Lue keskustelun säännöt.
Lapset tekee vanhaksi.
02.08.2010 |
Jopa silloin kun niitä alkaa tekemään teini-iässä.
Vauva iässä yöt oli niin repaleisia että sitä oikeastaan vain odotti että vauva kasvaa että yöt alkaa helpottamaan.
Kun vauvasta tuli taapero, sillä oli niin kamala uhma ja kova tahto että arjen askareet alkoi olla todella haasteellisia. Sitä taas jotenkin odotti että kyllä tämä tästä kohta alkaa helpottamaan.
Kun se viimein alkoi helpottamaan, sitä ajatteli että nyt on niin helppoa että kyllähän tässä toisen kanssakin jaksaisi. Ja jotenkin aika oli kullannut muistot...
Sitten tuli se kamalaakin kamalampi odotusaika jolloin otin jo kalenterin ja punaisen tussin avuksi. Joka päivästä jolloin selvisin hengissä piirsin kalenteriin ison punaisen rastin.
Sitten vauvan synnyttyä tämä oravanpyörä alkoi uudestaan.
Taas sitä jotenkin odotti että aika kuluisi ja vauva kasvaisi. Ja kasvoihan se, samalla vain kasvoi myös tämä esikoinen jonka ei olisi enään tarvinut kasvaa niin nopeasti.
Nyt sitä kauhistelee joka syntymäpäivillä (esikoisen, nuoremman, saati sitten omilla) kuinka nopeasti vuosi taas meni. Lapset kasvaa ja vanhenee, samalla tajuaa kuinka nopeaa tämä aika nykyään kulkee. Kuin varkain. Eikö sitä voisi jo pysäyttää?
Ilman lapsia kellokin kävi paljon hitaammin.
Kommentit (3)
Tosin nyt kun lapset ovat kohta jo murrosikäisiä niin tunnun itse nuoreneva (voi olla hyvinkin vain väliaikaista ja huomenna kysyessä voin olla täysin toista mieltä). Tuntuu, että olen saamassa oman itseni takaisin enkä enää ole vain äiti vaan myös nainen.
Lisäksi olen äärimäisen ylpeä kauniista tytöistäni ja tuntuu että nuortuisin puuhastellessani heidän kanssa tyttömäisiä asioita.
Kun lapset olivat pieniä, olin aivan varmasti 10 vuotta vanhemman oloinen ja näköinen niin ajatuksiltani kun ulkonäöltänikin (pukeutuminen ym).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kolme, 7 v, 4 v ja 1 v. 90 % ajastani menee lapsiin, 10 % pidän tiukasti itselläni, mutta silti tämä rutiiniarki tuntuu vanhentavan minua vuosilla...
Haluaisin jo harrastaa enemmän kaikkea kivaa (sellaisia juttuja, joihin pienet lapset eivät voi tulla mukaan, isommat kyllä), ja toivonkin, että lapset olisivat isompia. Toisaalta pelkään, että he kasvavat liian nopeasti. Eli mikään ei ole hyvä. : D
Eilen katselin murrosikäistä naapurin poikaa. Juurihan se vasta syntyi ja leikki meidän tytön kanssa hiekkalaatikolla! Minne ne vuodet meni??
Vaikka kyllä aika kuluu ihan hurjaa vauhtia kuulemma lapsettomallakin, sanoi kaverini. Ehkä se vaan lapsellisilla konretisoituu useamman kerran vuodessa, kun kun vietetään muidenkin synttäreitä ku omia :) Tai ehkä tää johtuu jostain keski-iän kriisistä... :S