+++TIISTAIHIN HELMENKANTAJAT+++

Aloitin samaan aikaan meille pinon joten mun kuulumiset toisessa pinossa :)



Sasuliini ja hajuherne 23+4

Mutta ihan ensiksi kävin lukemassa Nanden suru-uutiset . Pieni enkelityttö oli kuollut 23.9 ja Nande poistuu Helmenkantajista. Voi minä itkee paruin täällä koko yön melkein.

Syvin osanottoni Nande ja voimia tulevaan , ei sanoja riitä kertomaan miltä tuntuu... *halaus*

itse tässä kiikutaan hiukan rajalla kun supistelee välillä niin kipeästi että tulee ihan esikon synnytys mieleen.... Torstaina onneksi neuvola josko sais apua tähän selkäkipuun/ supisteluihin..

Kysymys vielä onko kellään megamaista valkovuotoa ? Täällä on ja tuntuu että pöksyihin aina lirahtaaa silleen ilkeesti että pikkuhousunsuojaa joutuu käyttämään !!!



Mutta nyt siivoomaan...



Minkki ja oskari 20+6

Mutta Sasuliini vielä siitä mahan sekaisin olosta, täällä myös ja varsinkin kun iltaisin supistelee niin sen jälkeen vouh kylppäri on mun *lukee lehtiä aina siellä*

Minkki

Voih, Nande, voimia paljon suureen suruusi!!! Ja kuinka me kaikki toivottiin, ettei näitä enää tässä vaiheessa tulisi....Paljon jaksamista, me kaikki ollaan täällä hengessä mukana!!!



Minkki: ajattelin vaan, että olenko ainoa pöntöllä asuja kun tuntuu todellakin, että porukat kärsii vain ummetuksesta... Ennen raskautta kyllä maha toimi normaalisti, mutta nyt...ylikierroksilla!! Onneks meillä on kaksi vessaa :)



Sasuliini72

en tiedä luetko tätä enää, mutta halusin lähettää sinulle paljon voimia surussasi ja kertoa että aika parantaa haavat, vaikka nyt sinusta varmasti tuntuu, että sielu on pirstaleina...

synnytin itse enkelitytön viime maaliskuussa viikolla 36+2, syytä tapahtuneeseen ei koskaan löytynyt. hän oli todella toivottu esikoisemme, jota yritimme saada alulle yli vuoden.

mutta elämä voittaa kuitenkin, nyt odotan toista lasta viikolla 20+2.

uskoa tulevaan,

toivoo auringonkukka.

[color=blue]" Heips... 6.2 oli meidän prinsessamme LA. Tyttäremme syntyi etuajassa 23.9 Helsingissä, ja kuoli samana päivänä. 29.9 vietimme Janetten hautajaisia.

Tunnelmat ovat hyvin raskaat. Sairaslomaa vietän vielä pari viikkoa... näin se elämä voi muuttua niin äkkiseltään. Pienen rakkaan pavun odotus muuttui ikuiseksi ikäväksi ja kaipuuksi. Sylini on niin tyhjä... Sydämeni niin riekaleina.



Nande ja enkelineitimme Janette *23.9.2005 ¿ 23.9.2005 klo. 17.54 Nkl "



[color=black]Otan osaa sinun ja perheesi kovaan tuskaan Nande. Ei pysty ikinä käsittämään miksi jotkut joutuvat menettämään lapsensa. En voisi kuvitella mitään raskaampaa olevan olemassakaan.

Itku silmässä voimia toivotellen:

-sitruuna-

Pitkästä aikaa taas ehdin käymään täällä, olen kotona sairastamassa :(



Onpa ikäviä uutisia! Voimia ja jaksamista Nandelle, sanoja jotka lohduttaisivat surussa tuskin osaan löytää. Ei voi suurempaa menetystä kokea. Aurinko paistaa taas joskus mutta siihen asti kultaisia reunoja sadepilville!



Tuntuu nyt hölmöltä kirjoitella omia kuulumisiaan, mutta teen sen kun niin harvoin tänne pääsen.

Tiippanen on tosi vahva, liikkeet on näkyneet päälle päin jo pari viikkoa :) Vähän mieltä varjostaa vielä epäily että jokin olisi vinossa, rakenneultrassa hoitaja näki vatsalaukun vieressä ylimääräisen kaiun, viime viikolla käytiin sitä uudelleen katsomassa, lääkäri en nähnyt nyt mitään mutta kuva oli niin huono ettei voinut 100% sanoa että kaikki olisi ok eli ens viikolla mennään taas uudelleen. Uskon että kaikki on ok, mutta vähän silti pelottaa.

Mulla on jo neljättä viikkoa poskiontelotulehdus. Toinen lääkekuuri loppuu kohta, eilen oli jo tosi hyvä olo, mutta tänään aamulla taas pää täynnä räkää. Ärsyttävää, työni vielä on sellaista että sitä ei voi näin räkäisenä tehdä.

Liitoskivut on vaivanneet, samoin selkäkivut, eikä istumatyö paranna niitä yhtään. Onneksi eilinen oli niidenkin suhteen hyvä päivä.



Heittäisin kyselyn ilmaan: Koska aiotte aloittaa äitiysloman? En tiedä onko tätä jo kyselty mutta olisi kiva tietää. Mulla on siis la 13.2 ja äitiysloma voisi alkaa aikaisintaan 14.12 ja viimeistään 9.1. Aloitan sen todennäköisesti 2.1 ja käytän lomapäiviä sitä ennen niin että viimeinen työpäivä on 21.12.

Osanottoni Nandelle, voin sataprosenttisesti sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu. Viime yön tunteina olen itsekin tehnyt luopumistyötä rakkaasta ja kauan kaivatusta lapsestamme.



Maanantaina oli neuvola, kaikki aluksi hyvin mutta loppupuolella emme löytäneet sydänääniä. Pääsin ultraan jossa todettiin että rakkaamme on nukahtanut ikiuneen noin kuukausi sitten eikä pieni sydän enää sykkinyt. Osastolle pääsimme heti kun olimme hakeneet kotoa joitain tarvikkeita. Mielessä ultraruudun kuva vauvasta joka kyljellään massusani pötkötti. Sain kolmentunnin välein cytotecia kohdunsuuta pehmittämään ja tuomaan supistuksia. Yö meni osittain valvoessa supistusten kanssa ja viimein aamulla viisi yli seitsemän rakas vauvamme syntyi kaiken se tuskan jälkeen.



Lääkäri kertoi meille aika pian syyn tyttäremme menehtymiseen, vatsanpeitteiden ulkopuolella oli suolisto ja maksa eli kliinisesti diagnoosina gastrosciisi sekä mahdollisesti joitain kromosomi poikkeamia. Tarkat tulokset saamme joulukuussa. Meidän rakkaalla tyttärellämme ei olisi ollut mitään mahdollsuuksia ja nyt hän saa levätä isäni eli pappansa käsivarsilla Taivaan Isän luona. Ikävä on kova emmekä ymmärrä miksi näin piti käydä kaiken tämän jo tapahtuneen tuskan jälkeen... Sydän sykkyrällä, kohtu verta vuotaen ja pää tyhjänä mietimme mieheni kanssa miten eteenpäin. Uskallammeko vielä yrittää?



Kiitos teille joiden kanssa sain hetken matkaa kulkea, toivon teille jokaiselle parasta ja mitä ihanimpia vauvoja ja suojelusenkeleitä loppuajalle.



Rakkaudella Trust, mies ja tyhjä massu :' (

elämä on niin epäoikeudenmukaista...

joitakin meistä koetellaan kovimman kautta. jos voisin, halaisin sinua. tuntuu etten edes osaa sanoa mitään sen jälkeen kun olet menettänyt sekä isäsi että lapsesi...

sitäpaitsi maailman viisaimmat sanatkaan eivät varmasti sinua nyt voi lohduttaa.

minulle tytön menetys tapahtui juuri noin, neuvolassa kaikki oli hyvin, kunnes kuunneltiin sydänääniä, joita ei sitten enää löytynytkään...



voimia, voimia ja voimia. toivottavasti pystytte puhumaan paljon, se auttaa pääsemään surussa eteenpäin.

Että jouduit vielä tämänkin kokemaan. Meidänhän piti kaikkien olla jo " turvallisella" puolella. Tuntuu omakin raskaus vähän epäoikeudenmukaiselta, mullahan on jo yksi oma pieni rakas jota helliä. Vaikka koskaanhan ei tiedä milloin jonkun menettää, mulla on ollut onnea, yhdestäkään läheisestäni en vielä ole joutunut luopumaan.



Jaksamisia sinulle ja miehellesi, uskon että teille pikkuinen vielä suodaan kun on sen aika.



Osanottoni myös Nandelle.



Manna

Otan osaa, Trust ja Nande. Voimia ja jaksamista teille...



Laivakoira

Tulin katsomaan mitä helmiksille kuuluu, ja nyt istun vedet silmissä tässä koneen edessä.

Osanottoni Nandelle ja Trustille.

Haluaisin sanoa lohdutuksen sanoja, mutta sanoja ei juuri löydä.



Linda+pienenpieni 22+2

Aivan kamalaa! Osanottoni Nandelle ja Trustille! Olen sanaton.



T:Fassiloora rv 21+2

Olen todella murheissani niiden helmenkantajien puolesta, jotka joutuvat aarteestaan luopumaan. Se olisi kamalaa. Kovasti lohtuhaleja teille!



Kyllä tommonen hetkeks vetää vakavaks ja rupee pohtimaan, kuinkahan omassa masussa jaksellaan.



Harvemmin täälä kirjoittelen, kävimme vko sitten rakenneultrassa ja sielä oli kaikki niinkuin pitääkin. Sukupuolta ei vauva suostunut näyttämään. Ei oikein isukin kans osattu päättää halutaanko se tietää vai ei, niin vaavi sen sit päätti. Ihan hyvä. Nyt meinaa lenssu iskee pahasti päälle, yritämme kovasti tapalla vastaan. Mut eipä nää lenssut tunnu missään, toisten menetysten ohella.



Semmosta teiltäkin vielä utelisin, et ootteko mitä mieltä Brion Nova-yhdistelmävaunuista? Ne olisi Hulluilla päivillä tarjouksessa huomena! Hinta 479,-



Maruzella77 ja helmis 21+0

Voi kamalaa...eihän teille kellekään enää näin pitänyt käydä..



Tulin lueskelemaan pitkästä aikaa pinoa ja mitä näenkään..Kyyneleet vierähti poskilleni pitkästä aikaa.



Tiedän todellakin tunteen, koinhan itse saman n. 1kk sitten. Kokemuksella voin sanoa, että vaikka nyt tuntuu pahalta niin kyllä siitä ajan kanssa selviää..



Voimia teille suruunne! Itkekää nyt niin paljon kuin itkettää, joka kyynelellä se helpottaa. Ja puhukaa läheisillenne, jakakaa surua ja tuskaa, minua se ainakin auttoi selviämään.





Tuhansin halauksin kyynelsilmin, caliendre

Otan osaa minäkin Nanden ja Trustin suruun, en voi käsittää miltä vauvan menettäminen tuntuu. Toivon teille voimia ja auringonpaistetta kyyneltenkin keskelle - ja uskoa ja toivoa jaksaa... Surua ei tarvitse unohtaa, mutta oman elämän pitää antaa jatkua, sen me olemme velkaa kaikille, jotka meitä jossain kaukana odottavat.



Halauksin,



Minnamiii

Vaikka tietenkin se on. Tuntuu aivan järjettömän pahalta nanden ja Trustin puolesta. Tuo mitä olette joutuneet kokemaan on ehkä pahin pelkoni. On niin epäreilua että jouduitte luopumaan pienistä ihanista nyyteistänne. En oikein löydä sanoja lohduttamaan. Oman lapsen menettäminen on aivan varmasti pahinta maailmassa. Olipa kyseessä sitten masuvauva tai isompi lapsi.

Itkekää, surkaa rauhassa. Joskus vielä se suru helpottaa, ajan kanssa.



matilda+taimi 23+1

Eihän tää voi olla totta!! Syvä osanottoni molemmille suuren menetyksen kokeneille!

Antaa kyynelten virrata,

antaa itkun tulla.

Antaa sydäntä pakottaa,

antaa ajatusten sattua.

Kun suru on kohdannut,

lamaannuttanut,

mykistänyt.

Kyyneleet pesevät,

itku hoitaa.

Sydän aina tuntee

ja ajatukset tekevät

surutyötä.

Surutyö on hyvästijättöä

ja luopumista.

Luopumista siitä mitä

emme koskaan

omistaneetkaan,

vaan saimme pitää

määräajan lahjana.



-Marleena Ansio-



Osanottoni Trustin ja Nanden suruun. Paljon voimia teille.



Birdy

...trust ja nandi: osanotto suruunne ja voimia paljon :´(