Tuntuuko kaikista, että omat lapset ovat muita fiksumpia, v ai onko oikeasti "tyhmiä" lapsia
tai ainakin siis ajatelemattomia yksilöitä, joilla ei aina hissi mene ihan kotiin asti.
Minä ainakin olen vakuuttunut, että omat lapsemme kuuluvat fiksuimpaan 10 % joukkoon.
Toki pärjäävät koulussakin hyvin, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että osaa huomioida muut ja tajuavat abstraktimpikin asioita ja yhteyksiä. Lapsillamme on mielestäni myös muita parempi oikeudentaju.
Tälläkin viikolla meillä oli samanikäisiä lapsia kylässä, olivat 10 vuotiaita.
Olivat kiskoneet kärpäsiltä siipiä ja ihmettelivät kun omat lapsemme sanoivat että ei noin saa tehdä, kärpäset kituvat. Eivät kuulemma vieraat lapset tietäneet mitä kituminen tarkoitttaa, eivätkä noteerannut asiaa mitenkään, olankohtautuksella siis repivät eläimiltä siipiä.
Lapset juoksivat pihamaalla koristepensaiden välissä. Jostain syystä vieraat aina koristepesaiden kohdalle ottivat niistä tukea käsillään ja kohtelivat kaltoin pensaita ja kasveja. Kun niitä toruimme ja kerroimme, että ei saa nojata pensaisiin kun oksat lähtevät ja että pitää käsitellä varovaisemmin.
Kyllä siellä juosta voi, jos ei riko pensaita sanoimme.
Vieraat lapset olivat vain todenneet omille lapsillemme, että nyt ne aikuiset lähtivät pois, taas voi nojata ja repiä oksia kun ei "kukaan nää". Lapsemme olivat varsin pöyristyneitä tuollaisista kommenteista. Omat lapsemme ovat siis hieman alle 10 vuotiaita.
Tässä vain pari esimerkkiä tältä viikolta ja lisää olisi, mutta monet ovat sellaista "hienovaraista ajattelemattomuutta" jota on vaikea konkretisoida. Ne tilanteeet kuitenkin tunnistaa kun näkee (vai tunnistavatko kaikki). Siis sellaista pientä kiusaamista, toisen mustamaalaamista, oman edun tavoittelua, pakonomaista voittamista (säännöistä huolimatta) jne jne.
Minusta tuntuu, että suurin osa 10 vuotiaista on huonosti kasvatettua joukkoa, joille eivät elämän arvot ole kohdallaan.
Olen kyllä iloinen omien lapsieni puolesta. Varmasti pärjäävät elämässä, kunhan vaan ensin selviytyvät tästä "idiootti natiaisten" aikakaudesta. Siis tästä iästä jossa on pakotettu olemaan kaikkien kanssa samassa luokassa, eli ala ja yläkouluaika. Se on rankkaa aikaa omien lasteni kaltaisille. Muistan tämän omasta lapsuudestanikin.
Ja kyllä, muista itsekin olleeni lapsena hieman muita ajattelevaisempi ja fiksumpi. Olen ainakin älyllisesti kyllä pärjännyt lähes kaikkia lapsuuden ystäviäni paremmin, vaikka mihinkään "kultasuoneen" en olekaan iskenyt.
Lukioikäisinä alkavat sitten pikkuhiljaa jyvät erottumaan akanoista.
Mutta miten on, uskovatko kaikki vanhemmat omien lapsien olevat "erityisen älykkäitä" ja onko kyse vain äidinrakkauden antamasta harhasta, koska näin ei taida kuitenkaan olla.
Kommentit (68)
kauhean älykäs, mutta tunneälyä löytyy todella paljon. On empaattinen ja hienotunteinen lapsi jo tuossa iässä. Osaa eläytyä toisten tunteisiin ja huomioida toiset. On todellinen diplomaatti ja osaa aina harkita sanomisensa myös toisille lapsille sen mukaan, ettei loukkaa ketään. Esimerkiksi tyttöjen jutuissa on tapana miettiä, kuka tykkää kenestäkin. Meidän tyttö ei mene ikinä mukaan vaan aina sanoo tykkäävänsä kaikista yhtä paljon, koska jollekin voisi tulla pahamieli, jos listaisi kaverit mukavuusjärjestykseen julkisesti. Tai jos joutuu antamaan kritiikkiä, niin tekee sen aina tyylillä. Arvosteli juuri pikkuveljeään tällä tavalla: "Kyllä mä tykkään Matista ihan kauheasti, mutta Matti on silti välillä kiusankappale ja pilaa mun leikit".
Sitten taas tämä meidän "matti" on virkeä ja vaikuttaa tosi skarpilta pikkumieheltä jo nyt. Toisaalta on persoonana paljon haastavampi ja vaativampi.
Varmasti lapsesi voivat olla muutenkin ihan nohevia, mutta eihän se kerro toisten lasten varsinaisesta tyhmyydestä, jos eivät osaa tuollaisia asioita kun että pensasta ei revitä jne.. Niiden vanhemmat ei oo ehkä koskaan sanonu ja opettanu tollasia asioita eivätkö ehkä pidä niit tärkeinä (itse kyllä pidän). Ei lapset voikaan sillon oppia, mutta eihän se nyt herran jumala kerro mitään lapsen älyllisistä taidoista! :)
ja älykkyys on jonkin verran perinnöllistä, samoin älykkyyden laatu.
Meillä molemmat vanhemmat ovat matemaattis-luonnontieteellis-insinöörimäisesti lahjakkaita. Ja ainakin esikoinen on ollut koko ikänsä keskimääristä edistyneempi lukemisessa, laskemisessa, rakentamisessa jne. Kuopus ei ole ihan niin kiinnostunut noista, mutta on muuten ihan terävän oloinen 3-vuotias.
Meillä kyllä sitä hölmöilyvirtaa on, kasvatuksesta ja kielloista huolimatta tavaroita on vaan pakko katsella jo ohi juostessa on vaan napattava kiinni siitä pensaasta...
että vanhemman lapsen kanootista puuttuu inkkareita. Se ei ilmene esim. kertomillasi esimerkeillä, lapsi ei ole ilkeä. Se on vaan tavattoman yksinkertainen, tyhmä eikä lahjakas yhtään missään.
En tiedä, miksi mun pitäisi elää harhakuvitelmassa ja ajatella lapseni olevan muita fiksumpi, kun se ei vaan ole.
Nuorempi lapsistani taas on lahjakas ja älykäs. Ehkä se korostuu sillä, että vanhempi nyt on mitä on, mutta toisaalta kun olen hänen ikätovereihin verrannut, havaitsen "korkeampaa" kehitystä.
kerro älykkyydestä vaan kasvatuksesta.
ja niin pitääkin, kun oma lapsi on kyseessä. Ei meidän esikouluikäinen kaikissa asioissa loista. Osassa on selkeästi ikäisiään edellä, osassa asioita ehkä hieman keskivertoa jäljessä ja suurimmassa osassa juttuja juuri niin kuin tuon ikäiset nyt ovat.
Nuorempi on vasta taapero ja isoasisartaan paljon hitaampi. Panen tämän luonteen piikkiin, on hyvin varovainen kaikessa.
Yhden kaverin lapsesta epäilen, että on hieman jotain kehitysviivettä, mutta kaveri ei tästä koskaan puhu, niin ei ole minun asia sitä enepää ihmetellä. Aiemmin pidin lasta ujona, mutta kaikkea se ei voi selittää.
kerro älykkyydestä vaan kasvatuksesta.
että kaikkea ei mahdu kirjoittamaan. Mutta oikeassa olet. Tarkoitankin siis sekä älykkyyttä että kasvatusta ja jos vielä muitakin asioita tulee huomioiduksi kirjoittajien taholta, niin niitäkin tarkoitan.
Mutta olisiko älykkyys ja kasvatus jotenkin sidoksissa toisiinsa, kun kuitenkin suht samanlaisesa ja tasalaatuisessa yhteiskunnassa me kaikki suomalaiset elämme.
Ei aina auta vaikka kuinka kasvattaisi, jos ei ole kapasiteettia ottaa vastaan kasvatusta.
Vai ollaanko me sitten vain kasvatettu lapsemme oikeissa asioissa hyvin ja jäävätkö jotkut lapset ilman kasvatusta ?
Ainakin huolestuttavaa on tuollainen toisten huomioimattomuus
ap
usein kai sitä kasvatuksessa painottaa niitä asioita, jotka itse kokee tärkeiksi ja niihin samoihin sitten ihmisten käytöksessä kiinnittää huomiota.
Hienoa, että lapsesi kunnioittavat eläimiä. Heidän mahdollisuutensa kasvaa erilaisia ihmisiä arvostaviksi näyttävät heikoilta oman kapeakatseisuutesi huomioiden. Oletko huomioinut, että jos muuttaisitte paremmalle asuinalueelle, ei lastesi tarvitsisi olla koulussa "kenen tahansa kanssa".
Äidinkielentaitosi ei myöskään vaikuta kovin vahvalta. Tekemäsi virheet eivät edes sellaisia, joita tehdään huolimattomuudesta tai puhekielen vaikutuksesta, vaan osoittevat vakavampaa kielellisen osaamisen puutetta.
Kyselepä tarkkaan lastesi äidinkielen kehityksen perään koulussa ja tee kaikkesi hakeaksesi apua heille apua, jos ongelmat vaikuttavat periytyvän. Liian usein käy niin, että oppimisvaikeuksiin ei puututa ajoissa, jos oppilas muuten käyttäytyy tunnilla, eikä häiritse opetusta.
Hienoa, että lapsesi kunnioittavat eläimiä. Heidän mahdollisuutensa kasvaa erilaisia ihmisiä arvostaviksi näyttävät heikoilta oman kapeakatseisuutesi huomioiden. Oletko huomioinut, että jos muuttaisitte paremmalle asuinalueelle, ei lastesi tarvitsisi olla koulussa "kenen tahansa kanssa". Äidinkielentaitosi ei myöskään vaikuta kovin vahvalta. Tekemäsi virheet eivät edes sellaisia, joita tehdään huolimattomuudesta tai puhekielen vaikutuksesta, vaan osoittevat vakavampaa kielellisen osaamisen puutetta. Kyselepä tarkkaan lastesi äidinkielen kehityksen perään koulussa ja tee kaikkesi hakeaksesi apua heille apua, jos ongelmat vaikuttavat periytyvän. Liian usein käy niin, että oppimisvaikeuksiin ei puututa ajoissa, jos oppilas muuten käyttäytyy tunnilla, eikä häiritse opetusta.
monilahjakas ja saisi kaikista aineista vain kymppejä. Tiedän joitakin tällaisia tapauksia, jotka ovat sitten aikuisiällä seonneet jotenkin :-(
Esikoinen on selvästi mielestäni muita fiksumpi, vaikka vasta kolme vuotias onkin. En lähde erittelemään esimerkein... Älykkyyttä on tietenkin erilaista ja tässä tarkoitan sellaista akateemista älykkyyttä = ahmii ja omaksuu tietoa aivan eri tasolla kuin tarhakaverinsa.
Meidän kullannuppu ei ole yhtä älykäs kuin vanhempansa. Välillä se harmittaa, myönnettäköön, kun kannettu vesi ei siinä lahossa kaivossa vaan mitenkään pysy. Mutta ei hän ketään kiusaa eikä rääkkää, eikä näillä asioilla ole myöskään mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Voi olla tyhmä, mutta ei saa olla ilkeä.
Tuntuu samalta.
Nykyään on tärkeää, että pääsee saamaan virikkeitä päiväkotiin toisten 1-vuotiaiden kanssa.
Empatiaa oppii kuitenkin vain saamalla itse empatiaa osakseeen, ja toinen 1v ei anna empatiaa toiselle 1-vuotiaalle.
siksi suurin osa pennusita on kamalia ja tyhmiä ja huonosti käyttäytviä. senhän näkee täälläkin aloituksista "en jaksa kakaroitani". Niitä on paljon.
Omat lapseni tajuavat kun kerran sanon asian ja mjuistavat. Mutta ihmisten mielestä on normaalia, että samasta asiasta tahkotaan päivästä toiseen.
Helvetin tyhmiä ja idiootteja suorastaan. Ja omieni koulumenestys kiitettävä, muta enemmän näkee juuri toisten rajojen kunnioittamisessa jne. Mutta miten kakarat oppisivat kun nykyvanhemmatkaan eivät kunnioita.
Tyhmillä lapsilla on samea katse. Eivät näe tai kuule mitän.
Jotka eivät näe, missä menee toisen kodin raja tai miltä toisesta tuntuu.
Hienoa, että lapsesi kunnioittavat eläimiä. Heidän mahdollisuutensa kasvaa erilaisia ihmisiä arvostaviksi näyttävät heikoilta oman kapeakatseisuutesi huomioiden. Oletko huomioinut, että jos muuttaisitte paremmalle asuinalueelle, ei lastesi tarvitsisi olla koulussa "kenen tahansa kanssa".
Äidinkielentaitosi ei myöskään vaikuta kovin vahvalta. Tekemäsi virheet eivät edes sellaisia, joita tehdään huolimattomuudesta tai puhekielen vaikutuksesta, vaan osoittevat vakavampaa kielellisen osaamisen puutetta.
Kyselepä tarkkaan lastesi äidinkielen kehityksen perään koulussa ja tee kaikkesi hakeaksesi apua heille apua, jos ongelmat vaikuttavat periytyvän. Liian usein käy niin, että oppimisvaikeuksiin ei puututa ajoissa, jos oppilas muuten käyttäytyy tunnilla, eikä häiritse opetusta.
koittaa kasvataa lapset sellaisiki, että eivät kirjoittaisi tämän kirjoituksen (lainaus) kaltaisia krijoituksia, eivätkä edes ajatelisituollaisia ajatuksia.
Tätä minä oikeastaan tarkoitan. Miksi joistain ihmisistä tulee ajattelemattomia ja on pakko nostaa omaa itseään yli muiden, erityisesti silloinkin,kun se sivuaa asiaa vain löyhästi.
Ilkeää käyttäytymistä.
Juuri tätä tarkoitin. Mistä näitä aikuisia oikein tulee ?
Ap
Ps. Tämän paremmalle asuinalueelle ei enää pääse. Se on jo tehty.
Lasten itsetunnon kannalta on hyvä, jos vanhemmat pitävät heitä keskivertoa älykkäämpinä, mutta rehellisyyden nimissä fiksutkin aikuiset ovat melko jäävejä arvioimaan omien lastensa älykkyyttä. Kyse on usein esim. erilaisista tavoista toimia ja kommunikoida, jos oma lapsi tuntuu ymmärtävän tai käyttäytyvän paremmin.
Hih. Tarkoitatko, että riehuva pentu joka saa vitosia koulussa, ja hakkaa lintuja ja puita, on äälykäs mutta toiset eivät vain huomaa sitä?
jep jep.
Lasten itsetunnon kannalta on hyvä, jos vanhemmat pitävät heitä keskivertoa älykkäämpinä, mutta rehellisyyden nimissä fiksutkin aikuiset ovat melko jäävejä arvioimaan omien lastensa älykkyyttä. Kyse on usein esim. erilaisista tavoista toimia ja kommunikoida, jos oma lapsi tuntuu ymmärtävän tai käyttäytyvän paremmin.
olisi kavereita, jotka repivät siipiä kärpäsiltä, mutta enpä kyllä haluaisi heidän leikkivät teidänkään lasten kanssa. Kuulostat ap yököttävän omahyväiseltä, kun leuhkit lastesi empaattisuudella! Hyh, muistan kuinka jo lapsena minua ärsytti tuollaisten perheiden kakarat, jotka olivat kilttejä ja hyväkäytöksisiä ja sinisilmäisiä elämän suhteen. JA pitivät aina itseään kaikkia muita parempina. Kotoa opetettu sellainen ajattelu.
Pitänee vaan jankata sitä lapsillekin, niin hekin alkavat kuvitella olevansa! Vot se on siinä.