Lue keskustelun säännöt.
Naapuriimme muutti tänä kesänä lapsi, josta tuli lapseni ystävä.
31.07.2010 |
Hän on perheensä ainokainen, kuusi vuotias ja siis saman ikäinen kuin meidän lapsi. Meillä on myös kolme alle kouluikäistä ja yksi kolmannelle luokalle menevä lapsi. Olen kouluttanut tätä uutta tuttavuutta perheemme tavoille.
On siinä oma tekemisensä, kun opettaa ainokaisen lapsen isomman perheen tahtiseksi. Lapsi on aina kysymässä, jos auttaisin siinä ja tässä ja haluaa sitä ja tätä. Kun kiellän, koska en ehdi, niin hän sanoo tekevänsä sen yksin. Kiellän edelleen, koska en ehdi ohjaamaan häntä ja varmasti jäisi minulle sotkuja ym vaivaa jälkikäteen. Ääneen sanon vain, että tämän päivän ohjelmaan ei nyt sovi hänen suunnitelmansa.
Hän alkaa ymmärtämään, että pienemmät lapset vaativat isoimman osan huomiostani, mutta tänäänkin käännytin hänet ensiksi ovelta ulos leikkeihin ja pian uudestaan, mutta ulos lapseni huoneesta, koska meni sinne ilman sisälle kutsumista. Perusteli tekevänsä kaiken itse ja siksi oli tullut ilman lupaa. Hän olisi halunnut tutkia kaikki lastemme lelut läpi yksin ja viedä niitä ulos. Oma lapseni halusi olla ulkona eikä muutenkaan vie noita lelujaan ulos. Minäkin halusin isommat lapset ulos, koska muuten en olisi saanut ruokaa valmiiksi aikomallani tavalla.
Lapsen vanhempiakin täytyy kouluttaa, jotta he tietäisivät minun olevan haluton lähtemään ulos useamman lapsen kanssa jonkin pienen asian vuoksi. Omat lapseni leikkivät totutulla tavalla, mutta vieras lapsi saa ulkonakin ties mitä päähänpistoja.
Kommentit (29)
Meillä 6v. poika ja kaverit on aina meillä. Kavereiden kotiin ei pääse.
Nyt tuli stoppi, en ole ilmainen hoitaja.
6v. lapsi rasittaa perheen voimavaroja ja ei ole oikein, että vierailut on aina yhden perheen kontolla joka hiton ma-su.
Olet oikeassa, että vierailut ei saa rasittaa teidän perhettänne.
Voin sanoa, että tulee rasittamaan, sillä 6v. on vielä pieni ja häntä täytyy ohjat, valvoa ja komentaa.
Mulle riitti, kun tätä rumbaa olen pyörittänyt yli vuoden.
Pidä kodissasi tiukat rajat ja älä päästä edes päivittäin kylään, sillä pian huomaat, että sua vituttaa.
Katso, että vastavuoroisuus löytyy ja kodissasi käyttäydytään teidän säännöillä ja jos se ei onnistu, niin pihalle leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kun olisit meidän tilannetta kuvaillut. Tosin meillä on vain yksi lapsi ja lapsen kaveri tulee monilapsisesta perheestä.
Ei perheen lapsien määrä kerro kasvatuksesta tai käytöksestä - lapsen käytös on pitkälti kasvatuksen tulos.
Tuskin ap:n lapsen kaverit "ongelmat" ovat siinä yksilapsisuudessa vaan kasvattomuudessa tai toisenlaisessa kasvatuksessa.
pitää myös hyväksyä se että kaikki eivät niitä kestä. Onko mahdollista ajatella joustavansa joskus?
Tiedän tapauksen jossa äiti oli vieraita kohtaan tiukka ja kireä ja ylpeä siitä. Kävikin niin ettei heille vieraat halunneetkaan yllättäen tulla. Kaikilla, niin lapsilla kuin aikuisilla, oli kiireitä.
Ap.n tilanne on sama kuin meillä. Meillä 4 lasta ja pari ainokaista kaverina lapsilla.
Vähän oli alussa opettelemista, mutta nyt sujuu hyvin. Oli niin ihana seurata tätäkin vierasta kun oli vuorokauden meillä kylässä. Menee porukassa sujuvasti ja osaa olla omatoiminen ja ottaa huomioon muut. Kyse siis murkkuikäisestä pojasta.
Viettää paljon aikaa meillä ja sanookin, että viihtyy meillä ja meillä on mukava olla. Osaa meidän säännöt. Samoin hyvin toimii toisenkin ainokaisen kanssa, joka on kuopuksen kaveri. Eli meiltä ei mene 8 vuotias ilman vanhempia uimaan, vaikka tämä ainokainen pääseekin yms.
Toimii myös toisin päin. Kun omat on kylässä muiden perheissä, olen sanonut, että heillä on heidän säännöt ja niiden kanssa eletään.
"Opettaa ainokainen isomman perheen tahtiseksi".
Miksi ihmeessä sun pitää opettaa jonkun muun lapsi teidän perheenne tahtiseksi? Eikös niin tehdä yleensä omille lapsille?
Käsittääkseni voit sanoa lapsen vanhemmille milloin teillä voi vierailla ja millä tavalla. Ja sitten vain ohjastat lasta tarpeen mukaan.
En oikein ymmärrä, miksi jonkun ulkopuolisen lapsi pitäisi ottaa "asumaan" omaan kotiin. En minä ainakaan katselisi, että lapsikatraaseeni liittyy joku ulkopuolinen ikäänkuin pysyvästi. Vieraat tulevat ja menevät, ei heitä kouluteta perheemme jäseniksi, eikä myöskään hoideta omina lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 6v. poika ja kaverit on aina meillä. Kavereiden kotiin ei pääse. Nyt tuli stoppi, en ole ilmainen hoitaja. 6v. lapsi rasittaa perheen voimavaroja ja ei ole oikein, että vierailut on aina yhden perheen kontolla joka hiton ma-su. Olet oikeassa, että vierailut ei saa rasittaa teidän perhettänne. Voin sanoa, että tulee rasittamaan, sillä 6v. on vielä pieni ja häntä täytyy ohjat, valvoa ja komentaa. Mulle riitti, kun tätä rumbaa olen pyörittänyt yli vuoden. Pidä kodissasi tiukat rajat ja älä päästä edes päivittäin kylään, sillä pian huomaat, että sua vituttaa. Katso, että vastavuoroisuus löytyy ja kodissasi käyttäydytään teidän säännöillä ja jos se ei onnistu, niin pihalle leikkimään.
Taidat olla hitusen kypsä teidän lapsen kavereihin ja tilanteeseen. Jännä asenne kuitenkin jos "vierailut ei saa rasittaa teidän perhettänne" ja jos "älä päästä päivittäin kylään, sillä pian huomaat, että sua vituttaa".
Meillä 3 lasta, joiden mukavia kavereita otan ilomielin meille kylään ja en odota vastavuoroisuutta. Kaverisuhteiden muodostaminen on lapsille tärkeää ja koen olevani etuoikeutettu, jos pääsen seuraamaan niitä touhuja. Lisäksi kiva jos oma lapsi on kotona, eikä liikoja liesussa/menossa.
Kouluikäiset lapsemme liikkuvat minun mielestäni vain niiden mukavien kavereiden kanssa ja jos joskus harvoin minusta kaveri on joku rasittavampi, niin ei ne kovin montaa tuntia meillä ole (koska eivät niin hyviä kavereita meidän lastemme kanssa).
5v lapsemme muutama kaveri on taas tosi mukava. Leikit sujuvat, vaikka tietenkin tarvitsevat välillä enemmän aikuista, mutta eivät paljoakaan. He saavat ilomielin olla meillä päivittäinkin. Tosin tässä vaikuttaa oman lapsemme jaksaminen- tarvitsee niitä rauhoitushetkiäkin. On muutama vähän rasittavampikin, mutta aina tarvittaessa laitan heidät kotiinsa tai keksin meille omaa tekemistä, jolloin he voivat lähteä kotiinsa.
Lasten kanssa juttelemme tapahtumista kavereiden kesken ja siitä mikä on kiva kaveri. Tarvittaessa mietitään ratkaisuja ongelmatilanteisiin kavereiden kanssa. Lisäksi kannustetaan hakemaan tiettyjä kavereita jos miettivät tekemistä.
En pyri kasvattamaan tai kouluttamaan näitä vieraita lapsia. Riittää että käyttäytyvät meillä suht ok. Minä en välttämättä heitä niin paljoa vahdi, mutta omat lapsemme tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Tarvittaessa lapsemme sitten kertovat kavereille tai pitävät jöötä.
Meillä on monta lasta. Esikoinen on 6 ja hän on aika suosittu tyttö. Kavereita käy meillä ja hän käy vastavuoroisesti heillä. En varsinaisesti yritä kasvattaa heitä mutta koska nuorempia sisaruksia on täytyy kavereiden sisäistää joitakin sääntöjä. Selitnä ne tarvittaessa moneen kertaan ja ymmärrän että aina ei kaikkea muista. Mutta kavereiden täytyy hyväksyä että joissakin asioissa meillä mennään pienempien lasten ehdoilla. Jos ei tätä hyväksytä (esim. anneta pienempien nukkua päiväunia rauhassa) en tue sitä ystävyyttä. Tyttömme ei itsekään tahdo leikkiä niiden kavereiden kanssa jotka eivät esim. kohtele hänen sisaruksiaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottamaan huomioon myös sisaruksia, olisi tapahtunut tällaisia esimerkiksi
-eräs poika halusi aina leikkiä sellaista leikkiä, että kiusataan pikkuveljeä. Eli tahdotaan se pihalle ja sitten juostaan karkuun ja nauretaan nurkan takana kun se itkee. Not, ei toimi meillä.
-jäädään sisälle penkomaan leluja kun omat lapset menevät ulos. Not, ei toimi meillä.
-eikö voisi jäädä pelaamana pleikalla kun me muut lähdemme puistoon. Not, ei toimi meillä.
-kaivetaan jääkaappia ja katsotaan, onko siellä mitään syötävää. Not, ei toimi meillä.
-Kylässä saa olla niin pitkään kuin haluaa. Klo 20.30 sanotaan vielä, että ei se haittaa jos teidän lapset menee nukkumaan, mulla ei ole kotiintuloaikaa. Not, ei toimi meillä.
-aamuisin voidaan soitella ovikelloa klo 8 ja ruinata kylään. Not, ei toimi meillä
-jos ovea ei aukaista niin kurkitaan makkarin ikkunoista ja koputellaan, että ettekö jo päästä sisään. Not, ei toimi meillä.
Koti elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Meillä toimitaan meidän sääntöjen mukaan ja jos ne ei kelpaa toisten perheiden lapsille niin passaa pysyä pois. Hyvin ovat kuitenkin oppineet vuosien varrella sääntöihimme ja nykyään toimii jo ihan hyvin.
Minun tehtäväni on kasvattaa toisten lapset meidän perheen sääntöihin, eikä niin, että me joustamme toisten perheiden sääntöjen mukaan.
Tosin minä näen hänet ikkunasta, että aivan ilman valvontaa hän ei ole ulkona ollut.
Jokaiselle lapselle riittää kahdenkeskeistä aikaa. Onneksi lapsillamme on erilaiset päivärytmit. Yksi herää ennen muita ja on "ainokainen lapsemme" yli tunnin joka aamu, onnenlapsi. Vanhin menee nukkumaan myöhemmin kuin muut. Jokaiselle lapselle annetaan omat hetkensä esim yhdelle, kun pienemmät nukkuvat päiväuniaan. Kun istun sohvalle, niin monesti joku tulee syliin istumaan, pyytää lukemaan kirjaa tms. Ulkoilen välillä vain yhden lapsen kanssa tai käyn kaupassa ja samalla reissulla vaikka jäätelölläkin ym. (pyydän mukaan lapsen, joka on mielestäni huomion taropeessa). Tästä tulikin mieleeni, että meillä lapset saavat eri aikaan kivoja juttujaan. Esim lelua ei osteta samalla muille, kun yksi saa. Perusteluna on, että "nyt löytyi hänelle kiva lelu ja sinä voit miettiä, että mitä haluaisit myöhemmin todella saada eikä vain siksi, että toinenkin sai."
ap