Kohta se harrastusrumba taas alkaa :(

Meillä esikoinen kokeili jääkiekkoa 6-7v:na ja lopetti jonkun ajan kuluttua. Aloitti sitten uudestaan kolmasluokkalaisena ja on tykännyt. Hyvin ehti siihenkin ikään mukaan ja ainakin vielä on siinä paremmassa joukkueessa.



Samoin salibandyna kokeili kerhossa tokaluokkalaisena. Se jäi, mutta aloitti salibandyn peluun joukkueessa kolmannella luokalla.



Toinen lapsemme kokeili joskus kerhoikäisenä telinevoimistelua, mutta lopetti. Halusi sitten tokalla luokalla aloittaa uudestaan ja tykkäsi. Siitä löytyi se oma laji. Lisäksi käy huvin vuoksi juoksukisoissa juoksemassa, mutta yleisurheilutreeneissä ei käy.



Meillä siis lajit joihin lapset tutustuivat pienempänä eivät heti imeneet mukaansa. Esikoinen ei oikein löytänyt jääkiekossa kavereita- ollut valmiiksi tuttuja joukkueessa, joten se jäi osittain siksi. Kun aloitti uudestaan, niin meni kaverin kanssa samaan joukkueeseen ja homma alkoi maistua erilailla. Kaverit hänellä se paras näissä joukkuelajeissa on. Rakastaa kisamatkoja siellä kavereiden kanssa hengailua. Lisäksi vetäjät vaikuttavat paljon. Salibandykerhossa vetäjät olivat aikanaan nuoria ja heillä ei homma pysynyt ihan hanskassa. Mutta joukkueessa aikuiset osaavat homman ihan erilailla.



Toisen kuljetus taas oli pienempänä meistä vanhemmista ikävää, niin ei hirveästi kannustettu jatkamaan. Lisäksi ei ehkä tykännyt niin niistä leikeistä, kuten ei yleisurheilukoulussa silloin nuorempanakaan ei tykännyt leikeistä. Tämä lapsi olisi tykännyt enemmän lajiharjoitteista (ja ei ainakaan ole joukkuepelaaja). Kun vanhempana aloitti uudestaan, niin pääsi treenamaan, eikä leikkimään, niin tykkäsi.



Meillä tuntuu että vasta tuollaiset toka-kolmasluokkalaiset tuntuvat paremmin tietävän mikä heitä kiinnostaa ja se oma lajikin löytyy. Lisäksi vetäjillä/ohjaajilla ja kavereilla on lajin lisäksi vaikutus miltä harrastaminen tuntuu.



Poikkeuksena meidän 5v haluaa ehdottomasti ratsastaa. Tämä aloitetaankin kun vähän vielä kasvaa.



Lajeihin pääsee tutustumaan tietenkin harrasteryhmissä, mutta minusta paras tutustuminen on perheen kesken. Perheen kesken voi uida, luistella, juosta, hypätä pituutta, pelata jääkiekkoa ja jalkapalloa, sekä salibandya, pesäpalloa ja ties mitä. Näin itsekin näkee mistä lapsi innostuu ja lapsi oppii lajitaitoja. Vanhemman ei tarvitse treenata lasta, yhdessä tekeminen riittää.

Jännä miten eri tavalla ihmiset suhtautuu. Mä taas oikein odotan syksyn harrastuksia (varsinkin uusia omiani, en olekaan 5 vuoteen harrastanut mitään). Lapsilla meillä ei ole ollut yleensä ennen koulunalkua mitään harrastuksia, mutta nyt varattiin pienemmälle harrastus.

Minusta on kamalaa, kun harrastamisesta tulee pakollista. Senhän pitäisi olla nimenomaan harrastamista, tekemistä huvin vuoksi.



Oman perheen kohdalla ohjenuorani on, että jos lapset haluavat harrastaa, saavat he itse päättää, mitä harrastavat. Kuitenkaan rasitteeksi kenellekään ei harrastaminen saa käydä (ei siis myöskään kuskeille eli vanhemmille). Harrastamista tärkeämpää on, että lepoa on tarpeeksi.

ja kuskaaminen saa vähän ahdistaa kunhan lapset tykkäävät. En halua ylipainoisia tv:n/koneen edessä istujia, joten liikunnallinen elämäntapa opetellaan jo pienestä. Eikä lapsia tarvitse pakottaa, rakastavat harrastuksiaan. Vaatii vähän viitselijäisyyttä vanhemmilta.

Minäkin haluan, että lapsilla on hyviä ja kiinnostavia harrastuksia, mutta jatkuvasta kuskailusta ja aikatauluttamisesta en pidä. Matkat ovat pitkiä ja osaksi myös vaarallisia joten kuskattava on. Julkista liikennettä ei ole. Lapset menevät taksilla kouluunkin.

toki meillä vain yksi lapsi, mutta en koe kuskaamista vaivaksi kun näkee lapsen liikunnan ilon. Yhdessä kesäharrastuksessa olen itse mukana ohjaajana ja jos jatkaa yhtä toista harrastusta talvella olen sinnekin ilmoitautunut jo ohjaajaksi. Ei tarvitse istua katsomassa vaan saa samalla liikuntaa ja mielekkästä tekemistä. Lisäksi näkee miten lapset kehittyvät vuoden aikana.



Eihän tuo harrastaminen ole pakollista. Toiset harrastaa toiset ei. Riippuu vielä lapsestakin ja lasten lukumäärästä mikä on perheelle sopiva harrastusmäärä. Meillä lapsi tykkää kovasti kaikista liikuntaharrastuksista ja on hyvin liikunnallinen. Meillä siksi harrastetaankin paljon.

ringette (tytöille)

tanssi

jumppa

voimistelu

uinti

uintiuimahyppyt

jalkapallo

koripallo

ratsastus

yleisurheilu (8v)

sulkapallo

tennis

paini

taistelulajit

hiihto

laskettelu

suunnistus

ja monia muitakin löytyy.



Joissakin harrastuksissa antavat muutaman kerran kokeilla ilman sitoutumista. Ei kannata vaipua epätoivoon jos taitoluisteluun, balettiin tai jääkiekkoon ei pääse. Ei niitä kaikkien tarvitse harrastaa. Maailmassa on niin paljon muitakin harrastuksia.

niin miksei sitten harrastukseksi musiikki, laulu, kuvaamataide tai käsityöt.

aloittaa jo lapsena, vaikkei erityisen urheilullinen olisikaan.



Jos ei ole "hyvä" urheilussa, niin voi valita jonkun vähemmän kilpailuhenkisen lajin, jonkin missä saa liikuntaa ja liikunnan riemua ilman että tuijotettaisiin osaamista. Tytöillä esim. erilaiset jumpat voisivat olla tällaisia.

Likat harrastavat uintia ja koripalloa. Treenejä on monta kertaa viikossa, mutta meiltä on hyvät kulkuyhteydet ja isompi osaa jo mennä itsekin.



Ei ole aloitettu 4-vuotiaina.

menee kaiken muun yläpuolelle. Jopa työkuviot järkätään niin että lapsi saadaan kuskattua klo 16 alkaviin harkkoihin! Illat ja viikonloput vietetään lapsen harrastuksen parissa jne.



Meillä on lapset 9v, 7v ja 5. 9v kulkee itse balettiinsa, jota on harrastanut 7-vuotiaasta, hyvin ehti vielä mukaan. Lisäksi 9v käy seurakunnan tyttökerhoa kerran viikossa, oikein on kiva ja ihan ilmainenkin vielä. 7v jatkaa jumppaharrastustaan, johon pimeällä saattelen, muuten saa kulkea itsekseenkin. 5v:n kanssa jatketaan äiti-lapsijumppaa, joka on myös minun ainoa harrastukseni.



Meillä on harrastukset katsottu niin, että ovat sellaisina aikoina ettei häiritse muuta elämää ja sellaisella paikalla että lapsi voi itse kulkea tai yms.



No joo, ehkei meidän lapsista tule Suomen huippuja äidin laiskuuden vuoksi, mutta tuskin olisi muutenkaan tullut.



Mistä oikeasti voi tietää 4v:n kohdalla mihin harrastukseen kannattaisi pistää? Jos pistät sen ikäisen vaikkapa balettiin ja 10-vuotiaana lapsi itkee että hänestä olisi tullut mestaripianisti jos vaan vanhemmat olisi tajunneet laittaa tarpeeksi ajoissa pianotunneille. Tai yleisurheilun mestari/painin mestari/mitä vaan.



Kaikkia maailman lajeja ei voi harrastaa ja on aika pieni todennäköisyys että se pikkuisena aloitettu on juuri se missä lapsi tahtoo Suomen huipulle. Kaikki lapset ei myöskään ole lainkaan kilpailuviettisiä ja sitäkin pitää kunnioittaa. Osa tahtoo harrastaa ihan vaan rennosti ja vailla paineita.

Jos lapsi vapaa-aikanaan tekee kaikenlaista mielekästä, pyöräilee, juoksentelee, viihtyy ulkona kavereiden kanssa, askartelee, maalailee, lukee paljon, leikkii ja aika kuluu hyvin niinkin, niin en näe mitään syytä pistää harrastuksiin ellei lapsi itse halua.



Jos taas lapsi valittaa että on tyyylsää ja on kaveriporukoiden ulkopuolella, niin silloin tervehenkinen harrastus on erittäin hyvä vaihtoehto sille pleikkarin/tietokoneen pelaamiselle tms.!



Jos ihan oikeasti lastaan katselee ja kuuntelee, niin näkee kyllä mikä hänelle sopii. Turha ottaa paineita että pitäisi olla harrastuksia.



Onhan meissä aikuisissakin sellaisia, joilla ei ole ohjattua harrastusta, mutta silti tekevät kaikkea kehittävää: leipovat, tekevät käsitöitä, käyvät lenkillä ja pyöräilevät, tapaavat ystäviää, lukevat kirjoja jne. Sen sijaan sellaisella aikuisella, jolla on jatkuvasti tylsäää ja ei saa mitään aikaiseksi, joku pirtsakka harrastus voisi olla todella kiva.

Jääkiekkomaalivahti aloitti kiekon vasta 11-vuotiaana. siihen saakka oli kuoropoika.



Harrastaminen tulisi kyllä tosiaan lähteä lapsesta, on ihan kamalaa jos lapset vanhempien painostuksesta harrastavat.



Varmasti teidän lapsille löytyy mieleinen harrastus:)

ringette (tytöille) --ensin pitäisi päästä luistelukouluun, jossa ei yli 7-v viihdy kun muut on 3-4v

tanssi-- tähän yritän saada isomman, tähän asti ei ole halunnut/ erittäin ruuhkaiset ryhmät ja vaikea päästä mukaan + aloittelijaryhmät on 4-5-vuotiaille

jumppa -- tätä on puolipakolla 3 vuotta harrastettu

voimistelu -- lapsen taidot ja motivaatio ei riitä

uinti -- tätäkin on puolipakolla harrastettu, ei kehity ollenkaan kun ei tykkää

uintiuimahyppyt -- kts ylempi

jalkapallo - pienempi on ollut jalkapallokoulussa pari kautta, ei innostunut

koripallo -- tulevat olemaan lyhytkasvuisia / ei edes tietoa olisiko paikkakunnalla lasten korista

ratsastus -- järkyttävän kallista, mutta tätä varmaan kokeillaan

yleisurheilu --- vanhempi kokeili, ei tykännyt

sulkapallo -- ei taida ohjatusti löytyä tällä paikkakunnalla lapsille

tennis -- tätä voisin ehdottaa, mutta alkeiskurssit oli keväällä ja talvella sisävuoroja ei ole kuin kilpaharrastajille/ osakkeenomistajille

paini -- vielä kokeilematta

taistelulajit --- vielä kokeilematta

hiihto --- Etelä-Suomessa asutaan, ei yleensä lunta

laskettelu -- on kokeiltu,

suunnistus --- tätä voisi kokeilla



Tällä paikkakunnalla ryhmiin pääseminen on todella tuskan, jonottamisen ja tuurin takana; en voi luvata lapselle että pääsee esim. tanssiin kun välttämättä ei pääse. Miehen työpäivä loppuu klo18 ja omani klo17, ja monesti nuorempien harrastukset on klo16:30 alkaen ja se ei vaan onnistu

Ap

jos tuosta litaniasta olette jo monet koettaneet eikä lasta innosta, mitäs jos suosiolla jätätte harrastukset jäähylle. Ei lasta voi pakottaa, ei edes sen takia et vanhemmista on cool kun lapsi harrastaa kaikkee mahdollista.

jo kaksivuotiaana:) Odottelin menisikö hinku ohi, koska ajan ja rahan tiesin tähän menevän, mutta hyvä ettei mennyt:)

ringetessä on enkana vuonna ringettekoulu (ei meilläpäin ainakaan tarvitse ringettekoulussa osata luistella), jossa ainakin täällä oli myös isompia lapsia ja seuraavana vuonna siirrytään oman ikäryhmää vastaavaan joukkueeseen.



koripallossa tuon ikäisissä ei vielä pituudella ole väliä.



tansseja on muutakin kuin baletti. On showtanssia, nykytanssia jne. Itse pidän balettia vähän turhan kapealaisena ja tylsänäkin lajina. On tanssiopistoja ja yksityisiä kouluja. Kannattaa etsiä. Tanssiopeakin voi kokeilla vaihtaa jos lapsella ei synkkaa jonkun opettajan kanssa.



Löytyisikö esim. sirkuskoulua.



Harrastukset ovat valitettavsti kovasti kilpailtuja tänä päivänä ainakin tietyt lajit. Itsellä työt päättyvät onneksi niin aikaisin ja niitä voi järjestellä, jotta lapsen harrastuksen onnistuvat.



Valitettavaa, jos mikään luetelluista harrastuksista teidän lapsille kelpaa tai niitä ei voi harrastaa. Sitten varmaan kannattaa pitää taukoa ja harrastaa vain kotiharratuksia: pyöräilyä, kävelyä, pallopelejä jne. Hyvää liikuntaaa sekin.

Meillä samanikäisillä yksi harrastus/lapsi. Muun ajan saavat tehdä läksyjä, oleilla ym. Lapsemme ovat kuitenkin liikunnallista sorttia, pyöräilevät, uivat, luistelevat hiihtävät, omaan tahtiinsa, silloin kun heille sopii.

joka on muutenkin liikunnasta innostunut. Mutta isompi on ongelma, hän ei tykkää joukkuelajeista toistaiseksi ollenkaan :( Tykkää kuvataidekoulusta yms askartelusta, mutta liikuntaharrastusta haen. Yritän saada johonkin tanssijuttuun, mutta kuten jo todettu, niihin on täällä armoton tunku ja esim. baletin aloituksen missasi kokonaan. Paikallinen tanssikoulu arpoo aloittajat tietystä vuosikerrasta ja kun iän on ylittänyt, ei pääse edes arpajaisiin....

liikuntaa ennen kuin 11-vuotiaana. Ihan pienenä käytiin kyllä lapsi-vanhempijumpissa. Myöhemmin ollaan perheen kesken hiidetty, retkeilty metsissä, pyöräilty hyötyliikuntana aina kuin mahdollista jne. Ja liikuntaa lapsi on ihan tarpeeksi saanut ulkona juoksentelemallakin. Oma laji löytyi lopulta kaupungin järjestämäsä harrastustapahtumasta, jossa esiteltiin erilaisia harrastuksia (myös muita kuin urheilu).