Kohta se harrastusrumba taas alkaa :(

Opettajat ovat ihmetelleet kun yhdellä lapsellani ei ole harrastusta - hän ei ole halunnut joten en ole pakottanut.



Opettaja sanoi jo ykkösellä että nyt olisi hyvä aika hankkia lapselle harrastus ja siitä on puhuttu muinakin vuosina.



Nyt on menossa yläasteelle eikä mitään ohjattua harrastusta edelleenkään. Lapsi on hyvin menestynyt, yli 9 keskiarvo johon ei ole juurikaan vaivaa nähnyt.



Pitää piirtämistä ja sitä harrastaa itsekseen ja se on minusta ok.



Ei harrastamisen tarviste olla muualla tapahtuvaa, joku keksii mielekästä tekemistä kotonaan.



Tiedän useita ylistressaantuneita lapsia ja uskon että syynä on liian monet harrastukset. Lapsilla ei ole aikaa oleiluun, elämä on tarkasti ohjelmoitu jo ensimmäisestä luokasta alkaen.



Voisit järkyttää tuttavaasi toteamalla ettei lapsillasi ole kodin ulkopuolella harrastusta, tekevät mitä mieleen tulee omaehtoisesti.



Jos ei ole urheiluharrastusta se ei tarkoita automaattisesti sitä että on läski sohvaperuna.

Ei kaikille meistä liikunta ole mikään ykkösjuttu elämässä. Miten olisi kirjoittaminen, musiikki, piirtäminen, maalaaminen, ompelukurssit? Jos lapsi touhuaa ja liikkuu muuten normaalisti, ei liikuntaharrastus mikään pakko ole. Sitäpaitsi useimmille lapsille joku tietty liikuntamuoto kolahtaa vasta myöhemmin, siinä 10-vuotiaana. Esim. joku koulukaveri aloittaa judon ja lapsikin innostuu.

puuhata kaikkea kehittävää. Siis kyllähän koulussa oppii sitä ryhmätoimintaa ja muitakin tarvittavia taitoja. Ei vapaa-aikana pakko ole harrastaa! Harvemmin sitä paitsi lapsuuden harrastuksilla enää myöhemmin mitään merkitystä/hyötyä on.

baletista nyt puhumattakaan sitten myöhemmin niin tokkopa siinä paljoa menettää :) en tunne montaakaan fiksua ja mukavaa noiden lajejen harrastajaa. Eikös nuo kerskailevat vanhemmat jo kerro sinulle kenelle se harrastus on tärkeä lapselle vai vanhemmille.



Yleensä nuo em.lajit ovat kilpailuhenkisiä, että vähemmän lahjakkaat (siis useimmat lapset) putoavat tai pudotetaan ryhmistä pois jo paljon ennen murrosikää. Sinne sitten jäävät ne "hyvät kaveritkin"

Mutta lapselle rakas harrastus, niin vaikka kallis on, niin rahat siihen jostain revitään väkisin.



Ikävä jos tuli sellainen olo, että kerskailen, olen vain iloinen, että lapsella on sellainen harrastus, josta saa iloa.



Helpompaahan se minulle olisi jos ei tarvitsisi monta kertaa viikossa olla kuskaamassa ja osallistumassa milloin mihinkin talkooseen:) Mutta aika aikaa kutakin.

joka on muutenkin liikunnasta innostunut. Mutta isompi on ongelma, hän ei tykkää joukkuelajeista toistaiseksi ollenkaan :( Tykkää kuvataidekoulusta yms askartelusta, mutta liikuntaharrastusta haen. Yritän saada johonkin tanssijuttuun, mutta kuten jo todettu, niihin on täällä armoton tunku ja esim. baletin aloituksen missasi kokonaan. Paikallinen tanssikoulu arpoo aloittajat tietystä vuosikerrasta ja kun iän on ylittänyt, ei pääse edes arpajaisiin....

Luulisi että ryhmiä voisi perustaa enemmänkin jos on tunkua. Kannattaisiko soittaa tuonne paikkaan ja ehdottaa uusia ryhmiä. Meillä ainakin tanssikouluissa on eri ikäryhmille useita kursseja, joista valita.

ei voi vain "harrastaa" vaan heti pitäisi olla monta kertaa viikossa harjottelemassa vain yhtä lajia. Ok osalle lapsista, mutta monille kelpaisi vain se kerran viikossakin tapahtuva toiminta ilman päämäärää tulla kilpaurheilijaksi.

Minun mielestäni vanhempien tulee ohjata lapsia tutustumaan etenkin liikuntaan. Tuskimpa erilaisia jumppia ihan pienille edes olis tarjolla ? Aikaisin aloitettu liikuntajuttu toivottavasti siloittaa tietä elinikäiseen, luontevaan liikuntaharrastukseen josta saisi iloa, voimia, terveyttä ja onnistumisen kokemuksia.



Ollaan pikkuhiljaa aloitettu ohjaamaan lapsiamme liikuntaharrastuksiin, toivottavasti mieluisa laji löytyisi. Edellämainittujen asioiden lisäksi harrastuksissa oppii ryhmässä toimimista, vuoron odottamista, ohjeiden kuuntelemista yms. taitoja motoristen taitojen lisäksi.



Meillä poika aloitti vuosi sitten jumppakerhon 4 vuotiaana. Kokoontui kerran viikossa illalla.



Pikkusisko meni samaan ryhmään keväällä reilu kaksivuotiaana kun ei pysynyt enää "seinäruusuna" ;) Juoksi siis mukaan jumppaan kun me vanhemmat istuskeltiin jumppasalin laidalla sen 45 min mitä kerho kesti.Ohjaaja antoi sitten luvan ilmoittautua ja osallistua jumppaan.



Kesällä kävivät yleisurheilukoulussa kerran viikossa molemmat.



Syksyksi ollaan kaavailtu molemmille jumppaa ja pikkusiko jatkaa 1,5 -vuotiaana aloittamaansa muskaria.



Ovat vielä kotihoidossa.Esikoionen käy 2zx/vko kerhossa.

jos noin väsyttää, tai harrastakaa jossakin perheen yhteisessä paikassa (esim. uimahallissa käynti kerran viikossa, jossa toinen vanhemmista saa vuorollaan uida rauhassa ja toinen leikkii ja uiskentelee lasten kanssa). Tuon iän harrastamattomuudesta ei ole mitään haittaa teini-iässä, päinvastoin tuon iän liiasta kiireestä ja stressistä on.



Meillä on lapset 4 ja 6 vee, ja päätin, että he eivät harrasta ensi talvena MISSÄÄN säännöllisesti kokoontuvassa ryhmässä. Mulla ja miehellä työmatkat pitenee, joten perheen yhteinen aika on kortilla. Käymme vapaa-ajalla yhdessä kirjastossa, uimassa ja kyläilemässä mutta niinä päivinä ja kellonaikoina kuin huvittaa.



Älä revi ressiä. Älä harrasta, jos ei nappaa. Ehtivät vielä myöhemminkin.

Pitää rajoittaa harrastusten määrää. Pojat 8 ja 6 pelaa molemmat fudista (jota alkaa liian nuorena olla liian usein, mutta olemme ratkaiseet sen sillä, että harkkoihin mennään, jos jaksetaan), nyt tykätty muskari vaihtuu pienemmällä kuvataidekouluun, jossa isompikin käy. Lisäksi käyvät uimassa joka toinen viikko kerhossa, jossa uidaan lämminvesialtaassa (siellä ollaan salissa joka toinen viikko, jonka siis jätämme väliin). Nyt vanhempi aikoo kokeilla partiota.



3,5-vuotias pikkusisko saa nyt vihdoin luvan aloittaa jumpan.



Onneksi olen osa-aikatyössä, joten ehditään välillä ollakin. Tahtoo vain olla aika sommittelu noissa harrastuksissa. Ehtona on, että eivät ole kaukana. Viime vuonna onnistuin saada kaikki harrastukset kahteen viikonpäivään, mutta nyt on tullut pienemmällekin fudis lisäksi ja kuopukselle jumppa. Viikonlopun fudisharkatkin passattiin isomman osalta tylysti, jos ei meille sopinut ts. jos ei oltu kotona.