Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä SINUT on laitettu hoitoon?
02.08.2010 |
Toisessa keskustelussa väännetään (vaihteeksi) siitä, minkä ikäisen voi laittaa hoitoon ja palata töihin. Siitä nousi mieleeni että minkä ikäisenä teidänt itsenne on laitettu hoitoon? Minut laitettiin tarhaan kun olin 10kk:n ikäinen, enkä kyllä löydä lopputuloksesta niin järin suurta kehityshäiriötä tai ongelmia vanhemmuussuhteissa. Eikä mitään "silloin oli eri asia", niin olikin mutta lapsi oli lapsi myös silloin, se asia ei juuri muutu vaikka ajat muuten muuttuvatkin.
Kommentit (69)
äitini jäi kotiäidiksi, kun sai minut. kotona on ollut siihen asti, kun nuorimmainen meistä sisaruksista meni yläasteelle eli noin 30v.
mies ei ole ollut hoidossa, koska äitinsä on pph.
omat lapsemme eivät myöskään sen enempää, mitä mummulla ovat olleet omien töideni takia jaksottain. tällä hetkellä mies hoitaa lapset kotona lomiensa ajan ja päällekkäin tulemme olemaan töissä syyskuun, jolloin lapset joutuvat jonkin verran olemaan koulun jälkeen keskenään.
itse jään taas syyskuun lopussa tulokkaan takia kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä lapsiani ole laittanut hoitoon, toivottavasti osaavat arvostaa yhtä paljon kuin itse arvostan sitä että sain olla kotona.
Enkä lapsiani ole laittanut hoitoon, toivottavasti osaavat arvostaa yhtä paljon kuin itse arvostan sitä että sain olla kotona.
Lastentarhaan pääsi yksinhuoltajien lapsia ja sinne piti tehdä pitkät sepustukset perheen ahdingosta. Yksityiset tarhat tietty erikseen, niihin pääsi maksamalla. Kotona kasvoin kuten kaikki lähiseudun lapset. Ja melkein kaikkien äidit meni töihin, kun kuopus lähti kouluun. Siihen aikaan työ jousti perheen tarpeiden mukaan.
pärjännyt elämässä. Hui kauheaa, nyt kyllä perusvirikemamma hermostuu. Miten voi tulla kotihoidetusta sosiaalista ja jopa pärjätä koulussa ja elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nykyään "meno" päiväkodeissa on vähän toisenlaista kuin 70- ja 80-luvuilla. Mm. ryhmäkoot, aikuisten määrä suhteessa lapsiin (ainakin niissä "seimi-ryhmissä"), hoitohenkilökunnan tehtäväkuva jne. Että ei voi kyllä suoraan verrata
Ps. en jaksanut lukea koko ketjua eli pyydän anteeksi, jos joku on jo asiasta kirjoittanut.
saakka, kun asuimme maatilalla, ja vanhempien työt olivat siinä kotona:-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli kotona, siihen aikaan termi oli kotirouva. Kävin kyllä kerhossa ja eskarin, kaupungissa kun asuttiin. Mieheni joka on maalta ei ole käynyt eskariakaan. Olen tosi kiitollinen, että äitini hoiti meitä lapsia kotona, minulla oli onnellinen lapsuus. Muistan miten äiti vilkutti ikkunasta minulle joka päivä vielä lähtiessäni kouluun ja oli kotona kun tulin ekaluokalta. Sitten äiti kyllä meni töihin, jonkun aikaa olin naapurissa iltapäivähoidossa. Siellä oli erilaista kuin meillä. Lähinnä muistan, että siellä piti piirtää molemmille puolille paperia ja he laittoivat ketsuppia kastikkeeseen.
Isä oli täysipäiväinen opiskelija joten äidin piti mennä hankkimaan perheelle elantoa.
Ei traumoja =) Olin hoidossa naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee eteen....ikää nyt 40 vuotta.
Mutta sanoisin että noin kaksivuotiaana taisin mennä kolmiperhepäivähoitoon ja kolmevuotiaana päiväkotiin.
Itse en oikein tykännyt päiväkodissa olemisesta (lähinnä siksi että siellä oli niin paljon ulkoilua, jota inhosin), mutta pikkuveljeni rakasti sitä. Olimme samassa päiväkodissa, joten kysymys oli selvästikin ihan makuasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei traumoja tai ongelmia täälläkään sen takia.
Omat lapset olleet myös 2 mennessään hoitoon.
En usko varhaisen hoitoon laittamisen tekevän lapselle hyvää. Ainakin itse kärsin esim. turvattomuuden tunteesta, jonka uskon johtuvan juuri tuosta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin naapurin tädille ja sen jälkeen päiväkotiin kun pikkusisko oli reilu 6kk. Itse olin 4,5v. ihan täysjärkisiä ollaan kummatkin. Eikä oltu silloin pitkiä päiviä, pikkusisko tosin myöhemmin oli pitkiäkin kun minä olin koulussa ja äiti sai viran yliopistolta.
pikkusisko on aina ollut semmoinen, että huolehtii muista ennenkuin itsestään ja pelkää aiheuttavansa huolta muille. LApsena ei esimerkiksi olisi suostunut kertomaan isoistakaan haavoista äidille, kun pelkäsi äidin suuttuvan (?) ja minun piti aina pakottaa sisko kertomaan. Kerran sisko sai palovamman kuumasta kahvista ja senkin yritti salata, mutta ei sitten voinut kun se oli niin paha.
Mene ja tiedä mistä mikäkin johtuu, sisko kun oli jo vauvana semmoinen arka ja pelokas. Lakkasi esimerkiksi portaissa hengittämästä. Mutta itse luulen siskon joutuneen kamppailemaan pärjäämisensä suhteen päiväkodissa. ON silti kyllä ihan terve ihminen, pärjää nykyäänkin ja hyvät suhteet vanhempiin ja sisaruksiin. Mietityttää silti.
..ainokaisemme meni hoitoon 3-vuotiaana. Minulle jäi tosi hyvät musitot siitä, kun äiti oli aina kotona...
Äitini oli pph joten kaverit tuli kotiin.
laitettiin kun olin 9 kk. Oli kyllä ihana hoitaja ja olinkin siellä eskari-ikään asti hoidossa :)
on vaikuttanut. Siksi halusin itse pitää jokaisen lapsen kotona ensimmäiset kolme vuotta.
En käynyt edes mitään esikoulua. Oliko sellainen vuonna -74. Suoraan sitten menin ekalle luokalle kouluun ja kaikki muut olivat niin sosiaalisia ja "liitoutuneita" keskenään - en osannut sulautua joukkoon, koska olin kasvanut yksittäisten tätien kasvattamana ja jokaisella omat periaatteensa, vanhemmillakin jäi ehkä kasvatus kokonaan väliin. Tulee mieleen, että olin vain tiellä pikkuveljeni kanssa.