Etä-äitiys ahdistaa, miten "suodattaa" ihmisten puheet/sanomiset?

Minusta tuli eromme myötä etä-äiti, tämä oli lasten paras, koska näin heidän elämänsä muuttui vähiten ja lapseni ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa niin mieluummin kärsin itse enemmän kuin lapseni.



En kuitenkaan aavistanut, miten paljon tämä etä-äitiys voisi ahdistaa, siis ikävä lapsia on suuri kun eivät ole luonani, tietysti tiedän, että isä varmasti ikävöi lapsia myös kun eivät ole hänellä. Olen saanut kuulla niin lähes tuntemattomilta kun ihan omalta tuttavapiiriltäkin miten olen hylännyt lapsemme kun minusta tuli etä-äiti enkä kynsin hampain halunnut lapsia itselleni vaan hylkäsin heidät isälleen. Tuo lähes tuntemattomien sanomiset on tavallaan helpompi suodattaa, koska eivät tiedä tilannettamme tarkkaan vaan tekevät omia olettamuksia, mutta eri asia sitten tuttavapiirin kommentit, jotka satuttavat, niitä on jo vaikeampi/mahdoton suodattaa ja siksi minua ahdistaa koko ajan.



Onko täällä kukaan muu etä-äiti (jos teitä täällä on) törmännyt samaan ja miten olette pystyneet ne suodattamaan tai olemaan välittämättä niistä?