Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Teinkö väärin?

Vierailija
31.07.2010 |

Jätin miehen yksin lomallansa kotiin ja otin lapset mukaani mummolaan. Mies käyttää henkistä väkivaltaa suuttuessaan, huutaa ja haukkuu toista ja nimittelee. Riitaa tuli siitä mitä lomalla tehdään ja hänen äidistään. Ei ole nyt soittanut ollenkaan!! Lapsille edes. Olemme olleet viikon poissa. Yksi ilta soitettiin ja toinen lapsi puhui isän kanssa, toinen ei kerinnyt ja kun soitin niin ei vastannut enään eikä edes viestiin vastannut. Kävin myös kerran viikolla postia hakemassa ja kämppä oli sotkuinen mitä on aikaisemmin poissa ollessani sentään siivonnut. Oli nukkumassa vielä 11 aikaan, nukkuu kyllä aina vapaalla myöhään. Olemme 30km päässä mummolassa mutta ei ole tullut käymään täällä katsomassa edes lapsia kun vihaa vanhempiani ja varsinkin äitiäni.

Kirjoitin miehelle jopa kirjeen käydessäni ja kerroin mihin hänessä ihastuin ja että sydämeni on särkynyt kun hän kohtelee minua niin ja en haluaisi lapsille antaa esimerkkiä tuollaisesta alistamisesta.Ja että välitän hänestä.

Mitään ei ole nyt ottanut yhteyttä ja puhelin mykkä. Ensi viikko oli tarkoitus olla vielä hänellä lomaa mutta menee töihin jo ja joudun itse lähtemään matkoille lasten kanssa. ITkettää. ON VAAN NIIN PAHA OLO ja haluaisin mennä takaisin ja pyytää anteeksi.

Mies sanoi siellä käydessäni että ei ole lapsiaan koko lomana nähnyt niin ei viitsi lomaakaan enää pitää.

En vain jaksa.

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut mökillä lasten kanssa ja vanhempani mukana. Nyt mies ilmoitti parin päivän hiljaisuuden jälkeen että voiko tulla töiden jälkeen käymään. Vastasin että voi. Saa lapsia tulla katsomaan. Mutta en tiedä miten suhtautua. Millainen on,onko ärtynyt vai mitä? En jaksa tätä vuoristorataa. Toisaalta kaksi alle kouluikäistä lasta ja uusi talo. Kaikki menee uusiksi erossa. Mies varmasti vetäisi minun terapiani ja masennuslääkkeeni huoltajuuskiistaan. Lisäksi on työpaikallakin vaikuttanut tämä huono suhde ja olin keväällä terapian aiheuttaman ahdistuksen takia terv. hoitajan lapulla pois töistä. En halunnut lääkäriin, koska ed. työpaikalla olin sairaslomalla 1kk ja sen takia töitäni ruvettiin muuttamaan enkä saanut enään tehdä "omaa" työtä niin paljon vaan olisin joutunut stressaavampaan ryhmätyöhön. =( Nyt rupesi pelottamaan kun luin tuosta toisesta ketjusta että terveydenhoitaja ei saa kirjoittaa palkallista sairaslomaa. Vaikka minulla oli palkallista. Meillä uusi esimieskin ja uusi "sääntö" että työntekijät ovat myös velvollisia ilmoittamaan esimiehelle jos töissä huomaa jonkun käyttäytyvän poikkeavasti. Tällähän näitä ongelmia ei poisteta suomessa vaan lisätään...täällä muutenkin jo paljon työttömiä ja masentuneita.

Vierailija
2/21 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö paras lääke ahdistukseesi pillereiden ja terapian sijaan ole yksinkertaisesti asumusero ja uusi elämä: sinä ja lapset ilman miestä. Miehen kanssa jatkaisin vain, jos tulosta tuo joku pariterapia tai miehen meno terapiaan asumuseron aikana. Älä suostu enää yhtään syyllistettäväksi.



Talot ei paljon lämmitä, jos saman katon alla jatkuvaan joutuu pilleripurkista vetämään lääkettä ahdistukseen. Mitä jos varaisit ajan lastenvalvojalle ja menisit juttelemaan, kertoisit samalla näistä huoltajuushuolistasi? Eihän sitä kiistaa heti käydä oikeudessa, vaan ensin otat sen asumuseron, muutat lasten kanssa muualle ja olen melko varma, että kun sulla on oma kaukosäädin ja jääkaappi, nakkaat sen pilleripurkin iloisesti roskiin, vaikka jääkaapissa ei olisi kuin paketti lenkkiä ja maitoa mukuloille. Se on pelkkää positiivista huoltajuusoikeudenkäynnissä, kun kerrot että eron jälkeen et ole ahdistuslääkkeitä enää tarvinnut. Uutta miestä en suosittele katselemaan kahteen vuoteen, sen verran erosta toipuminen ja sen puiminen kunnolla kestää, kun on ollut tuollainen mies. Puhun kokemuksesta nim. nykyään onnellinen



Tsemppiä sulle ja muksuille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytiin lasten kanssa kotona kun mies laittoi viestin että ei sitten lomallansa saanut olla lasten kanssa. Koti räjähtänyt ei ollut yhtään siivonnut. Roskat pöydilla ja lattialla. Oli huonolla päällä ja toista syyllistävä. Vääristeli totuutta. Oltiin sovittu vuokra mökille menosta jo aikoja sitten ja lapset odotti. Noh keksi sitten että lapset voikin olla seuraavan viikon kotona hänen kanssaan vuorostaan. Sanoin että loma oli sovittu ja että voi tulla mukaan jos haluaa. Ei halunnut,haukkui taas äitini täysin ja sanoi että ei halua olla minun kanssa vaan lasten.

Kun annnoin hänelle takaisin samalla mitalla miten hän tekee niin sitten melkein kävi päälle. Huusi ja räyhäsi. Kun rupesin itkemään niin lopetti. En tiedä...ei huvita mennä kotiin siivoamaan jälkiä mutta lapsilla alkaa päiväkoti viikon päästä. Ei jaksa!!! ;( Miten voikin olla inhottava mies. Tekisi mieli mennä lastensuojeluun ja erota. Hän ei varmaan tajua eikä muutu.

Lapset vaan huolestuttaa. Poika näkee isänsä käytöksen.

Vierailija
4/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ainakaan ilman apua. Mies on tässä se ongelma, et sinä. Mutta olen varma, että hän onnistuu manipuloimaan sinut uskomaan muuta, jos annat mahdollisuuden. Hän on siinä ilmeisen taitava. Hän yrittää tehdä sitä samaa myös lapsille. Haukkuu siis sinua ja äitiäsi. Älä sinä sorru moiseen. Älä hauku lapsille isää. Ei nyt tarvitse kehuakaan eikä ainakaan peitellä isän tekemisiä (esim. sotkua), mutta älä alennu samalle tasolle. Lapsilla voi silti olla mahdollisuus hyvään isäsuhteeseen, vaikka teidän parisuhteenne ei todennäköisesti tuosta parane.



Mielestäni voisit käyttää tämän viikon nyt järjestelemällä teille uuden elämän. Se on raskasta, tajuan kyllä, mutta mies ei virheitään myönnä, ellei sitten ehkä selkä seinää vasten. Silloinkin vain saadakseen sinut takaisin alistettuun asemaan. Hanki itsellesi vuokra-asunto tai asu vanhempiesi luona. Älä turhaan mene siivoamaan miehesi sotkuja. Ota yhteys lastenvalvojaan ja kerro tilanne. Myös sinun pitää löytää itsellesi apua päästäksesi tuosta alistetusta uhrin asemasta eroon. Jos et tee asialle mitään, löydät itsesi pian joko miehesi luota tai sitten samanlaisesta suhteesta. Itse et välttämättä pysty analysoimaan omaa osuuttasi huonoon parisuhteeseen.

Vierailija
5/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

et ole tehnyt mitään väärää.



Miehesi vaikutta peroonallisuushäiriöiseltä, kentis narsistinen persoonallisuuhäiriö?



Jos et tiedä, mitä tarkoittaa, niin googletapas.



Itse elin tuollaisen miehen kanssa puoli elämääni syyllisyyttä tuntien milloin mistäkin.



Mitta tuli täyteen, kun olin syyllinen jopa kavereideni äitien touhuihin, ammatissani työskentelevien rikoksiin, joista iltapäivälehdissä puhutaan jne.



Älä mene takaisin ja pelasta lapsesikin! Mies on sairas!



Vierailija
6/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kasaan ja omaan asuntoon/rauhaan. Tuskin miehesi tuosta muuttuu, tosi törkeetä käytöstä! Luulis, että viikon jälkeen olisi jo ikävä, mut miehesi ei ollut sinua edes kaivannut ja halusi viettää aikaansa pelkästään lastenne kanssa,

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varo narsistia/Markku Salo

Sata tapaa tappaa sielu/Tuija Välipakka



Ja mieti sitten osuuko mieheesi ja mieti mitä meinaat tehdä.



Olet jo tehnyt aloitetta miehen suuntaan, nyt mies käyttää hiljaisuuttaan valtataistelun aseena ja odottaa - jälleen kerran - nöyrtymistäsi.

Vierailija
8/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ansaitset lastesi kanssa elämän, jossa voitte hengittää vapaasti ilman mitään pelkoa!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo käytöksesi on juuri sitä, mitä miehesi toivookin: että SINÄ tuntisit syyllisyyttä HÄNEN mokistaan. Hän haiskahtaa narsistiselta luonteelta, sinä puolestasi läheisriippuvaiselta. Pyydän anteeksi suorasukaisuuttani, mutta olen joskus ollut itse vastaavanlaisessa tilanteessa ja nimenomaan läheisriippuvaisen "roolissa".





Kuule, olet jo viikon pärjännyt lasten kanssa ilman miestä. Mikset muka pärjäisi jatkossakin? Käsittääkseni tuota on kuitenkin jatkunut jo melko pitkään. Aiotko kestää kurjaa kohtelua vielä pitkään? Kyse on kuitenkin sinun omasta henkisestä hyvinvoinnista, joka heijastuu suoraan lapsiin.



Etukäteen et voi tietää, mitä tuleman pitää, mutta nyt sinun täytyy toimia radikaalisti, sekä luottaa itseesi ja omiin siipiisi.

Jos tunnet, että sinun täytyy puhua lastensuojelun kanssa, niin tee se.



Ei ainoa väkivalta kuitenkaan ole fyysinen väkivalta, kuten meistä jokainen, myös sinä, varmasti tietää.





Suosittelisin sinulle, että menet kurkkaamaan juttuja tälle sivustolle; siinä on valtavasti tietoa. Niin ja tsemppiä sinulle, et taatusti ole niin herkkä ja "heikko" kuin juuri tällä hetkellä tunnet olevasi!



http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/





Vierailija
10/21 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitääkatsoa millaista on kun mies tulee tänään. Harmittaa ja väsyttää. Tuntuu että olen ollut lapsille kiukkuisempi. =( Jos aan yksinhuoltajaksi niin pilaan lasten tulevan elämän ja koulutuksen. Tuskin pääsevät lukioonkaan kuten me olemme olleet. Elintason lasku ja se ettei ole ketään kelle kertoa työpäivän rasituksista tai hieromaan niskaa.

Työpaikallakin vasta ollu 1v ja jos siitäkään ei tule mitään. Jotenkin innoton ja väsynyt olo kaikkeen. Täydellisyyden tavoittelu minulla ja pitäisi olla sitä ja tätä. Lisäksi lue blogeja ja tulee vaan paha mieli kun heillä täydellistä elämää. Meillä kaunis koti (tosin kesken vielä) Olen itse valinnut kaiken sinne. Lasten omat huoneet, piha, kaverit. Kaikki hukaan heitetty ja sitten jos otan seuraavan miehen joka juoppo ja hakkaaja ja köyhempi kuin nykyinen. Tekeekö sekään onnelliseksi. Pelottaa! En ole seurustellut edes koskaan muiden kanssa. Satunnaisia seksisuhteita lukuunottamatta. Välillä mietin että voikun olisi jo 63v ja elämä olisi jo takanapäin ja lapset isoja. Ei tarvisi kuin nukkua ja syödä päivät ja katsoa saippuasarjoja ja soitella lapsille. Ei jaksaisi elää tätä ahdistavaa elämää. =(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lisäksi sanoisin sen, että tuo "en pidä enää lomaa kun en lapsiakaan näe" on myös väkivaltaa - hän syyllistää sinua ja asettaa itsensä marttyyrin rooliin saadakseen sinut jälleen alistumaan.



Parasta mitä voit lapsillesi tehdä on lähteä tuosta suhteesta. Haluatko todella lapsillesi tuollaisen parisuhteen mallin, miehen ja naisen mallin?



Eli itse vastaavassa suhteessa ja lähteminen oli paras tekoni ikinä. Vasta eron jälkeen, omassa asunnossa tajusin, kuinka paljon sekä minä että lapset olimme oireilleet miehen käytöstä.

Pelasta lapsesi!

Vierailija
12/21 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies siis ihan ok isä ja käy töissä, normaali palkka. En tiedä.Mitä jos en eron jälkeenkään löydä onnea enkä ainaaan parempaa miestä ja mies jos löytääkin jonkun 20v tulevan lääkärin. Miten sitä sitten katkeroituu? Ajatukset on kyllä aika masentavia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sä ap odotat ja oletat että sulla pitää olla joku mies joka joko tekee sut onnelliseksi tai onnettomaksi? Kyllä se onni ja mielenrauha lähtee omasta pääkopasta, ei kenenkään ulkopuolisen voimin.



Nyt vähän selkärankaa nainen, älä ole kynnysmatto!

Vierailija
14/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos neuvoista..puhun läheisilleni tlanteesta vielä. Miten teillä isä kohdellut eron jälkeen teitä lasten kautta? Entä uudet suhteet? Ajaudutteko samanlaisiin alistus suhteisiin? Tämä on tärkeää siksi koska vanhaa ei pitäisi rikkoa minusta ja perhe pitäisi voida saada toimimaan. Tätähän tälläkin palstalla toitotetaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

15 vuotta sitten ja ero oli todella vaikea. Miehen parhaat puolet olivat valloittavia, huonot juuri tuollaisia kuin ap mainitsee: alkoholismia, mustan kääntämistä valkoiseksi ja jatkuvan syyllisyydentunteen ylläpitämistä.



Hän kosti lasten kautta, ei suostunut tapaamaan heitä enää ilman että minä olin seurassa. Hän kiusasi ja vainosi minua vuoden, huuteli parvekkeen alla huoraksi jne jne. Lapsille selitin asiaa parhain päin ja pehmennellen, kunnes ymmärsivät vähitellen itsekin asioiden todellisen laidan.



Ex pyyteli anteeksi joskus vuosien päästä ja sanoi silmiensä auenneen, mutta ei sillä enää ollut merkitystä. Suhde lapsiin ja minuun katkesi kokonaan.



Hakeuduin edelleen samanlaisiin ihmissuhteisiin, nykyisellä miehelläni on bipolaarihäiriön piirteitä. Olemme olleet yhdessä jo vuosikausia. Se on onnistunut siksi, että mies tunnistaa enimmäkseen persoonansa ongelmat ja hakeutuu hoitoon, käyttää lääkkeitä. Vaikeina ajanjaksoina sairaudentunto häviää, saattaa jättää lääkkeet ottamatta. Silloin esille tulee myös näitä mustavalkoisia piirteitä, jolloin koko muu maailma on vialla, hän ei. Mutta hän kuuntelee minun palautettani, uskoo kun ohjaan takaisin lääkepurkille. Elämä voisi olla helpompaakin, mutta tuemme toisiamme. Olen alistuva luonne, hän manipuloiva, mutta tajuamme kumpikin niiden olevan ei-toivottavia piirteitä ja koitamme säilyttää tasapainon ihan järjellä.

Vierailija
16/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko muita? Ja tiedoksi ap.n mies ei käytä alkoholia kuin satunnaisesti. Mies vielä aika nuori 33v joten ei vielä tunnusta omaa käyttäytymistään.

Miten lapset joutuvat tälläisessä kärsijän rooliin? Miten teillä lapset selviytyneet elämässään ja oliko poikia? Meillä vielä miehen äiti laittaa sormiaan soppaan. Haluten olla uudestaan äiti ja haluaa näyttää uusavoliitossaan huolehtimis viettiään. On myöntänytkin että elää lasten ja lastenlasten kautta.

Vierailija
17/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
18/21 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

teille asunnon, sitten avioero vetämään.

Vierailija
19/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jatkaa ihan selvästi henkistä alistamista ja sinä olet taas alistumassa. Hän ei ota yhteyttä eikä näe itsessään vikaa ja odottaa että sinä menet ja pyydät anteeksi.



Mietis nyt vielä haluatko jatkaa elämää tuollaisen vallankäyttäjän kanssa.

Vierailija
20/21 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ethän ole tehnyt mitään väärää? Haluatko tosissaan, että lapset kärsii noin välinpitämättömästä isästä vai olisiko teillä parempi ja ehjempi elämä ilman sitä?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kolme