Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisitte, jos saisitte tietää, että oma lapsenne on lesbo/homo?
Kommentit (21)
Tunnen muutaman lesbon ja homon ja kaksi bi-seksuaalia.
Ihan tavallisia ihmisiä.
Jos jotain voisin ehkä jäädä kaipaamaan, niin lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sama mulle. Ja miksei niitä lapsenlapsiakin voisi saada :O
Kun en ole lapsiani homon tielle kasvattanut
Tukisin tietysti ja toivoisin, että oma tie löytyy. Ei ne lapset täällä minun jatkeita ole, vaan tarkoituksena tukea heitä heille hyvään ja sopivaan elämään, jossa olisivat onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en ole lapsiani homon tielle kasvattanut
miten lapsia kasvatetaan "homon tielle". Ainakin minä olisin kiinnostunut kuulemaan lisää. Mille "tielle" sitten olet lapsesi kasvattanut?
En pidä homoseksuaalisuutta mitenkään kamalana, vaikkei lähipiiristä ketään homoseksuaalia löydykään. Olen myös teini-ikäisille lapsilleni sanonut, että hyväksyn heidät sellaisina kuin ovat ja meille vanhemmille voi kertoa tällaisista asioista, jos tulee tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yhtä iloinen kuin jos se kertoisi olevansa hetero... tai innostuneensa lintujen bongaamisesta... tai että sen lempiväri on vihreä. :D
Mulla ei siis ole mitään preferenssiä sen suhteen, mikä lasteni seksuaalinen orientaatio on.
Kysyisin tosin haluaisiko juhlistaa kaapista ulos astumista jollakin tavalla. Voisin vaika leipoa teemakakun tai pitää kestit! :D Minusta on aina hieno asia, kun ihmisen itsetuntemus kartuu ja se rohkenee olla oma itsensä maaiman silmissä. Sillä tavalla olisin oikeasti ylpeä, kun lapsi tulisi ulos kaapista.
Ja tietysti haluaisin tietää, seurusteleeko se ja milloin saan tavata sen heilan... :)
PS. Miehen suvussa on yllättävän paljon homoja. Jos se on geneettistä, niin ihan suuret mahdollisudet, että joku meidänkin lapsista on taipumuksen perinyt, eli ei sillä tavalla edes yllättäisi.
olisi ongelma. Meillä on lähipiirissä sen verran homoseksuaaleja ihmisiä ettei minulla ole minkäänlaisia ennakkoluuloja tai -asenteita. Kunhan olisi onnellinen ja hyväksyisi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hetkauttaisi puoleen ei toiseen.
Olen aika varma että serkkuni on homo, mutta ei ole vielä osannut tulla kaapista ulos.
kuin jos ilmoittaisi olevansa hetero. En pidä sitä ilmoitusluontoisena asiana, en itsekään ilmoittele seksuaalisesta suuntautumisestani kenellekään. Mikä muuten on hetero :D (kun kerta asiasta puhutaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan on onnellinen oma itsensä. Mulle ei ole mitään väliä tuleeko mitään lapsenlapsia, se on ihan samantekevää.
mutta kieltämättä olisin hiukan huolissani siitä, miten hän elämässään pärjää ja kokeeko tuon vuoksi joskus syrjintää. Ei meidän yhteiskuntamme vieläkään ole tasa-arvoinen eri sukupuolisille suuntauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kieltämättä olisin hiukan huolissani siitä, miten hän elämässään pärjää ja kokeeko tuon vuoksi joskus syrjintää. Ei meidän yhteiskuntamme vieläkään ole tasa-arvoinen eri sukupuolisille suuntauksille.
että kun lapseni ovat siinä iässä että seksuaalisen suuntautumisen julkitulo on ajankohtainen, on maailma seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan jo suvaitsevaisempi :)
mutta kieltämättä olisin hiukan huolissani siitä, miten hän elämässään pärjää ja kokeeko tuon vuoksi joskus syrjintää. Ei meidän yhteiskuntamme vieläkään ole tasa-arvoinen eri sukupuolisille suuntauksille.
että kun lapseni ovat siinä iässä että seksuaalisen suuntautumisen julkitulo on ajankohtainen, on maailma seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan jo suvaitsevaisempi :)
Minulla on jo ikää 40+ ja elän stadissa, mutta tiedän oikein hyvin, että tilanne on muualla Suomessa ja täällä stadissakin tietyissä sosiaalisissa ryhmissä hyvin homo-kielteinen.
Siksi ikävä kyllä en osaa jakaa optimismiasi.
Ja hiukan ihmettelen, miten asia muka voi monelle olla täysin evvk.
Tässähän EI nyt puhuta siitä, onko homous itselle ok vaan siitä, onko se Suomessa ok.
Mutta tärkeintä minulle on, että lapseni ovat onnellisia.
Ja hiukan ihmettelen, miten asia muka voi monelle olla täysin evvk. Tässähän EI nyt puhuta siitä, onko homous itselle ok vaan siitä, onko se Suomessa ok.
ilmapiiri on paljon myönteisempi. Nuoriso tuskin enää nokkii homoja samalla lailla kuin keski-ikäiset ja siitä vanhemmat nyt, tai siis yhä pienenevä osa heistä.
Kysyisin tosin haluaisiko juhlistaa kaapista ulos astumista jollakin tavalla. Voisin vaika leipoa teemakakun tai pitää kestit! :D Minusta on aina hieno asia, kun ihmisen itsetuntemus kartuu ja se rohkenee olla oma itsensä maaiman silmissä. Sillä tavalla olisin oikeasti ylpeä, kun lapsi tulisi ulos kaapista.
Mua ois kyllä naurattanut kovasti, jos mun äiti ois halunnut pitää kaapista-ulos -kestit, mutta tuo ajatus on tosi suloinen. :)
Mä oisin tosi ylpeä lapsestani. Kokisin iloa siitä, että olen onnistunut kasvattamaan ihmisen, joka uskaltaa olla juuri sitä mitä on.
En ymmärrä ihmisiä, jotka pettyvät tai ovat surullisia, jos lapsensa on homo. Mä olisin surullinen ja pettynyt, jos mun lapseni olisi juoppo, rikollinen, hakkaisi puolisoaan/lapsiaan/eläimiä/satunnaisia vastaantulijoita tai olisi muuten vain koko ajan pahanteossa. Siis tekisi ihan oikeasti pahoja asioita ja satuttaisi muita ihmisiä. Rakkaus samaa sukupuolta olevaan ihmiseen ei ole paha vaan erittäin hyvä asia.
Ystäväpiiriini mahtuu lesboja ja homoja, eivätkä he ole yhtään sen ihmeellisiä kuin heterotkaan.
En itsekään miellä itseäni 100% heteroksi.
että pystyisin suhtautumaan ihan asiallisesti.