Oletteko joutuneet "valikoimaan" lapsen kavereita?
Meilläpäin asuu kolmannelle luokalle menevä poika, jolla en ole koko kesän aikana nähnyt yhtään oman ikäistä kaveria. Viihtyy naapurustossa asuvien alle kouluikäisten kanssa. Sitten pomottaa näitä muita lapsia ja uhkailee lyödä jos hänen tahtoaan ei noudata. Meillä on kaksoset, pojat aloittavat nyt eskarin ja olen ehdottomasti sitä mieltä että tuo poika on huonoa seuraa meidän pojille.On kuristanut, käskenyt avata suun ja työntänyt omat sormensa poikien kurkkuun niin että yökkivät ja jopa hakenut puukon (poikien kertoman mukaan siis) jolla sohinut ilmaa, puhuu ihan hirveitä ja ottanut pojista kuvia kännykällä kun pissaavat!!!. Asumme uudella asuntoalueella ja aina kun pojat ovat pihalla/ hakemassa muita oman ikäisiään pihalle, liittyy tämä tyyppi mukaan. Saa aina jakoa kaveripiirissä aikaan ja pahaa mieltä. Miten saan karhattua hänet pois, haluaisin toki pysyä väleissä hänen vanhempiinsa kun naapureiota ovat, mutta mutta.
Poikiamme olen kieltäny leikkimästä tämän tyypin kanssa, mutta kovasti ison pojan seura kiinnostaa ja aina eivät pojatkaan pistä vastaan kun tämä iso poika haluaa heidän kanssaan olla...
Miten toimia tässä tilanteessa, toinen poika varsinkin oikein imee kaikki idioottimaisimmat jutut tältä "kaverilta", herkempi pojistamme lähinnä kauhistelee eikä lähde mukaan hullutuksiin niin helposti... apuja kaivataan???
Kommentit (15)
Tiedän pojan isän olleen koulukiusaaja... mitähän siellä olisi vastassa jos avaisin suuni. Vaikeita asioita, mutta pakko niitä vaikeitakin on varmasti tehdä, kun lapsilleen tahtoo vain parasta...
-ap
huono seura turmelee hyvät tavat, ja seura tekeee kaltaisekseen
eli ei ole hyvä olla lapsen sellaisen kanssa, joka hyviä tapoja ei noudata
keskustele lapsiesi kanssa ja sen tyypin kanssa, seuraa tilannetta ja tee sit mikä parasta omien lastesi kannalta
aina keskustelu vanhempien kanssa kyllä tarpeen, mutta mutta nykyään ei todellakaan aina osaa sanoa kun asilallisesti menee puhumaaan et saako sit turpiinsa
sellaiset lapset kun on vanhemmatkin, mistäpä tuo naapurin poika tuon olisi ihan tyhjästä oppinut ?
vielä tarkoita, että isä olisi vieläkin kiusaaja. Ihmiset aikuistuvat. Lapsella voi tietenkin olla samantyyppistä impulsiivisuutta kuin isällään lapsena, mutta yleensä se iän myötä helpottaa.
Itse en antaisi lapseni leikkiä ihan kenen tahansa kanssa, mutta kokemus on osoittanut että ei ne kaikki "kiltitkään" lapset todellisuudessa mitään hyvää seuraa ole. Selän takana juonitellaan ja ollaan ilkeitä, mutta aikuisen edessä mielistellään ja pokkuroidaan.
mutta tuollaisessa tilanteessa kävisin vakavan keskustelun ensin oman lapseni kanssa, onko tuollainen kaveri kiva, olen sanonut että mieluummin leikkii yksin kuin kaverin kanssa joka kiusaa tai käyttäytyy tyhmästi. Aina olen kehoittanut käyttämään omaa fiksua päätä ja ei tarvitse tehdä tyhmyyksiä vaikka toinen tekisikin tai vaikka koko kaveriporukka.
En saa poikia erotettua millään tavoin, mutta nyt en päästä naapurin poikaa enään meille.
Ei ole väkivaltainen, mutta sellainen latvalaho.
on täysin selkeästi epäasiallista ja jopa henkisesti väkivaltaista, eikä ole normaalia rasavillimäistä poikien meuhkaamista. Mielestäni siinä ja puukossa on raja, että pojan vanhemmille ON kerrottava. tavalliset nahinat ja tönimiset ja haukkumiset taas kuuluvat sarjaan sellaista se elämä nyt vaan on, koulussa ja muuallakin (vaikkakin sekin on tyhmää). Mutta jotkut asiat menevät todellakin häiriökäyttäytymisen puolelle, jossa on kyse alistavasta suhteesta, eikä tasaväkisestä leikkikaverista
Mielestäni myös nämä puukot ja kuvat ovat jo todella ihmeellisiä toilailuja, olenkin miettinyt mahtaako poika olla jotenkin erikoinen ikäisekseen, kun oman ikäistä seuraa ei näköjään ole. Aluksi ihailinkin poikaa kun tulee niin hyvin juttuun pienempien kanssa, kun tosiaan oli meille aikuisille mielin kielin. Vähitellen todellinen luonne alkoi paljastua.
Mutta sanoistanne sain paljon tukea ottaa asia nyt haltuun tilanteen vaatimalla tavalla.
-ap
Se on aiheellista, jos ko. lapsesta on omilleni jotain haittaa.
Esim. jos lapsi itse on kurja tyyppi. Myös, jos tiedän hänen vanhempansa vastenmieliseksi tai epäluotettavaksi ihmiseksi, en päästä kylään puolin enkä toisin.
puhunut lapsille siitä miten omaa oikeellisuudentajuaan joutuu joskus suojelemaan ihmisiltä, jotka eivät vain mahdu samaan arvomaailmaan. He ovat ratkaisseet nämä vaikeat kaveruudet sitten itse.
Toisaalta kääntöpuollel aon ollut myös uunnatonta laajasydämisyyttä. 14v poika päättämällä päätti ottaa parhaan kamunsa kanssa kaverikseen luokan häirikön. Arvelivat, että on vähän erikoinen heppu ja ei vain osaa olla kavereiden kanssa, kun hänellä ei ole koskaan ollut sellaisia. Kas kummaa, kolmikko viihtyy nyt meillä yhdessä, käy leffoissa, pizzalla jne. Ja taatusti kukaan muu ei olisi suositellut kaveriksi tätä hakkaajaa ja ala-asteellä paljaan pippelin heiluttelijaa, joka haki huomiota epätoivoisesti.
en ole koskaan tavannut nimittäin...t
, ammattikasvattajana 30 v
esim. varastelevan, valehtelevan tai väkivaltaisen lapsen kanssa
Toivottavasti naapuri ei erehdy luulemaan tekstiäsi mun kirjoittamaksi... meillä myös kaksospojat eskariin menossa ja yksi parhaista kavereista on naapurin kolmannelle menevä poika. Mutta toisin kuin teillä leikit sujuu enimmäkseen hyvin. Välillä pientä skismaa mutta rajat kaikille on suht samat, ja jos olen tilanteissa mukana komennan tätä 9-vuotiastakin siinä kuin omiani, vaikkapa kypärä pitää skeitatessa olla.
Teidän tilanteessa päästäisin varmaan leikkimään vain valvottuna, siis aikuisen silmälläpidon alla. Silloin on helpompi tehdä selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. Aikuisen ohjaustahan tuonikäinenkin vielä tarvitsee ja jos ei sitä kotoa saa, hyvä jos saa mallia edes muualta. Tuon puukkojutun ottaisin kyllä ehdottomasti puheeksi, mahdollisimman hyvässä hengessä tietenkin, ehkä vain noin yleisellä linjalla että kaikki lähiseudun lapset käyttäisivät puukkoa vain kun aikuinen on paikalla. Taisteluleikit sinänsä ovat meilläkin arkipäivää mutta kohti sohimiset ja hurjat huitomiset on kielletty, välillä keppimiekkailut on kyllä vähän riistäytyneet kun joku tarpeeksi suuttuu.
Porukan jakaminenkin tuntuu tutulta, liittyisikö jotenkin tuohon ikään? Vuosi sitten oli tilanteita että aina piti olla joukkueet toisiaan vastaan ja siitä ei kaikki tykänneet. Nykyisin tytöt vastaan pojat tms. takaa-ajo- tai vakoiluleikit on kyllä sujuneet.
Latvalaho, kun tuntuu ettei siellä päässä ole mitään.
Talon piha-alueella kaataa leikkialueen penkit, kaivaa säännöllisesti roskiksia, kiroilee, hakkaa putkilla ja kepeillä talon seiniä, ei tottele.
Levoton, mutta rauhallinen.
Kaivaa lasten hiekkalaatikkoa isolla puutarha lapiolla ja ym.
Karkailee poikani kanssa, vaikka luvannut ettei vie poikaani minnekkään. Syyllinen on myös poikani, mutta muiden seurassa kuitenkin erilainen. 6v. on vielä leikki-iässä, mutta 11v. ei enään leiki. Ulkona ovat yhdessä, mutta meille ei ole enään asiaa, koska ei pysty muuttumaan.
Sisällä meillä on kiltti ja tottelevainen, mutta ulkona aivan aivoton.
Ai 12 säälii minua vai lasta, kun meillä on nyt sitten kiroile esimurkkuikäinen 6v. poika, joka on uhmaa täynnä.
Mistäköhän on käytöstapansa oppinut?
12 antaisi varmaan olla lapsensa tämän add lapsen kanssa.
Ammattikasvattajalle sanoisin, että tuo latvalaho kuvailee pojan käytöstä täysin, johon tietysti osasyynä on tuo add ja concerta on käytössä, mutta meidän iloksi on lääketauko kesäisin.
Kuka 11v. tonkii roskiksia päivittäin?
Muuten alaikäisellä puukko on lastensuojeluasia. Olen tätä joskus kysynyt, kun eräällä 10v. sellainen oli.
T.7
enkä heitä arvostele, enkä heidän vanhempia.
Tässä poikkeustapaus, koska asia koskee niin voimakkaasti omaa poikaani. Hänen kehitys ja varsinkin käytös on vaarassa tämän pojan kanssa.
Kemia vaan niin vahva näillä pojilla, ettei heitä helposti toisistaan eroon saa, kun tämä toinen lapsi asuu meidän seinänaapurissa ja piha on yhteinen.
Oma tyhmyyteni on ollut se, että tämä poika on saanut vierailla meillä n. vuoden ajan ja ollut poikani kanssa melkein päivittäin.
Tämän add lapsen käytös ollut, niin hyvää meillä sisällä ja ulkona poika on aivan kauhea, vaikka lapsia vahtisinkin. Ei siis tottele pätkääkään.
T. 18
Olivat kylläkin samanikäisiä, puhuin lapseni kanssa paljon tästä aiheesta, ja pikku hiljaa oma lapseni ymmärsi, että on syytä jättää tämä kaveri muille lapsille... Sinuna kyllä varmaan puhuisin laspen vanhempien kanssa aika avoimesti, ei mitenkään syyllistäen kuitenkaan.