Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olinko outo, kun purskahdin itkuun anopin käytöksen takia?
30.07.2010 |
Meillä on pieni vauva ja oltiin miehen vanhempien mökillä käymässä muutaman päivän ajan. Anoppi tahtoi omia vauvaa kovasti itselleen ja hän ei tykännyt, kun lapsi tahtoi aina minun syliini kun olin paikalla. Tästä johtuen jouduin usein olemaan eri tilassa, että anoppi sai sylitellä vauvaa rauhassa. Joka kerta kuitenkin, kun tulin takaisin, anoppi alkoi paasaamaan: "tuolta se pahanilman lintu taas tulee, kylläpä äiti on ikävä kun tulee keskeyttämään, mitä se nyt tuolla lailla" En enää kestänyt, vaan aloin itkemään anopin silmien alla. Olenko jotenkin yliherkkä?
Kommentit (24)
nyt on tärkeintä?
Se, että anoppi saa leikkiä vauvalla vai lapsen/äidin hyvinvointi? Ei se vauva turhaan itke, kumma kun nuo tunnepuolen asiat ohitetaan niin helposti. Ei ihme että Suomen maasta löytyy niin paljon ongelmaisia, pahoinvoivia aikuisia ja lapsia! Sattumalta pieni vauva nyt vaan elää äidin kautta, ja terve äitikin reagoi voimakkaasti lapsensa itkuun. Miksei lapsen tunteita ja tarpeita kunnioiteta niin, että edetään lapsen tahtiin. Kyllä ne ennemmin tai myöhemmin haluavat olla isovanhempiensa kanssa kun ovat siihen valmiita. Jos mummoa nähdään harvoin niin ei ihme ettei halua olla sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, sinä et todellakaan ollut outo, vaan anoppisi!
Jessus sentään, kun ihminen ei osaa käyttäytyä, vaan haukkuu lapselle tämän äitiä - olkoonkin, ettei vauva vielä tässä vaiheesa tajua puheista mitään. Mutta tuollainen vaihe jää helposti päälle ja muutaman vuoden päästä onkin jo aivan eri tilanne, kun anoppi haukkuu sinua. Aivan käsittämättömän järkyttävää ja ala-arvoista käytöstä anopiltasi! Hyi häntä!
Anna hänelle joululahjaksi vähintään 1000 yksityistuntia Kaarina Suonperän käytöskouluun.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku olisi kovasti suuttunut tai tuohtunut kommentista, olisin voinut sanoa, että sehän oli huumoria. Mutta itkuun pillahtaminen on aika spontaani reaktio tilanteeseen, joka tuntuu pahalta, siihen ei välttämättä voi itse vaikuttaa vaikka haluaisi. Varmasti hormonit, vasta esikoisensa saaneen äidin herkkyys ja ehkä epävarmuus omasta äitiydestä ja väsymyskin olivat painamassa. Itse ainakin olin todella itkuherkkä ja myös herkkä arvostelulle vauvan ensimmäisten kuukausien ajan. Halusin vain niin kovasti olla hyvä äiti vauvalleni!
Ehkä voisit ottaa asian anopin kanssa ohimennen puheeksi, että kylläpä tämä synnytys ja imetys on tehnyt minusta herkemmän, oliko sinulla vastaavaa esikoisen kanssa? tms.