Lue keskustelun säännöt.
Naapuriimme muutti tänä kesänä lapsi, josta tuli lapseni ystävä.
31.07.2010 |
Hän on perheensä ainokainen, kuusi vuotias ja siis saman ikäinen kuin meidän lapsi. Meillä on myös kolme alle kouluikäistä ja yksi kolmannelle luokalle menevä lapsi. Olen kouluttanut tätä uutta tuttavuutta perheemme tavoille.
On siinä oma tekemisensä, kun opettaa ainokaisen lapsen isomman perheen tahtiseksi. Lapsi on aina kysymässä, jos auttaisin siinä ja tässä ja haluaa sitä ja tätä. Kun kiellän, koska en ehdi, niin hän sanoo tekevänsä sen yksin. Kiellän edelleen, koska en ehdi ohjaamaan häntä ja varmasti jäisi minulle sotkuja ym vaivaa jälkikäteen. Ääneen sanon vain, että tämän päivän ohjelmaan ei nyt sovi hänen suunnitelmansa.
Hän alkaa ymmärtämään, että pienemmät lapset vaativat isoimman osan huomiostani, mutta tänäänkin käännytin hänet ensiksi ovelta ulos leikkeihin ja pian uudestaan, mutta ulos lapseni huoneesta, koska meni sinne ilman sisälle kutsumista. Perusteli tekevänsä kaiken itse ja siksi oli tullut ilman lupaa. Hän olisi halunnut tutkia kaikki lastemme lelut läpi yksin ja viedä niitä ulos. Oma lapseni halusi olla ulkona eikä muutenkaan vie noita lelujaan ulos. Minäkin halusin isommat lapset ulos, koska muuten en olisi saanut ruokaa valmiiksi aikomallani tavalla.
Lapsen vanhempiakin täytyy kouluttaa, jotta he tietäisivät minun olevan haluton lähtemään ulos useamman lapsen kanssa jonkin pienen asian vuoksi. Omat lapseni leikkivät totutulla tavalla, mutta vieras lapsi saa ulkonakin ties mitä päähänpistoja.
Kommentit (29)
pääsee nauttimaan pienen perheen erilaisesta arjesta tämän ystävänsä kautta myös:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi lapsi ja hänen kaverinsa tulee naapurista, jolla 3 sisarusta.
Lapsi on käynyt meillä melkein joka päivä ja se on kyllä USEIN. Katsotaan jatkossa, että miten tämä ystävyys etenee. Kiva lapsi kyllä.
ap
sellaisen missä olisi voinut tuntea olevansa tervetullut ja saanut rauhassa leikkiä uuden kaverinsa kanssa
onko se hänen hänen vikansa että teillä on tuollainen suurperhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Opettaa ainokainen isomman perheen tahtiseksi".
ikävää, ettei aikuisella ihmisellä ole kykyä sietää ja kestää erilaisuutta. Kas kun jokainen perhe on erilainen ja jokaisessa perheessä on eri tavat, se ei aina ole riippuvainen edes lapsimäärästä.
Ja muistathan, ettei sinun tehtäväsi ole opettaa muiden lapsia sinun tapojesi mukaisiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta päätin ottaa negatiivisen palautteen vastaan ilman "" merkkejä.
Mielestäni tämä on vähintäänkin ohjaamista tai jopa kouluttamista. Jos perheellämme ei olisi pomoa jolta kysytään aina lupa ja jonka sana on painavin, niin pian olisimme helisemässä. Lapsivieraiden kanssa emme neuvottele myönnytyksistä, jotka sotkisivat oman perheemme arjen.
ap
Koiraa voit kouluttaa ja se onkin haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja helpommalla pääsee, kun alusta asti en neuvottele tietyistä asioista esim juuri, että "Laitan nyt ruokaa yhdessä pienempien lasten kanssa ja sinäkin saat olla ulkona yhdessä isompien lasten kanssa. Menet sitten kotiisi syömään ja leikit voivat puolestani jatkua ruoan jälkeen. Voit tulla meille sisälle leikkimään toisena päivänä, kun ollaan ensiksi sovittu siitä."
Uskaltakaa laittaa rajat naapurin lapsille!
ap
Siis totta kai joka kodissa on omat sääntönsä, joita kaveritkin vieraillessaan noudattavat! Ihan fiksulta ap musta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ilmiö ei olekaan vain niin päin että opetat kaverin teidän perheen tavoille, vaan että naapuriperhe opettaa sinun lapsesi heillä ollessaan heidän perheen tavoille?
On siinä varmaan naapuriperheelläkin tekemistä opettaa sinun lapsesi ottamaan kontaktia, kyselemään, ehdottamaan ja olemaan näkyvä naapurissa. Ehkä nämä vanhemmat myös kouluttavat sinua heidän mielestään lapsen tarpeista ja oikeuksista.
Eiköhän molemmat lapset saa tästä ystävyydestä sellaista avarakatseisuutta mitä muuten ei ehkä tulisi. Toisaalta tämä voi aiheuttaa kysymyksiä ja vaatimuksia ja vertailuja lapsilta vanhemmille tyyliin miksi heillä on näin ja meillä taas noin...
Ymmärrettävää että lapsiluku aiheuttaa tietynlaista raamia tekemiselle. Mutta ei se naapurin lapsen käytös ole sen enempää "väärin" kuin oman lapsesikaan käytös. Teillä on vain erilaiset lähtökohdat perheinä.
Tästä olen kyllä samaa mieltä, eli naapurin lapset (kuinka mukavia tai inhottavia olisivatkaan) eivät ohjaile perheen toimintaa. Yleensä näitä lapsia ei olla erikseen kutsuttu kylään ja neuvoteltu asiasta vanhempien kanssa, joten tällöin naapurin lapset toimivat kuten kylässä sanotaan.
Itselläni oli lapsena useita "naapurin" lapsia kavereina. Osan vanhempien kanssa äitini oli enemmän tekemisissä ja näiden kanssa oli tavallaan sovittu, että ruokitaan puolin jos toisin, koska vietimme yleensä kaverini kanssa koko päivän yhdessä.
Toisaalta oli niitä muita, hieman vieraampia kavereita, joita ei kutsuttu syömään, koska näin ei oltu sovittu. Vaikka meillä ruokaa riittikin, ei ollut tarkoitus ruokkia kaikkia naapuruston lapsia (ei kutenkaan tehty niin, että osa kutsuttiin syömään ja osaa ei).
Tässä ap:n tapauksessakin se naapurin lapsi ajattelee, että voi tutkia toisten tavaroita tai leikkiä itse sisällä, vaikka se kaveri leikkisikin ulkona. Ei näin toimita, ja siihen se lapsi pitää opettaa. Ei meilläkään olisi tullut kuuloonkaan, että naapuri olisi leikkinyt sisällä ja itse ulkona. Jos ei lasta kiinnosta leikkikaverin seura, se tarkoittaa istä että on aika mennä kotiin, ei mennä naapuriin sisälle muiden ollessa ulkona.
Ja mielestäni kaikki aikuiset kasvattavat lapsia omilla tavoillaan, eli ovat esimerkkejä siitä, kuinka eri tilanteissa toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaverin lapset saa erivapauksia eivätkä saa olla liikaa vaivaksi meidän arjellemme. Ja meillä VAIN kaksi omaa lasta (kolmas tulossa). Varsinkin ainoat lapset tuntuvatolevan kovin röyhkeitä kylässäkin. Kyselevät onko kaapeissa herkkuja, saavatko jäätelöä, miksi ei saa nostaa likaisia jalkoja sohvalle jne.
Tai sitten tässä lähellä asuu vain poikkeusyksilöitä.
Tulee tunne että ne ap:n isommat lapset ovat vaan keskenään ja koko ajan vailla yksilöllistä huomiota.
Varmasti tuo taas tuntuu siitä toisesta perheestä lähes heitteillejätöltä.
Ei esim. meillä kahden lapsen perheessä 6-vuotias ulkoile juuri lainkaan yksin.
ja olen huomannut et moni lapsisesta perheestä tulevilla ei ole käytöstapoja ollenkaan
likaisilla jaloilla kävellään olohuoneen valkealla matolla, kasia ei pestä sisälle tullessa, kiitosta ei kuulu kun jotain on saatu, sisälle rynnätään kysysmäät ja kaikkeen kosketan, ulos ei mennä vaikka kaunbiisti pyydetään, vaaaditaan minua mukaan peliin ja leikkiin välillä kun olen innoissani ollut niin AINA pitäis olla, kun ei ilmeisesti kotona kukaan koskaan leiki ja poelaaa
ollaan aamusta ilta myöhään meilla, eikä kukaan perään kysele missään vaiheessa !
jne lista on loputon
eli kyllä kohtuus kaikella, tunti pari kylässä välillä kotiin syömään j ahaloooooooo se vastavuoroisuus eli se on sitä et kutstuaan lapsia välillä teille leikkiin, kun joskus yritän sanoa, et menettekö välillä teille naapurin lapselle siis, niin menevät mut kellosta iahn katsoin, et 15 min meni ja tulivat takas
ei kukaan halua toisten lapsia ilmaiseksi hoidettavakseen kaikkina viikonpäivinä aamusta iltaaan, kivaahan se olis lapsillekin leikkiä välillä teilläkin
Jos perheellämme ei olisi pomoa jolta kysytään aina lupa ja jonka sana on painavin, niin pian olisimme helisemässä.
Viisihenkisen perheen äitinä mun on vaikea ymmärtää tuota lausetta.
mutta ei se taida sittenkäään niin kivaa olla