Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat ihmiset eivät yhtään siedä vauvan "kiukuttelua" tai edes ääntelyä?!
01.08.2010 |
Olen huomannut saman useasti. Jos vauva 6kk vaikka itkee hetken väsymystään ennen kuin nukahtaa päikkäreille, vanhempi (n. 70v) sukulaismies tulee paikalle ja sanoo vauvalle toruvaan sävyyn nohnohnoh! Kun vauva jumppailee leikkimatolla ja olen äitini (60+) kanssa puhelimessa ja vauva "juttelee" ja testailee kiljahduksiakin, niin äiti voivottelee että mitäs se XX taas huutaa jne. Lisäksi tosi monet kysyvät, että onko vauva ollut kiltisti. Siis kiltisti, vauva!! Öö, joo on, se on vauva, ei se oikein osaa olla pahakaan...
Miksi ihmeessä vauva ei saisi kuulua, vaan sievä pitsimyssy päässään alati hymyillä ja ehkä pienen satunnaisen jokelluksen joskus päästää tai muuten se ei "ole kiltisti"?! Itkeminen nyt ainakin on jotain ihan kauheaa, tuhma vauva.. Ihan ihmeellistä.. Onkohan tämä vanhemman väen ongelma vaan, ja oletteko törmänneet samaan?
Kommentit (19)
sulla ole vauvasi kanssa muuta mietittävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat lapseni ovat jo aikaa ohittaneet vauvaiän ja uhmaiän, välillä tuntuu esim kaupassa että haluaisin kiljua viekää ne rääkyvät kakaranne muualle. Useimmiten kyllä ihmettelen että eikö äidit kuule vauvan äänestä mitä tämä haluaa, mikähän naama punaisena toppapuvussa heinäkuussa huutavalla vauvalla olisi.
Tämä on ainoa asia, mikä on mielessäni vauvan kanssa ollessa... NO haloo mitäs luulisit?? Itse olen vaan törmännyt tuollaisiin asenteisiin USEIN, ja ne ihmetyttävät minua aina! Eikö muut ole??
sulla ole vauvasi kanssa muuta mietittävää
Koska yleensä ja normaalisti juuri vanhemmat ihmiset rakastavat noita pieniä todella paljon.
Koska yleensä ja normaalisti juuri vanhemmat ihmiset rakastavat noita pieniä todella paljon.
mutta kiljuva tai haiseva ipana palautettaan nopeasti äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen törmännyt samaan - onneksi en sukulaisteni taholta. Anoppi tosin viljelee tuota onko vauva ollut kiltti-fraasia mutta sama nainen jaksoi kysellä tuhansia kertoja esikoisen aikana, riittääkö maito, vaikka näki kyllä, kun maidonkerääjiä asettelin liiveihin joka syötöllä ja poistin liivinsuojuksia. Aina kun vauva itki, epäili, että josko on nälkä eikä maito riitä. Kuopuksen kohdalla sitten imetys ei sujunutkaan ja silloin ei kysellyt mitään...
Erityisesti anopin sukulaiset käyttävät tuota nohnoh-sävyä ja eikö tämä olekaan kiltti -tyyliä, mutta luulen sen johtuvan siitä, kun anoppi aina viljelee näitä on niin kiltti-lauseita, että haluavat vähän näpäyttää takaisin. Ikävää kuultavaa se on silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi on näin eikä se koske todellakaan kaikkia vanhempia 60- 70 v henkilöitä. Osaa kylläkin ja he osaavat pitää asiasta "mekkalaa".
Etenkin kun eka lapsi oli vauva niin tämä häiritsi minua.
Tuntui ikäänkuin lasta ei saisi ikäänkuin huomata millään tavalla, siitä ei saisi olla mitään häiriötä.
Nyt ihmettelen taas sitä kun yksi vanhempi henkilö oli sitä mieltä että lasten tulisi jo KAKSI vuotiaana osata sanoa "kättä päivää". Tämä ei siis ollut vitsi! Vaan minulle paheksuttiin kovaan ääneen, lasten kuullen :(, miten huonosti olen toiminut kun en ole opettanut lapset tavoille eikä osaa sanoa päivää ja samalla bokata tai niiata. Lapset siis 6 v ja 3 v.
Tuli tuostakin kyläreissusta todella paha mieli vaikka en yleensä jaksa välittää. Mutta juuri tuolloin oli molemmilla lapsilla vielä jokin kausi että etenkin vanhempi lapsi jännitti aikuisia ihmisiä, sellaisia joita ei tunne niin hyvin. Joten tuollainen meukkaaminen lasten edessä tuntui todella ikävältä. Pahinta on että ei auttanut siihen mun selittelyt että lapsi on ihan oikeasti ujo enkä aio pakottaa aidosti pelkäävää lasta sanomaan kädestä päivää. Lapset käyttäytyivät kaikin tavoin todella moiteettomasti. 60 plus henkilö tuli vielä kahvipöytään ja sanoi kovalla kuiskauksella lapselle että sellaiset jotka eivät kunnolla osaa tervehtiä eivät saa kakkua!
En osaa vastata miksi jotkut näin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva ei testaile kiljumalla mitään muuta kuin sitä, että huomaisit edes joskus.
Meillä taas niinpäin että mulla meinaa mennä hermot kun vauva huutaa, mutta äitini aina rauhoittelee että se on vauvojen tapa. Lienee niin tottunut kun on 10 omaa vauvaa kasvattanut aikuisiksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupassa tms. kamala kuunnella, kun vauva huutaa ja vanhemmat on kuin ei mitään tapahtuisi ja ulkopuolinenkin kuulee, että kyse ei ole kiukusta. Tai kun menee kylään ja vauvaa nukutetaan niin, että se huutaa 30 min niin mielessä käy, että ettekö te oikeasti tajua, että tuo on kamalaa ja turhaa.
Just siksi olen ryhtynyt meluamaan vauvaperheissä hirvittävästi, koska jos vauva ei rauhoitu niin miksi minun pitää olla hiljaa?
Omien lasten vauva-ajoista on niin kauan, etteivät muista. Kyllä muakin lapsettomana suorastaan ärsyttää vieraiden vauvojen pienetkin äänenavaukset esim. ravintoloissa tai kulkuvälineissä, en toki sitä mitenkään kommentoi mutta mielessäni ajattelen että voi ei, nytkö se alkaa. Ja tiedän kyllä että vauvat ne vain noin kommunikoivat eikä siihen välttämättä sen kummempaa liity, mutta ikävältä se silti kuulostaa. Vanhemmat ovat tottuneet noihin ääniin ja siksi eivät niitä samalla lailla rekisteröi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva ei testaile kiljumalla mitään muuta kuin sitä, että huomaisit edes joskus.
Ai niin, on varmasti 10, ja kun ne sinun 10 kappaletta ei ole kiljahdellut, niin ei sitten muidenkaan.
Vai ihanko olet opiskellut asiaa? Että kun vauva kiljahtelee, niin äiti ja isä eivät ole huomioineet häntä tarpeeksi?
Voi teitä besserwisse-mammoja. Meidän vauva kiljahtelee, kun on kylvyssä ja roiskii vettä, kun löytää omat varpaansa, kun näkee jotain oikein hauskaa. Välillä juttelee tasaisemmin ja sitten taas saattaa päästä kovia kiljahduksia, kun jotain kivaa näkyy.
Joskus kun on todella väsynyt, ei uni meinaa tulla ja silloin saattaa tulla parin minuutin itkukin. Ei siis huuda mitään kurkku suorana, ja sen parin minuutin ajankin on minun sylissäni. Kun rauhoittuu, laitan sänkyyn ja nukahtaa heti.
Oho, meidän vauva onkin erilainen kuin teidän vauva. Onkohan edes mahdollista? Olisko tää provo?
En tiedä miksi on näin eikä se koske todellakaan kaikkia vanhempia 60- 70 v henkilöitä. Osaa kylläkin ja he osaavat pitää asiasta "mekkalaa". Etenkin kun eka lapsi oli vauva niin tämä häiritsi minua. Tuntui ikäänkuin lasta ei saisi ikäänkuin huomata millään tavalla, siitä ei saisi olla mitään häiriötä. Nyt ihmettelen taas sitä kun yksi vanhempi henkilö oli sitä mieltä että lasten tulisi jo KAKSI vuotiaana osata sanoa "kättä päivää". Tämä ei siis ollut vitsi! Vaan minulle paheksuttiin kovaan ääneen, lasten kuullen :(, miten huonosti olen toiminut kun en ole opettanut lapset tavoille eikä osaa sanoa päivää ja samalla bokata tai niiata. Lapset siis 6 v ja 3 v. Tuli tuostakin kyläreissusta todella paha mieli vaikka en yleensä jaksa välittää. Mutta juuri tuolloin oli molemmilla lapsilla vielä jokin kausi että etenkin vanhempi lapsi jännitti aikuisia ihmisiä, sellaisia joita ei tunne niin hyvin. Joten tuollainen meukkaaminen lasten edessä tuntui todella ikävältä. Pahinta on että ei auttanut siihen mun selittelyt että lapsi on ihan oikeasti ujo enkä aio pakottaa aidosti pelkäävää lasta sanomaan kädestä päivää. Lapset käyttäytyivät kaikin tavoin todella moiteettomasti. 60 plus henkilö tuli vielä kahvipöytään ja sanoi kovalla kuiskauksella lapselle että sellaiset jotka eivät kunnolla osaa tervehtiä eivät saa kakkua! En osaa vastata miksi jotkut näin tekevät.
Milloin aiot niita lapsiasi opettaa tervehtimaan, kun ovat 15v.?
Älä kuitenkaan yleistä. Taitaa olla niin, että sinulla ei ole vielä kovin paljon kokemuksia elämästä saati ihmisistä yleensäkään. Tai sitten kaikki ääniherkät ovat kerääntyneet ympärillesi.
Minä ainakin huomaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä korkeammaksi nousee sietokynnys - sitä ei enää hermostu pienestä.
Jos asia kiusaa sinua paljon, voisit tietenkin huomauttaa siitä tuolle sukulaismiehellesi ja äidillesi. Ehkä he ottavat opikseen.
...että sietokyky on kulutettu loppuun.