Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan avioliitossa lasten takia, tilanteessa, jossa rakastaa miestä vähän/jonkun verran (ov)
02.08.2010 |
mutta tietää, että parempaakin olisi...
Itse olen, mies on hyvä...mutta parempaakin olisi ja mies ei ole myöskään täysin luotettava. Vaikka olen puhunut asiasta monet kerrat (eli täysillä, hyvää ja syvää suhdetta en häneen voi luoda...tyydyttävän vissiin kuitenkin).
Ajattelen näin. Lapset olisi pitänyt jonkun toisen kanssa tehdä, mutta tehty mitä tehty...elä sen mukaan...Toisaalta tuntuu, että ero tässä loppujen lopuksi tulee...(vaikka vielä ei ole aika...)Mietin vaan miten voisin elää täysillä, vaikka rakkauselämä ei ole täysi 10?
Kommentit (39)
täällähän on tänään parikin alotusta tullu ihan mun kynästä...
Erona se, että ei olla naimisissa. Välitän miehestäni ja hän on ihan hyvä isä (joskus hieman lapsellinen ja kaikki mielipiteemme eivät osu yksiin).. Mutta todellakin mietin, että olisi varmaan paljon sopivampia miehiä minulle, joiden kanssa voisin olla tosi onnellinen.. Olen suht nuori eli "miehenvaihto" onnistuisi ja voisin tehdä lapsiakin uuden kanssa... Meillä lapsia kaksi ja ne ovat maailman ihanimmat lapset joita rakastan koko sydämmestä ja ehkä siksi olenkin jäänyt tähän keskinkertaiseen suhteeseen lasten isän kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 vuotta sitten ja olen sen jälkeen ollut yksin. mies hakkasi mua, viimeisen kerran niin että lapset näki.
mutta uskon että hyvin harva avioliitto on onnellinen, ehkä ne muutamat vuodet,mutta sitten alkaa kaduttaa,joka miestä tai vaimoa.
en ketään kehota eroamaan, tämäkin on yhtä helvettiä, kun joudut yksin tekemään kaiket ratkaisut, rahatilanne on huono, kaikki menee, ei pääse matkustamaan eikä mitään muutakaan. mutta toisaalta en vaihtaisi, en ikinä ottaisi miestä takaisin.
mielummin yksin kun huonossa suhteessa.
En kanssa halua rikkoa lapseni kotia ja perhettä. Meillä on perusasiat kunnossa, mutta tuntuu etten saa tältä suhteelta sitä kaikkea mitä haluaisin ja jota aivan varmasti olisi saatavilla muualta: rakkautta, hellyyttä, välittämistä, yhteisiä juttuja. Tuntuu, että ollaan vaan ja eletään, ei muuta. Meillä muksu vasta parivuotias ja hänen takia haluan yrittää sietää tätä tilannetta. Melko ahdistavalta kyllä tuntuu, saa nähdä kuinka kauan pinna kestää.
4 vuotta sitten ja olen sen jälkeen ollut yksin. mies hakkasi mua, viimeisen kerran niin että lapset näki. mutta uskon että hyvin harva avioliitto on onnellinen, ehkä ne muutamat vuodet,mutta sitten alkaa kaduttaa,joka miestä tai vaimoa. en ketään kehota eroamaan, tämäkin on yhtä helvettiä, kun joudut yksin tekemään kaiket ratkaisut, rahatilanne on huono, kaikki menee, ei pääse matkustamaan eikä mitään muutakaan. mutta toisaalta en vaihtaisi, en ikinä ottaisi miestä takaisin. mielummin yksin kun huonossa suhteessa.
En kanssa halua rikkoa lapseni kotia ja perhettä. Meillä on perusasiat kunnossa, mutta tuntuu etten saa tältä suhteelta sitä kaikkea mitä haluaisin ja jota aivan varmasti olisi saatavilla muualta: rakkautta, hellyyttä, välittämistä, yhteisiä juttuja. Tuntuu, että ollaan vaan ja eletään, ei muuta. Meillä muksu vasta parivuotias ja hänen takia haluan yrittää sietää tätä tilannetta. Melko ahdistavalta kyllä tuntuu, saa nähdä kuinka kauan pinna kestää.
ja antaa myös hellyyttä, mutta se luotettavuus...Ei ole täysin luotettava...(valehtelee, mutta ei petä ja maksaa laskut) mutta minkäs luonteelleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kanssa halua rikkoa lapseni kotia ja perhettä. Meillä on perusasiat kunnossa, mutta tuntuu etten saa tältä suhteelta sitä kaikkea mitä haluaisin ja jota aivan varmasti olisi saatavilla muualta: rakkautta, hellyyttä, välittämistä, yhteisiä juttuja. Tuntuu, että ollaan vaan ja eletään, ei muuta. Meillä muksu vasta parivuotias ja hänen takia haluan yrittää sietää tätä tilannetta. Melko ahdistavalta kyllä tuntuu, saa nähdä kuinka kauan pinna kestää.
ja antaa myös hellyyttä, mutta se luotettavuus...Ei ole täysin luotettava...(valehtelee, mutta ei petä ja maksaa laskut) mutta minkäs luonteelleen voi.
Vanhempani olivat 25 vuotta naimisissa, josta noin 23 vuotta kulissiavioliittoa ilman tosirakkautta. Parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on vanhempien välinen rakkaus ja toimiva parisuhde! Itse olen kärsinyt vanhempieni epäsuhteesta todella paljon, joten en voi suositella teille huonoissa parisuhteissa eläjille muuta kuin parisuhdeterapiaa/viikonloppua/kurssia/leiriä tai kun kaikki voitava on tehty eikä mikään auta, avioeroa. Lastenne tähden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole hellyyttä ja sellaista isoa rakkautta mut yhteiselo kohtuukivaa muutoin. toinen lapsi jo niin iso ettei viitsi erota kun hän ymmärtää eron, toinen pari v. jos olis vaan parivuotias niin eroaisin helpommin koska parivuotias ei vielä ymmärrä sitä. meillä ei ole väkivaltaa (paits kännissä voi lyödä). periaatteessa meillä on kivaa mut ei sellaista rakkauden täyttämää arkea, onko jollain muuten sellaista?
Ei kai ne teidän miehet ihan mahdottomia ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on joka kesä heinäkuun toisella viikolla (tietoa löytyy hnmky:n sivuilta). Lukemattoman monet on löytäneet onnellisen, tyydyttävän ja kukoistavan parisuhteen niiden leirien kautta! Ja moni avioero on jäänyt toteutumatta niiden leirien ansiosta. Suosittelen sydämeni pohjasta saakka!!! Yksikään parisuhde ei kukoista ilman, että sen eteen näkee vaivaa. Asia ei parane paria vaihtamalla, arki on arkea ja se tulee vastaan suhteessa kuin suhteessa.
Tuon leirin pohja on kristillinen, mutta siellä käy paljon niitä joilla ei ole kristillistä vakaumusta, joten sen ei kannata antaa häiritä. Se on ihan puhdasta avioliittotyötä mitä siellä tehdään, ja kolmenkymmenenvuoden rautaisella kokemuksella.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu yhdessä teineistä asti, naimisiin mentiin kun tuli tunne että pitäisi kai tämä vakinaistaa jotenkin. Nyt oltu naimisissakin yli 10v. Mutta ei tämä ole toiminut enää useampaan vuoteen, mies on ilmeisen tyytyväinen, toisaalta vaikea sanoa... Ei kauheasti puhu tämmöisistä. Muutenkin on aina töissä.
Yksi lapsi on, ilman häntä olisin varmasti jo eronnutkin. Melko varma olen, että vuoden sisällä pitää tehdä joku radikaali ratkaisu, en halua heittää elämääni hukkaan! Ja olen ihastunut yhteen toiseen. Mitään ei ole tapahtunut, ihastumista puolin ja toisin vain. Mutta olin ihan unohtanut, että sellainenkin tunne on olemassa..!
Vanhempani olivat 25 vuotta naimisissa, josta noin 23 vuotta kulissiavioliittoa ilman tosirakkautta. Parasta, mitä voit lapsellesi antaa, on vanhempien välinen rakkaus ja toimiva parisuhde! Itse olen kärsinyt vanhempieni epäsuhteesta todella paljon, joten en voi suositella teille huonoissa parisuhteissa eläjille muuta kuin parisuhdeterapiaa/viikonloppua/kurssia/leiriä tai kun kaikki voitava on tehty eikä mikään auta, avioeroa. Lastenne tähden!
Meillä ulkoisesti ihan normaali; pussaamme, koskettelemme, halaamme, rakastelemme (emme tietenkään lasten nähden tätä...). Mutta nyt olen alkanut kaikkoamaan ja miettimään haluanko. Juuri miehen valehtelemisen takia (Ei hän koko ajan valehtele ja arkiasiat hoitaa...)
Mitä on tosirakkaus? Onko tämä sitten epätosrirakkautta? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivät/viikot/kuukaudet ovat niin erilaisia. Joskus saattaa mennä viikkoja oikein hyvin, intoa saattaa löytyä jopa seksiinkin. Erityisesti miehellä näyttää mielentila olevan suorassa suhteessa seksin määrään/puutteeseen. Nyt on ollut pitkä "kuiva" kausi ja mies on kuin perseelle ammuttu karhu. Sen huomaa myös suhteessa lapsiin. Itse taas ärsyynnyn siitä vain enemmän ja läheisyydestä ei ole sitä vähääkään toivoa - kierre on valmis. Juuri nyt on taas sellainen olo, että ahdistaa tämä liitto ihan oikeasti. Haluan tästä pois. Sen toki tiedän, että mies ei vaihtamalla parane, enkä takuulla katselisikaan muita miehiä, vaikka eroaisinkin. Ainakaan vuosiin. En edes tiedä mistä tämä johtuu, mutta en vain nyt kestä tuota miestä. Tuntuu, että inhoan häntä. Mutta toisaalta, mulla on muutenkin surkea ja ahdistunut olo, jotenkin kaikki mättää vaikka syytä ei sinänsä ole. Ehkä oikea syy ei ole mies eikä parisuhde, ehkä pitäisi saada oma pää kuntoon... :(
Itkettää,suututtaa...ehtisipä mies olla oikeasti läsnä eikä aina ylityöllistetty :(
Hei, moni tuntuu täällä pohtivan eroa ja niin tein minäkin. Jostain kuitenkin sain päähäni, ettei nykyinen liittoni voikaan parantua tai edes kestää ellen tee jotain sen eteen. Niinpä menimme yhdessä parin parisuhde kurssin ja viikonlopun jälkeen rohkeasti hihhulien avioliittoleirille Pieksämäelle. Tiesivät kyllä toden teolla miten raivon partaalla olevaa käsitellään. Lopputuloksena oli paljon onnellisemmat puolisot ja paremman suunnan saanut liitto. loppukesäloman aikana eroa en miettinyt kertaakaan.
Suosittelen ehdottomasti kaikille eroa harkitseville tai jo eroamassa oleville. Opin paljon myös itsestäni ja olisin vienyt kaikki huonot puoleni uuteen suhteeseen...
Kyse on kuitenkin tahdosta, kuten alkoholistin kohdalla, ilman omaa tahtoa muuttaa itseään ei voi saada toisessakaan muutosta aikaan. Muutoksen tie oli kyllä tuskainen, mutta niin kai uuden oppiminen aina, etenkin jos matkalla huomaa olleensa varsin tyhmä vuosikymmenen tai pari.
kun yksi kirjoitti että elämän onnellisuus näyttää riippuvan siitä paljonko seksiä on, eli kun on enemmän seksiä (kun nainen on halukkaampi?), mies on onnellisempi, nainen on onnellisempi, nainen on halukkaampi, on enemmän seksiä, mies on onnellisempi, nainen on onnellisempi... jne jne. Ja taas jos naista ei haluta, ei ole seksiä, mies on sietämätön, nainen on onneton, nainen ei halua senkään vertaa, seksiä on entistä vähemmän, mies on entistä kiukkuisempi... jne.
Jos tunnistat tällaisen syklin, ja epäilet jo että ero olisi tulossa, niin miksi ihmeessä ette harrasta sitä seksiä enemmän? Jos teidän perheen kaikkien jäsenten onnellisuus riippuu siitä, ja siitä tulee itseään vahvistava kierre, niin en tajua miksi on niitä "kuivia kausia"? Tai jos koet että kärsit haluttomuudesta, niin kai olet hakenut apua lääkäristä, ehkä kokeillut eri ehkäisymenetelmää? Anteeksi jos ymmärsin jotain väärin, mutta tuntuu käsittämättömältä.
nrolle 22/24... Meinaan vaan, että toista ei voi muuttaa, et pysty miehen päähän takomaan että ole mukavampi äläkä tuollainen v*ttupää. Mutta jos olet huomannut tuollaisen kierteen, niin olet todella paljon paremmissa asemissa neuvottelemaan liitosta jos pystyt tuota kierrettä hallitsemaan. Koita vaikka ajatella niin, että miehesi tuntee varmasti myös olonsa tosi huonoksi, kun käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Miten hänkään voisi jaksaa rakastaa kun tulee jatkuvasti torjutuksi? Ok, mies ei ehkä ole tunneälyltään terävintä kärkeä eikä tee hartiavoimin töitä oikealla tavalla tilanteen korjaamiseksi, mutta jotain hänkin yrittää ilmaista tunteistaan ja kaipauksestaan, valitettavasti ei ehkä rakentavimmalla tavalla. Jos sinä olet jo paikallistanut ongelmavyyhdistä osan, olet tosi vahvoilla! Sanotaan että mies rakastaa rakastellessaan. Jos jaksat uhrautua vielä sen verran, että saat miehen olon hyväksi, voit odottaa että hän pystyy vuorostaan tukemaan sinua, vaikutat jonkin verran masentunut tai ainakin ahdistuneelta. Rakastuneelta mieheltä saat paljon helpommin sympatiaa kuin perseeseen ammutulta v*ttupäältä.
Haluttomuutta et sinänsä voi ehkä kytkeä pois päältä, mutta varmasti pystyt jonkin aikaa harrastamaan seksiä vaikka ei niin huvittaisikaan. Hetken päästä pitäisi alkaa näkyä ne hyvät seuraukset miehen käytöksessä, mieshän suorastaan kukoistaa kun tuntee itsensä taas rakastetuksi omassa kodissaan, jolloin voit alkaa noukkia niitä hyviä hetkiä talteen ja vahvistaa niillä omia rakkaudentapaisia tunteitasi. Voi käydä yllättävästi niin, että ne halut palaavat hyvin nopeasti jo pelkästään sitä seksiä harrastamalla. Sillä torjumisen kehällä kiellät itse itseäsi nauttimaan miehen kosketuksesta ja huomiosta. Jos astut pois siitä torjumisen kehästä, pystyt taas suhtautumaan miehen antamaan hellyyteen sellaisena kuin se on, etkä lukemaan kaikessa painostusta seksiin. Sitä oikeastaan lietsoo itsessään sitä kiukkua ja inhoa, että älä nyt tule siinä lääppimään, ja jos tuleekin niin ainakaan ei anna itsensä yhtään tunnustella positiivisessa valossa tuntemuksia.
Niin kauan kuin teidän seksielämä on sitä että mies tekee aloitteen toisensa perään ja sinä torjut, torjut, torjut niin kauan kuin mahdollista ja sitten kun ei ole mahdollista suostut vastentahtoisesti, et tule nauttimaan läheisyydestä etkä varsinkaan seksistä millään ja jokainen seksikerta työntää teitä vähän kauemmas toisistanne koska sinä siinä uhraudut ja mies saa säälistä ja... Sinun täytyy ehdottomasti ottaa kaikki aloitteet omiin käsiisi sen seksin suhteen, päätät että nautin omasta kehostani, nautin tästä miehestä ja tutustun tähän mieheen nyt sen aikaa mitä tätä kestää, vaikka elämä välillä tuntuisikin paskalta. Toimit niin että mies ei ehdi kuin ihmetellä, ja tartut jokaiseen vähänkään positiiviseen häivähdykseen niiden entisten negatiivisten tuntemusten sijaan. Tartu hetkeen sanotaan. Kyllä naisenkin tunteisiin vaikuttaa se kosketus ja seksikin, endorfiineja ja serotoniinia vapautuu ja näin pois päin, ja jos mies on läsnä silloin niin ne hyvät tuntemukset yhdistyy omaan mielikuvaan mielestä. Ja jos ohitat kaikki tilanteet, joissa rakkautta ja positiivisia ajatuksia perisuhteesta edes voisi tuntea, niin ei ole ihme jos ne ällötyksen tunteet saa vallan. Niitä hyviä hetkiä täytyy vaalia ja niitä täytyy rakentaa ja niistä täytyy nauttia täysillä sillä hetkellä ja niihin täytyy palata ja vahvistaa niitä hyviä muistikuvia.
olipa mainio ja viisas kirjoitus.
meidän ongelmaamme tuo tepsisi, ongelma on ettei mies halua :( tai ehkä enenmminkin ei pysty, jaksa.
juurikin tällaisessa suhteessa, tehty mikä tehty ja nyt on pakko vaan yrittää jaksaa eteenpäin. Erosta olen joskus puhunut miehelle, mutta hän ei ala keskustelemaan asiasta. Lapset ovat vielä niin pieniä, ettei itselläkään ole haluja rikkoa lasten kotia.