Puhuuko teidän anopit tai omat vanhemmat tähän tyyliin...?
" Me mennään kyläilemään Annukalla tänään" (annukka se oma tytär joka tosin asuu yhteisessä taloudessa miehensä ja lastensa kanssa). Me miehen kanssa nuorempina kiinnitettiin huomiota tähän kun molempien vanhemmat puhuivat kuin sitä miniää tai vävyä ei olisi olemassakaan. Edes lapsia ei mainittu...samoin puhuyivat tyyliin " Annukkakin osti sitä tai tätä tai Annukan talossa sitä tai tätä..." Enää emme jaksa tällaiseen kiinnittää huomiota mutta nuorempana häiritsi kyllä ja pariin otteeseen huomautettiinkin asiasta. ei sillä mitään vaikutusta tosin ollut asiaan.
Kommentit (34)
Sekä tyttärensä että poikansa (minun mieheni) kohdalla. Yleensä huvittaa, huonona hetkenä ärsyttää.
vaikka tapaan koko perheen, niin ilmaisen asian usein samaan tapaan.
puhutaan että mennään joko "Koskisille" tai sitten vaikka "annukalle ja Jussille"...jotenkin moukkamaista puhua kuin toisia ei olis olemassakaan.
Ei tuossa ole mitään kummallista, sen kyläpaikan "nimi" on vain sen oman lapsen nimi.
Enemmän minua nyppii, kun äitini puhuu kuin kaikki lapsia ja sisustusta koskevat päätökset olisivat minun. "Aiotko laittaa A:n päiväkotiin vai perhepäivähoitajalle", "Onko se sinun ostamasi pesukone ollut hyvä". Ja autosta, remontoinnista yms. vain miehen nimissä. "onko J:llä peräkärry, sillähän sen saa helposti kuljetettua"
Pikkujuttu, mutta joskus ärsyttää, varsinkin kun mies sivuutetaan kokonaan lapsiasioissa. Meillä kuitenkin isommat jutut ovat yhteisiä päätöksiä, niin autojen kuin ipanoiden suhteen.
puhutaan että mennään joko "Koskisille" tai sitten vaikka "annukalle ja Jussille"...jotenkin moukkamaista puhua kuin toisia ei olis olemassakaan.
muutamat jaksavat vetää pultit.
puhutaan että mennään joko "Koskisille" tai sitten vaikka "annukalle ja Jussille"...jotenkin moukkamaista puhua kuin toisia ei olis olemassakaan.
Jos toinen osapuoli on vanha tuttu tai oma lapsi/sisko tms. tuo on tavallaan ymmärrettävää. Samoin, jos puoliso on vähemmän tuttu (uusi, harvoin tavattu jne).
Kyllä itsekin yleensä käytän molempien puolisoiden nimeä, mutta usein vain sen nimeä, jota tavallaan olen menossa tapaamaan (esim tutun perheen äiti, mies on yleensä töissä, kun käyn). Perheellä vieraillessa puhutaan sitten molemmista (eri sukunimet vielä, eli etunimillä). '
Aika jännä muuten, miten nuo vakiintuu. Pariskunnilla, joilla on sama sukunimi tulee kyllä yleensä käytettyä sitä sukunimeä.
vävyä tai miniää sen verran että puheessa huomioidaan. Ihan eri asia puhua jostakin kaverista kuin omista sukulaisista.
talomme on mieheni talo, automme ovat mieheni autoja, lapsemme ovat mieheni lapsia. Velat sentään taitaa olla minun.
ikään kuin se toinen olisi ihan ilmaa. Aika kornia on muuten puhua Annukan talosta jos siellä asuu mieskin tai päinvastoin
kun tulee meidän perheeseen vierailulle, jossa on kolme sukunimeä käytössä: Minun, miehen ja miehen lasten, joilla äitinsä sukunimi (lasten äiti kuollut)
Toisekseen, minusta on luonnollista, että varsinkin anoppi tahtoo erityisesti tavata oman poikansa/lastenlapsensa. Sama sitten omien sukulaisten kanssa. Vaikka he pitävät ilmiselvästi miehestäni, niin oletan, että tunnesiteet ovat paljon vahvemmat minuun.
puhutaan että mennään joko "Koskisille" tai sitten vaikka "annukalle ja Jussille"...jotenkin moukkamaista puhua kuin toisia ei olis olemassakaan.
kysy myös appivanhempien kuullen mieheltäs että miten se synnytys sujui...
ja niin puhutaan itsekin. Lähinnä se "tutuin ja läheisin" perheestä mainitaan keskusteluissa. Koska _kaikki keskustelijat_ kuitenkin tietävät, että tarkoitetaan koko perhettä, mitä sitä suotta koko perheenjäsenien nimiä luetttelemaan. Tosi sujuvaa olisikin kertoa: "Mennään tänään käymään Lassella, Annukalla, Mikalla, Tepolla, Saralla, Millalla ja Lassilla", kun kyseessä on yksi perhe. Vai pitäisikö omien lapsien ja lapsenlapsien tai sisaruksien perheitä sitten aina kutsua sukunimillä? (Ja kun niitäkin on usein perheessä kaksi, "mennään käymään Koskisilla ja Mattisilla", tosi sujuvaa puhekieltä....)
Kaikesta te ongelmia teettekin...
annnukalle ja jussille? Tai eikö jaksa sanoa että Annukan ja jussin talo? Kyl on laiskaa sakkia
talomme on mieheni talo, automme ovat mieheni autoja, lapsemme ovat mieheni lapsia. Velat sentään taitaa olla minun.
Kuulostaa niin tutulta - meillä anopilla ihan sama juttu. Kaikki muu on "miehen" mutta velat tarkasti yhteisiä. :D
Enkä ihmettelisi, jos puhuisi muille näin mutta kun minullekin!!
puhu vain yhdestä kun tarkoitan myös toista. Etenkin jos kyseessä on sukulaiset...en siis sano meneväni anopin taloa katsomaan kun ovat ostamassa appiukko ja anoppi uutta taloa.
mulle tultais mainitsemaan mieheni talosta tai lapsista ja silti yhteisistä veloista niin palautetta tulisi todellakin!
annnukalle ja jussille? Tai eikö jaksa sanoa että Annukan ja jussin talo? Kyl on laiskaa sakkia
Mutta jos perheessä on 7 henkilöä, pitääkö nuo kaikki luetella, onhan talo lastenkin koti?
juuri noin! Meillä samaa tekevät kaikki sukulaiset mieheni puolelta, pahimpana juuri anoppi ja appi sekä anopin äiti, kun vielä eli.
Jännää että mieheni muutti kotoaan suoraan minun kotiini eikä hänellä ollut mitään omaisuutta mukana tuotavaksi, kun minulla taas oli jo valmis koti, koska olin asunut omillani jo usean vuoden ajan. Saman tein apen mielestä omaisuudestani tulikin mieheni omaisuutta, ei enää minun
minun äitini sanoisi 'mennään katsomaan Annukkaa tänään' =D
Ihan kyläilyä tarkoittaa, mutta minusta kuulostaa niinkuin olisi sairaalaan menossa katsomaan onnettomuuden uhria tmv.
Mutta mennään mekin "anopilla käymään" ja myös etunimen kanssa. Siskon perheen luo mennään tietenkin juuri "Annukalla käymään". Ihan tavallinen suomen kielen tapa ilmaista asia.