Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla kiitollinen lahjoista :(
02.08.2010 |
Inhottaa tämä piirre itsessäni, mutta en tiedä miten siitä pääsisi eroon. Eli olen kranttu ja jos lahja ei miellytä silmää, en osaa olla kiitollinen siitä, lähinnä vain ärtynyt hukkaan menneestä vaivasta ja rahasta.
Esimerkiksi mieheni oli työmatkalla ja hänen kollegansa lähettivät mulle lahjoja. Yksi lahjoista oli käsintehty koriste, joka oli tehty jäätelötikuista. Tähän oltiin liimattu päälle kiiltokuva ja kirjoitettu tussilla "wc". Tiedän, mun pitäisi tuntea lämpöä ja iloa siitä, että joku on ajatellut mua, mutta sen sijaan tuijotan vain koristetta ja mietin, kuinka ruma se on. En ole vielä kehdannut heittää sitä pois, vaikka haluaisinkin.
Toinen lahja oli kallis ja uniikkia käsityötä oleva takki. Kohteliaisuudesta olen sitä käyttänyt, mutta olo on epämukava -niin paljon kuin intiaaneja ja heidän perinnekäsitöitään arvostankin, tämä takki ei vain yhtään ole makuni mukainen. En halua kulkea kadulla värikkäänä huutomerkkinä.
Mitä muuta...olimme ostoksilla anopin kanssa ja hän halusi ostaa kalliin, ylellisen korun mulle. En pitänyt hänen ehdottamastansa korusta ja vaivautuneena yritin luikerrella tilanteesta pois. Nyt pelkään, että saan jonkun hänen makunsa mukaisen korun syntymäpäivälahjaksi ja harmittaa jo valmiiksi. Mieluummin toivon, että hän laittaisi tuon rahasumman itseensä.
Tuntuu pahalta olla niin kiittämätön :(
Onko täällä muita epäkiitollisia?
Kommentit (4)
nyt lahjojen saamisen ihan liian vakavasti.:) Kukaan ei oleta että sä käytät esimerkiksi sitä takkia, jos et siitä pidä. Pistät kiertoon vaan. Ja sama muillekin lahjoille. Monet ei enää edes muista, mitä ovat antaneet lahjaksi monta vuotta sitten, eivätkä taatusti kyttää käytetäänkö niitä.
Ei sellaista ihmistä olekaan, joka olis aina tyytyväien saamiinsa lahjoihin. Mut sellaisia ihmisiä on, jotka on tyytyväisiä siihen, että heitä on ajateltu, ja se lahja on vaan materiaa jolle saa tehdä mitä haluaa. Mä otan kaikki lahjat iloisina vastaan, koska mulle se on myönteinen sosiaalinen tilanne. Ne, joista en pidä, laitan sit kiertoon ilman tunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on vähintäänkin erikoista, että aikuinen ihminen ei saa sen vertaa suutaan auki, että sanoo, mitä mieltä on. Kyllä kaikki ymmärtävät, että makuja on monia ja kaikki eivät pidä samoista asioista. Varmaankaan "tuo ei ole ihan makuni mukainen" ei olisi saanut anoppiasi tolaltaan.
siitäkin huolimatta, että lähipiirissä on muutamia ihmisiä, jotka ääneen kyselevät lahjojen perään ja haukkuvat kiittämättömäksi.
Totean vain, että minusta on tärkeää luovuttaa tavara jollekin tarvistevalle, jos se on minulle tarpeeton. "kiitos ihanasta lahjasta, ajatus oli kaunis ja sain itsekin antamisen iloa, kun löysin sille juuri oikean omistajan" näin olen ottanut tavakseni kommentoida takaisin.
Lähetyskirppiksillehän usein nämä lahjat päätyvät. Arvokkaammat huutikseen, ja niillä ostan meille saman tavaran oikean värisenä ja tyylisenä.
En kyllä ole syyllistynyt, vaikka syyllistämistä olenkin kokenut.
Itse suosin lahjakortteja kun annan lahojoja.
Saahan sitä ihaniakin lahjoja. Mutta esim. äitini ostamat joululahjat minulle ja lapsille on aina ihan typeriä. tekisi mieli sanoa, että säästäisi nekin rahat itselleen. Tai sitten antaisi lahjan rahana, että voisi itse ostaa jotakin kivaa. Olemme alle keskituloisia ja harvoin voi ostaa mitään extraa. Itse tarvitsisin vaikka mitä ja sitten kun saa jotain ihan turhaa niin harmittaa.