Miksi mies puhuu näin

että teen itse ihan samalla tavalla kun puhun entisistä poikaystävistäni.



Minulla ja miehelläni on tilanne se, että minä olen seurustellut monia kertoja nuoruudessani ja mies vain kerran. Kun keskustelemme jostain, ja tekisi mieli kertoa vaikka että "Ihan totta, se on kuulemma huono lomakohde. Poikaystäväni Mikko kävi siellä kerran ja kertoi ettei sinne kannata todellakaan mennä", en halua pahoittaa miehen mieltä vaan sanon "Yksi kaverini".



Ei tietenkään ole kauhean kohteliasta puhua eksistään koko ajan, enkä koskaan puhu muista kuin yleisistä asioista tällä tavalla, samalla tavalla kuin kertoisin muutenkin kavereitteni kokemuksista, tekemisistä tai mielipiteistä.



Mutta huomasin että kun kerron jonku muun kaverini asian, puhun aina ihan nimellä, ja kun kyse on eksästä, puhun kaverista.



Ehkä asiassa on jotain hämärää tai ehkä miehesi ei halua huolestuttaa sinua mainitsemalla vieraiden naisten nimiä koko ajan. Kysy häneltä!

"Eiku en vaan muista niiden nimiä, mitä sä nyt taas sitä kyselet." Oli miehen vastaus ja oli ihan perusneutraali.



Ihan saletisti muistaa, ei ole siitä kyse, muttei kehtaa sanoa että pitää mua niin mustasukkasena ettei "uskalla" mainita niiden nimiä. Näin mä luulen ja mua kyllä loukkaa tuommonen et pidetään noin mustasukkasena vaikka en sitten tottavie sitä ole. Itselläkin on miespuolisia kavereita ja puhun niistä ihan nimillä ja näenkin niitä välillä ihan ilman miestäni ja mieheni tieten (ei mitään sutinoita ole kenenkään kanssa tietty). En kyllä tajua tuota miehen logiikkaa kun duunikamuista kyse. Entäs sit jos joku yrittäs oikeen vaikka iskeä, missä tahansa, töissä tai muualla, ei varmaan kertois mulle, vaikka musta olis vaan lähinnä itsetuntoa kohottavaa et vielä tänki ikäsenä se kelpais jollekin muullekin.



Enkä mä nyt tiedä kaatusko mun maailma siihenkään jos sillä olis joku sutina jonku kans, ainakaan niin kauaa kun ei kanna kotiin mitään tautia tai pane ketään paksuks. Saisinpahan hyvän syyn tehdä perässä sit samaa ;-)