Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmiset! Miten toimia tädin mahdottoman rakin kassa?
01.08.2010 |
Olemme vuosia vierailleet sukulaistädillä. Kissan kuoltua, hän yks kaks päätti hankkia koiran, australian terrierin. Koira on tädin vauva, perheenjäsen ja paras ystävä. Nukkuu tädin sängyssä ja syö samalta lautaselta. Koiralle ei ole opetettu yhtään mitään.
Vuosi sitten tolkuton poukkoileminen meni pentumaisuuden piikkiin. Nyt kun koira on jo kohta kaksi vuotias alkaa olla jo melkoinen rakki.
Kylään mentäessä se haukkuu, hyppii päälle, juoksee ja ravaa ympäri huushollia, on ihan tolkuttoman riehakas varsinkin alussa mutta oikeastaan koko vierailun ajan. Kyttää pöydän vierellä haukkuen ja kiipeilee ruokapöydän tuoleilla ja jos olemme laittamassa jotakin omaan suuhumme rakki nappaa sen siinä välissä. Nuoleksii lautasiamme, puree kenkiämme ja hyppii ja haukkuu ihan miten sattuu. Usein pysähtyy jonkun meidän viereen ja katsoo ja haukkuu vaan. Jos joku kulkee, juoksee jaloissa ikään kuin olisi saamassa jotakin, näykkii nilkoista ja hyppii päälle ja haukkuu. Välillä koira tuijottaa jotakin meistä pitkän tovin ja haukkuu. Yks kaks säntää sohvalla istuvien hartioiden yli ja hyppää toisella sohvalla istuvan syliin. Täti itse sanoo, että se on vaan niin iloinen kun tuli vieraita.
Miehelläni on ollut monta koiraa ja täti on hänelle läheinen tuttu, pistää koiran välillä kuriin, mutta koira murisee hänelle ja m inusta käyttäytyy uhkaavasti, mutta en tiedä en tune koiria. Mieheni taas sanoo, että se on sellainen räyhäävä pikkupiski hänellä on ollutkin vaan oikeita koiria.
Minusta tämä koiran käytös on inhottavaa, häiritsevää, jopa pelottavaa ja koko vierailu on vain tämän koiran huomioimista. Lapset pelkäävät ja itsekin pelkään, onko edes turvallista kyläillä enää tädin luona, voiko tuollainen koiran käytös enteillä, että esim puree jotakin meistä kyläilijöistä ja lasten puolesta tässä eniten pelkään. Olen melkein jo sillä linjalla, että ei kai tässä auta muu kuin kieltäytyä kyläilystä jatkossa.
Kommentoikaa kiitos, en ymmärrä koirista itse kovinkaan paljon.
Kommentit (16)
Kysyn vielä. Mitä tarkoittaa, kun koira haukkuu, eikä lopeta? Onko se silloin vihainen? Ja mitä tarkoittaa, kun koira seisoo ja tuijottaa vieressä vaikkapa minuun kun juon kahvia ja saattaa silloinkin hakkua. Eikö haukkuminen ole suuttumisen merkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädillä ei ihan ilmeisesti ole hajuakaan koiranpidosta eikä koirakaan ole onnellinen. Se kokee olevansa lauman johtaja ja puolustaa emäntäänsä joka käänteessä. Täti pahentaa tilannetta sössöttämällä ja hössöttämällä jatkuvasti. Koirien elämässä ei toimi demokratia eikä "kaikilla ole aina kivaa", kunnon diktatuuri sen olla pitää. Laumalla pitää olla selvä johtaja, jota alemmat seuraavat lauhkeina lampaina. Täti pitää koiraa ihmisenä eikä anna se olla onnellinen koira.
Kehottaisin tarttumaan kirjallisuuteen: esim. Koirankorjauskirja (Lilli Loiri-Seppä ja Pertti Vilander) tai Youtubesta löytyy esim. Victoria Stillwellin videoita, joista saa hyviä neuvoja, muistan katsoneeni ainakin yhden, jossa oli juuri vastaava tapaus.
Ja alleviivattakoon vielä: syyllinen on täti, ei koira.
Kysyn vielä. Mitä tarkoittaa, kun koira haukkuu, eikä lopeta? Onko se silloin vihainen? Ja mitä tarkoittaa, kun koira seisoo ja tuijottaa vieressä vaikkapa minuun kun juon kahvia ja saattaa silloinkin hakkua. Eikö haukkuminen ole suuttumisen merkki?
Se on saattanut oppia, että haukkumalla saa huomiota (kuten sinulta saakin). Lisäksi huomio voi tarkoittaa vaikka pullapalla.
Haukkuminen on innostumisen, suuttumisen, ilmoittamisen, pelon, ilon, metsästämisen, puolustamisen, paimentamisen; kaiken mahdollisen merkki. Onko ihmisille puhuminen suuttumisen merkki? Koiria pitää osata tulkita, haukun sävy kertoo mistä on kyse.
mutta itse sanoisin, että tulemme kyllä, mutta koira on pidettävä ulkona / eri huoneessa.
Koira komentaa sinua tuijottamalla ja haukkumalla, luultavasti haluaa sinulta jonkinlaista huomiota: herkkuja, silityksiä tms. Mutta haluaa väärällä tavalla, koiraa palkitaan hyvästä käytöksestä, ei huonosta, ja kerjääminen taas on huonoa käytöstä.
Toruminen ja katsominenkin on huomiota. Tuollaista koiraa pitäisi kohdella kuin ilmaa, ei katsettakaan, ei ainoatakaan kosketusta, ei edes negatiivisessa mielessä.
Tädillä ei ihan ilmeisesti ole hajuakaan koiranpidosta eikä koirakaan ole onnellinen. Se kokee olevansa lauman johtaja ja puolustaa emäntäänsä joka käänteessä. Täti pahentaa tilannetta sössöttämällä ja hössöttämällä jatkuvasti. Koirien elämässä ei toimi demokratia eikä "kaikilla ole aina kivaa", kunnon diktatuuri sen olla pitää. Laumalla pitää olla selvä johtaja, jota alemmat seuraavat lauhkeina lampaina. Täti pitää koiraa ihmisenä eikä anna se olla onnellinen koira.
Kehottaisin tarttumaan kirjallisuuteen: esim. Koirankorjauskirja (Lilli Loiri-Seppä ja Pertti Vilander) tai Youtubesta löytyy esim. Victoria Stillwellin videoita, joista saa hyviä neuvoja, muistan katsoneeni ainakin yhden, jossa oli juuri vastaava tapaus.
Ja alleviivattakoon vielä: syyllinen on täti, ei koira.
Koira elää kotonaan kuten täti sallii. Vieraiden tulee sopeutua, koska koira ei kuulosta aggressiiviselta. Stressitöntä tuollainen elämä ei välttämättä koiralle ole, mutta kukaan ulkopuolinen (esim. ap:n mies) ei voi koiraa alkaa kouluttamaan vierailulla. Käytöksen muutos tuon ikäisellä (siis aikuisella) koiralla vaatisi säännöllistä koulutusta ja tapojen muuttamista. Johdomukaisuus on tärkeää. Mikäli ap:n mies pomottaa koiraa heidän siellä ollessaan, vierailut voivat mennä vielä hankalampaan suuntaan.
Koiran voi pitää erillään vierailuiden aikana. Tosin tästäkin päättää isäntäperhe eli täti. Mikäli ap pelkää tilannetta, kannattaa vierailuista luopua.
Koiranomistajat päättävät siitä, mitä koiralle opetetaan ja mitä siltä vaaditaan. Koiraperheessäkin vieraat ovat vieraina.
Ja kyllä, meillä on monta pientä koiraa. Mutta ne ovat ruodussa sillä tasolla, kun me niiltä vaadimme. Koiramme nukkuvat sängyssämme ja saavat olla sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun itsellä on ollut vain koulutettuja koiria, jotka eivät takuulla pompia missään, ota mitään, tai säädä muutenkaan ilman lupaa, niin meinaa kyllä mennä aina hermo, kun käy jossain perheessä, missä koirat hyppivät vasten, komentavat haukkumalla, eivät tottele ja kerjäävät ruokaa... elävät siis kuin pellossa, eivätkä ollenkaan ihmisen alapuolella arvojärjestyksessä, kuten pitäisi.
En katselisi sellaista menoa päivääkään. Minun koirani pitää olla sellainen, että jos jätän syötävää esille, se syötävä on siinä tallessa kun palaan, tai jos käsken koiran pois jaloista, se menee paikalleen makaamaan ja odottaa. Tai kun annan ruokaa, se istuutuu ja odottaa, että saa luvan syödä...
kun itsellä on ollut vain koulutettuja koiria, jotka eivät takuulla pompia missään, ota mitään, tai säädä muutenkaan ilman lupaa, niin meinaa kyllä mennä aina hermo, kun käy jossain perheessä, missä koirat hyppivät vasten, komentavat haukkumalla, eivät tottele ja kerjäävät ruokaa... elävät siis kuin pellossa, eivätkä ollenkaan ihmisen alapuolella arvojärjestyksessä, kuten pitäisi.
En katselisi sellaista menoa päivääkään. Minun koirani pitää olla sellainen, että jos jätän syötävää esille, se syötävä on siinä tallessa kun palaan, tai jos käsken koiran pois jaloista, se menee paikalleen makaamaan ja odottaa. Tai kun annan ruokaa, se istuutuu ja odottaa, että saa luvan syödä...
Sinun koirasi varmaan kuolisi, jos jäisi jonnekin yksin. Koska ei saisi syödä saalistamaansa ruokaa ennen kuin annat luvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo 14. Sekä minulla että minun tädilläni on koira, joka odottaa ruokakupin täyttämisen hetkellä, että saa luvan syödä. Ensin yleensä tehdään hiukan "istu- anna tassu- mitä sanotaan? -VUH- hienoa, syö". Lisäksi kupin voi ottaa milloin vain pois, ja pöydästä ei kerjätä, silloin ne makaavat peteissään. Ne ovat syömisen jälkeen nostaneet kuppinsa tiskipöydälle. Kummallekin voi laittaa nakin nenän päälle ja ne syö sen vasta, kun ovat saaneet luvan. Kyse on johtajuuskoulutuksesta ja tottelevaisuusharjoituksesta, ei mistään natsimeiningistä. Poissa ollessa ne ruokakuppinsa tyhjentävät, jos on nälkä. Mutta muuhun ruokaan ei kosketa, koska se kuuluu omistajille. Näitä isoja koiria uskaltaa myös vanha ukkini ulkoiluttaa, koska ne tottelee täysin, ei vedä, ei kiinnitä huomiota toisiin koiriin ja kävelee vieressä ilman talutinta.
AP: mä sanoisin suoraan tädillesi, että koira käyttäytyy todella huonosti ja pelkäätte sitä. Pyydätte laittamaan toiseen huoneeseen tai joudutte lopettamaan kyläilyt. Koira on pahasti johtajan ja koulutuksen tarpeessa. Moni ottaa pikkukoiran "vauvaksi" ja jättää kouluttamatta, ja lopputulos on kuvatun kaltainen.... Vaikka jokainen pomeranista vinttikoiraan koira on suden sukua ja noudattaa susilauman arvojärjestystä. Jos johtajaa ei ole, koira alkaa johtajaksi.
Ap täällä kiittelee. Olen ollut erittäin vähän koirien kanssa tekemisissä tai sitten ovat olleet niin hyvinkoutettuja etten ole tullut panneeksi merkille. Mutta tuntemukseni siis jakaa moni muukin, ei ole mukavaa jos koira saa tehdä mitä lystää ja tädin koira olisi ollut syytä kouluttaa kunnolla.
Tuo oli oivallus minulle, että tädin koira yrittää määräillä meitä vieraita haukkumalla. Esimerkiksi saattaa tulla viereen haukkumaan ja jos siihen ei reagoi, hyppää pöydälle eteen tai syliin. Se ei lopeta haukkumista vaan haukkuu siinä ihan loputtomiin. Mitä siihen pitäisi tehdä?Vierailuilla on koko ajan sellainen tunne, että koira on jotakin vailla. Sylittelyn ja syömisen jälkeen saattaa hetken olla rauhassa, mutta koko olemusta leimaa sellainen levoton antakaa mulle jotain, erityisesti jos joku liikkuu paikasta toiseen koira lähtee heilumaan heti jonnekin. Tietääköhän haukku itsekään mitä on vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira kokee olevansa tätinne tasavertainen kumppani, ellei jopa korkeampi, puhumattakaan teistä vieraista, jotka reviirille saapuvat. Lapset ovat sen silmissä varmasti alinta kastia, hyvä jos vielä on malttanut olla näykkäämättä, eikä toki tietenkään tule sitä koskaan tekemäänkään, mutta en ottaisi riskiä.
Siis koira vaikka ulos tai toiseen huoneeseen kyläilyn ajaksi (tähän tosin tuskin täti suostuu :( ), tai vierailuille stoppi. Siis omalle kohdalleni tilanne olisi tämä.
Ideaalitilanne olisi saada täti tajuamaan että koira tarvitsee rajat, ENNEN kuin jotain tapahtuu, mutta ei näytä todennäköiseltä tämä... Harmi. Rajaton koira on onneton koira. :(
Olen alkanut taipumaan itsekin tälle samalle kannalle. Olen vaan yksin ajatukseni kanssa, joten tukea tulin hakemaan, että liioittelenko tätä tilannetta. Tähän saakka lapsetkin ovat olleet ihan innoissaan menossa tädille koiranpennun kanssa leikkimään. Viimeaikoina lapset sanovat, että hui ja saattavat mennä toiseen huoneeseen ihan muihin puuhiin, veskiin mennessä huutavat jonkun saattomieheksi, koska pelkäävät koiran haukkumista ja hyppimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti sitä että täti luopuu rakkaasta lemmikistään tai alkaa kohdella sitä koirana joka koulutetaan käyttäytymään kun se on tottunut olemaan kumppani ja kaveri?
Te näette koiraa muutaman kerran vuodessa, ei teistä ole sen käytöstä muuttamaan.
Teidän päätösvallassanne on ainoastaan kaksi asiaa: joko tapaatte tätiänne hänen luonaan tai sitten ette tapaa hänen luonaan.
Tietysti tädillesi oma koira on rakkaampi kuin sinun lapsesi, selvä juttu.
En odota mitään tädiltä. Mutta pohdin, onko meidän turvallista kyläillä tädin luona. Se tässä on kysymys.
Täti asuu lähes naapurissa, joten täti saattaa kysyä meitä kylään usemman kerran viikossa. Tädillä ei ole omia lapsenlapsia ja omat lapset asuvat kaukana eivätkä juuri käy, joten olemme melkein ainoita läheisiä. Täti puolestaan itse ei käy kovasti missään. Meillä pistäytyessään jo tullessa sanoo, että kohta pitää lähteä ruokaa laittamaan tsm. Ymmärrän kyllä ihan hyvin, että tädille koira on rakas, eikä hän siitä tietenkän luovu. Tädillä kun vaan ei ole juuri ketään muuta kuin me ja siksi on sääli ja suru, että tuon koiran takia taitaa meidänkin vierailut jäädä vähiin. Tuntuu vaan niin kurjalta syyltä jättää yksi ihminen entistä yksinäisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirahan vain höseltää menemään. Tietysti lapsi voi loukkaantua, jos koira tuuppaa pahasti kumoon, mutta mitenkään kovin suurelta turvallisuusriskiltä koiran käytös ei kuulosta.
Ehkä tädille voisi kertoa, että hän on kyllä tärkeä ihminen, mutta ette halua tulla kyläilemään koiran käytöksen vuoksi.
Paras tietysti olisi jos koiran saisi käyttäytymään nätisti.
että koira ei ole onnellinen tuollaisessa hyperaktiivisessa olotilassa ja ilman rajoja ja käyttäytymissääntöjä.
joo, aussit on kovia höseltämään, vauhdikkaita, itsepäisiä. Vaikka ne ovat aika pieniä, ne täytyy kyllä kouluttaa ja niiden täytyy tietää paikkansa laumassa. Tädin koira ei ilmeisesti sitä tiedä. Meidän aussit on hyvin lapsi
rakkaita, nuorinkin lapsista (5v) saa ne istumaan jne. käskystä, ja voi mennä vaikka ottamaan lelun tms. suusta. Kyllä meidän koirat haukkuu kun vieraita tulee (edelleen, mutta koulutus jatkuu tässä suhteessa, ja haukkuminen on vähentynyt), ne höseltävät ja lopulta kellivät lattialla selällään, josko joku rapsuttaisi... Lisäksi ne kyllä näyttelevät varsinkin vieraille lapsille hyyyvin nälkiintynyttä koiraraukkaa :).
Meillä koirat eivät saa hypätä sohvalle, tuolille tms, paitsi jos joku ne siihen käskee (varmasti ovat sohvalla nukkumassa silloin kun ketään ei ole kotona).
Mutta jos koira murisee, niin ei hyvältä kuulosta. Josko täti sulkisi koiran eri huoneeseen teidän kyläillessä?