kyllä mun miehellä on useita harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, saa aikansa kulumaan ilman muakin:-)

Mutta on sillä aina hiukan eroa, että onko ikäeroa 10, 20 tai 30 vuotta. Mitä isompi ikäero, sitä todennäköisempää se omaishoitajuus varmasti on.

Minusta nykyään 10 vuotta ei ole kovin kummoinen "omaishoitajariski". Tai siis pelkkä se 10v. ikäero ei ole kummoinen riski.

kun vain olisi tarpeeksi rikas.Ei silloin haittaisi.

Muiden kohdalla ei. En siis taivastele, miksi joku on itseään 10v vanhemman kanssa. Ja olen siis kokeillut.



Vasta eronneena olen törmännyt siihen, että miehet etsivät itseään nuorempaa naista, enintään ikäistään. Ja tätä pidetään itsestään selvänä. Sitten kun minä sanon hakevani ikäistäni ja 10v on liian iso ikäero, sitä joutuu selittelemään. Mieluummin siis nuorekas nelikymppinen, kuin nuorekas viisikymppinen.

Miehellä takan kaksi avioliittoa ja kaksi murrosikäistä lasta. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän aikaan mut tunteet on suuria enkä koe ikäeron haittaavan ollenkaan eikä siitä kukaan ole mitään kuittaillutkaan. Toki mielessä on ajatuksia että onhan tää tyyppi jo kolmannella kierroksella kun kaikki on nähty ja koettu ja musta tulee kuulemma kolmas vaimo hänelle :) kaikki aikanaan sanon minä mutta uskon silti että onnistumme loumaan onnellisen elämän yhdessä ja saamaan yhteisiä lapsia jos Luoja niin suo jonain päivänä.

EI =)

Paras olla lähes samanikäisen kanssa. 10 vuotta on jo liian paljon.

Meillä mies on 12v vanhempi eikä ole vielä haitannut yhtään. Me ollaan todellakin toistemme sielunkumppanit! Elämäntoiveet ja harrastukset osuu tosi hyvin yksiin. Miehen lapset alkaa olla täysikäisiä, joten minun toiveeni lapsettomasta elämästä toteutuu sekin ihan riittävän hyvin. Olin vasta 30v kun tavattiin ja miehen ainoa pelko oli, että mitä jos haluan lapsia kun hän ei enää yhtään halua. No, se asia kun tehtiin selväksi niin ikäeroa ei ole enää tarvinnut ajatella. Seuraavaksi sitä ajatellaan sitten kun miehen eläkeikä alkaa lähestyä ja itse joudun puurtamaan töissä vielä pitkään ellei saada lottovoittoa...

Olin 18v ja mieheni 28v kun tapasimme. Olin lukiossa, mies oli vakituisessa työssä.

Kaikki vastustivat suhdetta, vanhempani, sisarukseni, ystäväni. Vain yksi ystäväni sanoi, että ikäero ei haittaa.



Olemme edelleen yhdessä, minä olen 42v (mies 52v). Meillä on kaksi yhteistä lasta, omakotitalo. Eli ihan tavallista elämää.



Meillä ikäero ei ole haitannut, ja lähipiirikin on hyväksynyt ikäeromme, pakkohan se on ollut.



En kauheasti ajattele vanhuutta, ja omaishoitajuutta. Olen sen verran lyhytikäisestä suvusta, että minä varmasti menen mullan alle ennen miestäni.

Mitä se ikä siinä haittaa?

Eikö se ole oleellista, että on onnellinen. Oma mieheni on minua noin 9vuotta vanhempi eikä haittaa sitten yhtään.

Ja niitä vanhuuspäiviä älkää surko viellä, sillä sen ehtii hoitaa asian osuessa kohdalle.

Mies on minua 11vuotta nuorempi, vanhin tyttäreni häntä 9v nuorempi...

Meillä on yhteinen vuoden ikäinen lapsi..

Olen saanut jonkun kriisin tässä aikaan päässäni.

Hmm..onko tämä tuhoon tuomittu?

Vierailija kirjoitti:

Naiset on usein 60v aika viriileja ja pirteitä, 70v papat ei niinkään. Pääset miehesi omaishoitajaksi ;)

aah! Ihanaa kyytsätä kuolaavaa, ihmishirviöksi degeneroitunutta happipullon kanssa rahisevasti hengittävää katkeraa papparaista pyörätuolissa ja vaihtaa sille kuivat alle! Vanhan miehen vetinen ribuleissön on niin ihanaa, etenkin kun sitä tulee monta kertaa päivässä. Mutta hei! Elämä on valintoja! Jes, jes ottakaa vaan vanhempi mies itsellenne, ihana tuki ja turva on naiselle, sen rinnalla tuntee itsensä ihanaksi prinsessaksi... tai sitten ei! Omaishoitajan arki ei pääty edes nukkumaan mennessä

Meillä ei ainakaan ole haitannut. :) Minä olen kyllä ehkä aina ollut vähän semmonen vanha sielu ja mieheni on tosi semmoinen poikamainen. Kyllähän sitä ikäeroa tuli toki aluks vähä pohdittua, kun ei ollut ollut vielä kokemusta semmosesta. Ikäero vaikuttaa oikeestaan vaan siihen, että ei joistain asioista ole molemmilla kokemusta, kun minä olen ollut esim. tosi nuori vielä jonkun hänelle tärkeän jutun aikaan, niin aiheesta keskustelu voi olla vähän hankalaa tai ainakaan ei voi kertoa omia kokemuksia aiheesta, mutta ei tuommoisilla ole kyllä mitään merkitystä. Minusta on suloista, kun hän on vähän semmoinen "papparainen" välillä juttujensa kanssa ja hän osaa "neuvoa" asioissa hyvin, kun on elänyt jo tavallaan ne vaiheet, mitä minä elän. Minusta siis ikäero ei todellakaan haittaa, että ei kannata sen takia olla rakastumatta ihmiseen! :)

Nyt kun olen 61 v nainen, niin en aloittaisi suhdetta yli 70 vuotiaan miehen kanssa, kyllä se ikäero jo vanhemmalla iällä haittaa. Toisella työvuosia jäljellä ja toinen jo monta vuotta eläkkeellä.