Mitä te uskovat ajattelette siitä, kun usko vain loppuu?

Joo,niinhän se on,että moni ajautuu ensin hihhuliuteen ja sitten luulee sitä ainoaksi oikeaksi uskoksi ja luopuu koko hommasta.Itse en halua mainostaa uskoani joka paikassa ja se on elämässä sellainen voimavara ja luottamus,mikä auttaa jaksamaan ja antaa voimia.Hihhulointiakin tuli hieman kokeiltua uskoontulon jälkeen,mutta se ei sopinut mulle ja otin etäisyyttä aika pian hihhuliporukoihin ;)

Kiinnostaisi minuakin!

siinä samalla katoaa todellisuus ja kaikki keskittyy vain siihen hihhulointiin.



Itse uskon arjessa ja omin voimin. En uskalla mennä mukaan hihhulointiin, koska se voi olla vaarallistakin.



Luotan vain Raamatun sanaan, en karsimaattisiin saarnaajiin.



Mitähän sinulle olisi tapahtumassa? Ehkäpä sinulla on nyt jokin itsensäetsimisen aika käsillä? Jospa vielä löydät omanlaisesi uskon uudelleen ja osaat sovittaa sen elämääsi. Sitä toivon. Siunausta sinulle ap.

mutta ihminenhän kehittyy läpi elämänsä. Minusta on normaalia ja luonnollista, että tulee epäuskoa ja kysymyksiä ja että asioihin suhtautuu eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa vähän eri tavalla. Ei sen silti tarvitse tarkoittaa, että usko loppuisi kokonaan.



Vähän niin kuin avioliitossa, ensi huuma haihtuu ja alkaa nähdä toisen realistisemmin, mutta suhde voi silti kehittyä ja kypsyä ja säilyä läpi vuosien.

Siksi en tuomitse enää ihmisiä, jotka sanovat parisuhteessaan rakkauden vain loppuneen.

Minä en tosin koskaan ole ollutkaan mikään "hihhuliuskovainen" mutta jo nuoresta saakka ollut uskonasioiden kanssa tekemisissä ja monta kertaa tehnyt "päätöksen alkaa uskovaiseksi" ja sitten maailma on välissä vienyt mennessään...



Nyt muutaman viime vuoden ajan olen pohtinut uskoa ja uskonasioita enemmänkin. Edelleen vaan lähinnä omassa mielessäni ja netistä tietoa hakien, Raamattua olen yrittänyt alkaa lukea mutta siitä ei oikein tahdo tulla säännöllistä tapaa millään...



Nyt minua on viime viikot askarruttanut rukouksen tarkoitus ja merkitys. Olen kyllä netistä löytänyt "selityksiä" ja täältä palstaltakin, kun olen tehnyt aiheesta avauksia, mutta jotenkin jotain vielä puuttuu, en ole saanut täyttä vastausta kysymykseeni ja se kaihertaa minua. En voi sanoa että uskoni olisi loppumassa, mutta tämä asia horjuttaa uskoani ja käsitystäni Jumalasta ja asia vaivaa ja harmittaa minua.



Eli siis olen miettinyt että mitä rukous oikein on, mikä pointti sillä on. Eli jos vaikka rukoilen jonkun sairaan tuttavani puolesta... koitan nyt selittää ymmärrettävästi ja lyhyesti (en tiedä onnistunko siinä, asia on mielestäni monimutkainen!)



Jos rukous on kuitenkin lähinnä uskovaisen yhteydenpitoa Jumalaan/Jumalasuhteen hoitamista, ja Jumala jo muutenkin on hyvä ja tekee kaiken niinkuin hyväksi haluaa, miksi me sitten rukoilemme? Ja miksi joskus pitää rukoilla kauan samaa asiaa, voimakkaasti, että se "alkaa vaikuttaa" tai tulee rukousvastaus?



Jostain netistä luin, että joihinkin asioihin tarvitaan tietty määrä rukoustyötä, että rukousvastaus pääsee perille henkien maailmassa/maailman läpi (että Jumala kyllä vastaa heti) mutta toisaalta en voi olla miettimättä, että miten Kaikkivaltias Jumala, ei muka pysty jouduttamaan asiaa? Miksi hän tarvitsee meitä uskovaisia rukoilemaan sitkeästi vuosia jonkun asian puolesta..?



Onko meille uskovaisille rukoilijoille annettu todella näin suuri vastuu ja "valta"? Että meidän rukoilijoiden määrästä ja rukouksien intensiivisyydestä ja sinnikkyydestä riippuu jonkun asian tapahtuminen (niinkuin käsitin näillä nettisivuilla selitettävän)



En jaksa ymmärtää tätä, en kertakaikkiaan. Voi kun löytäisin jostain vastauksen tähän, joku osaisi selittää asian niin että ymmärrän, asia lakkaisi vaivaamasta ja voisin edetä uskossani...



en nyt tiedä oliko tämä nyt vähän off topic ap:n aloituksesta, mutta tuli nyt mieleen :)