Minkä ikäisenä SINUT on laitettu hoitoon?

äitini ei ollut mikään hyvä kasvattaja, ja luulen että olisi ollut paljon parempi, jos olisin saanut olla päivät hoidossa. Hänenkin lyhyt pinnansa olisi iltaisin kestänyt meitä lapsia paremmin.



Minä olin sitten hoidossa naapurissa samanikäisen lapsen kanssa kouluikään asti. Siellä oli kiva hoitaja ja siitä jäi kivat muistot.

En kuitenkaan ole 60-luvun lapsi niinkuin monet nyt ehkä luulevat vaan syntynyt vasta 80-luvun lopulla:)

Äiti jatkoi opiskeluja, sukulaisnainen hoisi. MUTTA sitten kun äitini valmistui ja pikkusiskoni syntyivät, olin taas kotona, kunnes 4v menin pph:lle. Eli päiväkodissa en ole ollut koskaan. Ja vaikka itse en mitään traumoja tutusta hoitajasta saanutkaan, niin äitini sai, harmittelee vieläkin kun eka vuoteni jäi häneltä kokematta..

3-vuotiaasta kävin muutaman kerran viikossa pari tuntia kerrallaan kerhossa. Kavereita ei muuten nähnyt ikinä, koska maalla oli pitkät välimatkat. Siksi koulussa oli tosi kivaa, kun kavereita näki joka päivä. Äiti oli maatalon emäntä, joten oli aina kotona, mutta ei meidän kanssa. Olisin ennemmin ollut pk:ssa.

Taisin olla vajaa 1-v vuonna -73 kun äiti ja isä molemmat lähtivät merille töihin vuodeksi. Tämän ajan olin mummolassa ja sen jälkeen näin äitiä la-su, koska jäin asumaan mummolaan ja äiti oli kaupungissa töissä ja isä edelleen merillä. Kuusi vuotiaanna olin viikon kuukaudessa perhepäivähoidossa ja jumalattoman kateellinen tarhalapsille, tarha vaikutti eristyksessä kasvaneesta lapsesta jännittävältä.

niin, kerran karkasin pihasta yhtä pihan lasta vastaan ja näin vilahduksen tarhan sisälle:)

Olin, kun menin pph:lle. Viidellä eri hoitajalla ehdin ollla ennen kouluun menoa.



Päiväkodissa en ollut koskaan.

Maalaistalossa aina joku kotona. Kerhossa kävin yhden puolivuotta.

äiti lähti töihin puolessa välissä mun ekaluokkaa kun pienimmän sisaren hoitovapaa loppui.

hieman alle 2-vuotiaan veljeni kanssa yhtä aikaa, sitä ennen olimme äidin hoivissa kotona. Tämä tapahtui vuonna -83.

synnytystä, eli aikas nuorena olen hoitoon joutunut. ja hoitotäti tykkäsi, nukuin kaikki päivät ja valvoin ja huusin yöt. nykyaikana olisi ollut unikoulun paikka, muttei vuonna 65.

äitini oli perhepäivähoitaja. osasta hoitolapsia tuli kuin sisaruksia itselleni.

...ja hassua huomata ettei mikään ole juuri muuttunut vuosien saatossa, muuten kuin tuo 60-luvun 3kk:n äitiysloma. Eli näkisin että ihan hyvä malli nykyisin. Ei tullut häiriöisiä ennen jos laittoi alle 1v:n hoitoon, ja tuskin tulee nytkään. Miksi ihmeessä tästä asiasta nousee nykyään niin älytön meteli että pitää toiset äidit jopa haukkua pystyyn koska vain oma tapa hoitaa asioita on se oikea? Eihän tarhaankaan huolittaisi vuoden ikäistä jos se tekisi muksulle pahaa. Ensimmäistä odotellessa ei voi kuin pyöritellä välillä päätään sille kuinka ehdottomia toiset äidit näyttävät mielipiteidensä kanssa olevan :o) Saa nähdä millainen mamma täältä kuoriutuu kun sen silmäterän saa syliin

asti. Hyvää yötä kaikille ja rauhallisia unia!



T: Ap

Ja velikin oli kotihoidossa koulun alkuun asti. Eli äiti oli kotiäiti kunnes täytin 10v.

Ja äidillä oli hoitolapsia kotona, joten kukaan meistä kolmesta sisaruksesta ei ole ollut päiväkodissa ennen eskaria.

Sori valehtelin, olin 5 ja puoli vuotiaana naapurissa hoidossa ennen eskaria, se oli kammottavinta mitä ikinä olen kokenut :(

Akka oli hirviö eikä äiti uskonut minua. Jouduin olemaan ilman välipaloja ja seisomaan nurkassa koska olin kotona kertonut.

Myöhemmin äiti sanoi että jotain sen tapaista oli aavistellutkin, mutta oli pakko laittaa hoitoon mut puoleksi vuodeksi kun oli kaksi pientä sisarusta kotona ja äiti väsyi.

se silloin oli 9kk? Isä jäi sitten kotiin minua hoitamaan, en muuten tiedä, että millä rahalla :) Äitikin oli vain kätilö. Isä hoiti minua sitten siihen asti, että äiti jäi uudestaan äitiyslomalle minun ollessa 1v 9kk. Lopulta hoitoon menin, kun olin 3-vuotias, mutta äidin vuorotyön takia olimme pph:lla vain muutaman päivän kuukaudessa.

joten menin suoraan kouluun.

ja vasta eskariin tarhaan. Äiti teki iltasiivousta ja pääsi jossain vaihessa ennenaikaiselle eläkkeelle. Meitä lapsia kaksi.

Oikeasti mummo hoisi minua lähes koko lapsuuteni. Hän on ehkä enemmän minulle äiti kuin omani on. Ja se on surullista. Tai ehkä mulla oli kuin kaksi äitiä, asian voi ajatella positiivisestikin. :)



Mutta menestyvä keskijohdon esimies olen tällä hetkellä, perhe kunnossa ja elämä hymyilee.

Hoitotädille, joka oli kuulemma tosi ihana (ja kuulemma myös jehovantodistaja), mutta jäin sitten taas kotiin kun sain 1,5veenä pikkusisaruksen

ja monenlaista mielenterveysongelmaa on ollut. Tiedä vaikka johtuisi noista varhaislapsuuden kokemuksista.