Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä SINUT on laitettu hoitoon?
02.08.2010 |
Toisessa keskustelussa väännetään (vaihteeksi) siitä, minkä ikäisen voi laittaa hoitoon ja palata töihin. Siitä nousi mieleeni että minkä ikäisenä teidänt itsenne on laitettu hoitoon? Minut laitettiin tarhaan kun olin 10kk:n ikäinen, enkä kyllä löydä lopputuloksesta niin järin suurta kehityshäiriötä tai ongelmia vanhemmuussuhteissa. Eikä mitään "silloin oli eri asia", niin olikin mutta lapsi oli lapsi myös silloin, se asia ei juuri muutu vaikka ajat muuten muuttuvatkin.
Kommentit (69)
Siksi olenkin nykyään täysin sosiaalisesti lahjaton erakko. Ainoita ystäviäni ovat kirjat ja 14 kissaani...not! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä en ole kysellyt millä äiti eli tuon ajan (synnyin v. 1975), isän palkallako pelkästään. Siskoni (s. -81) on mennyt päivähoitoon vuoden iässä.
Kertokaa vielä te jotka olette aloittaneet päiväkotihoidon alle 3v:a,oletteko pistäneet omat lapsenne päiväkotihoitoon taapero-ikäisenä.
Menin hoitoon 5-vuotiaana. Sitä ennen kävin seurakunnan kerhossa 2-vuotiaasta asti (vaikka oli tarkoitettu 3- -vuotiaille).
Kärsin paljon lapsena yksinäisyydestä koska olin ainoa lapsi maalaistalossa. Naapurit olivat vähintäänkin outoja ja asiat huonolla tolalla joten minulla ei ollut kavereita. Pääsin onneksi kerhoon tavallista nuorempana. Viihdyin hoidossa hyvin ja samaten koulussa. Koen varhaislapsuuteni melko onnettomaksi juuri tuon yksinäisyyden vuoksi vaikka hyvästä ja rakastavasta perheestä olenkin.
On tykännyt kovasti olla siellä koska on todella sosiaalinen persoona. Nyt olen äitiyslomalla uudestaan ja esikko käy parina päivänä viikossa edelleen hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko varhaisen hoitoon laittamisen tekevän lapselle hyvää. Ainakin itse kärsin esim. turvattomuuden tunteesta, jonka uskon johtuvan juuri tuosta syystä.
Itsekin kärsin turvattomuuden tunteesta ja jännitän uusia tilanteita. en tunne itseäni "kotoisaksi" jos olen yksin/pelkään jääväni yksin.
Hoitotädit olivat ns naapurinrouvia. Hoito oli onnetonta, eristämistä toiseen huoneeseen, hyväksikäyttöä muiden lasten(hoitajan omien) puolelta joteka olivat jo teinejä (tämä silloin kun olin jo n. 4v). Pelkkä ajatuskin hoitopaikoista ahdistaa vieläkin : /.
Omat lapset tulikin sitten hoidettuakotona, jostain syystä. He ovat sosiaalisia,iloisia ja mukavia. Eivät sellaisia arkajalkoja kuin äitinsä pienenä oli. Toivottavasti perhepäivähoitoa yms kontrolloidaan nykyään jotta lapsillaon hoidossa hyvä olla, vauvaikäisenäkin.
Minäkin kärsin turvattomuuden tunteesta ja pelkään uusia tilanteita ja ryhmiä. En osaa luottaa aina edes ystäviini tai aina kunnolla edes siihen että puolisoni pysyisi ja jotenkin _oikeasti_ rakastaisi.
Mutta menin hoitoon lähes viisivuotiaana. Ettei hoitopaikka ainakaan ole siihen suorana syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi oli 1976. Minä en muista juuri mitään perhepäivähoidosta vaikka olin eri perheissä kouluikään asti. Viimeisen tätini etunimen muistan. Lieneekö hyvä vai huono... mutta ei siis ole mitään huonojakaan muistoja, eikä vanhemmillani ollut aikoinaan vaihtoehtoja.
Itsekin kärsin turvattomuuden tunteesta ja jännitän uusia tilanteita. en tunne itseäni "kotoisaksi" jos olen yksin/pelkään jääväni yksin.
Hoitotädit olivat ns naapurinrouvia. Hoito oli onnetonta, eristämistä toiseen huoneeseen, hyväksikäyttöä muiden lasten(hoitajan omien) puolelta joteka olivat jo teinejä (tämä silloin kun olin jo n. 4v). Pelkkä ajatuskin hoitopaikoista ahdistaa vieläkin : /.
Omat lapset tulikin sitten hoidettuakotona, jostain syystä. He ovat sosiaalisia,iloisia ja mukavia. Eivät sellaisia arkajalkoja kuin äitinsä pienenä oli. Toivottavasti perhepäivähoitoa yms kontrolloidaan nykyään jotta lapsillaon hoidossa hyvä olla, vauvaikäisenäkin.