Puhuuko teidän anopit tai omat vanhemmat tähän tyyliin...?
" Me mennään kyläilemään Annukalla tänään" (annukka se oma tytär joka tosin asuu yhteisessä taloudessa miehensä ja lastensa kanssa). Me miehen kanssa nuorempina kiinnitettiin huomiota tähän kun molempien vanhemmat puhuivat kuin sitä miniää tai vävyä ei olisi olemassakaan. Edes lapsia ei mainittu...samoin puhuyivat tyyliin " Annukkakin osti sitä tai tätä tai Annukan talossa sitä tai tätä..." Enää emme jaksa tällaiseen kiinnittää huomiota mutta nuorempana häiritsi kyllä ja pariin otteeseen huomautettiinkin asiasta. ei sillä mitään vaikutusta tosin ollut asiaan.
Kommentit (34)
Moni vävy vetäytyy omiin oloihinsa kun appivanhemmat vierailevat.
Itsekin saatan sanoa, että menen "Annan" luona käymään, jos olen sopinut kyläilyn vain hänen kanssaan, enkä välttämättä edes tiedä onko miehensä kotona.
Meillä anoppi ja appi pitää kaikkea miehen omaisuutena myös. Ei väliä kuka mitäkin omistaa oikeasti, kaikki lasketaan miehen omaisuudeksi. Appivanhemmat sivuuttavat minut lähes aina puheessaan.
Vähän sivuten. Miehen suvussa on pariskunta, jossa vaimon vanhemmat ostivat asunnon lahjaksi. Asunto on puheiden mukaan miehen vaikkei tämä ole senttiäkään maksanut siitä! Eli miehen suvun mielestä nainen ei voi omistaa vuonna 2010 mitään.
Kannattaa varmaan katkaista välit anoppiin ja vanhempiin!
ja niin puhutaan itsekin. Lähinnä se "tutuin ja läheisin" perheestä mainitaan keskusteluissa. Koska _kaikki keskustelijat_ kuitenkin tietävät, että tarkoitetaan koko perhettä, mitä sitä suotta koko perheenjäsenien nimiä luetttelemaan. Tosi sujuvaa olisikin kertoa: "Mennään tänään käymään Lassella, Annukalla, Mikalla, Tepolla, Saralla, Millalla ja Lassilla", kun kyseessä on yksi perhe. Vai pitäisikö omien lapsien ja lapsenlapsien tai sisaruksien perheitä sitten aina kutsua sukunimillä? (Ja kun niitäkin on usein perheessä kaksi, "mennään käymään Koskisilla ja Mattisilla", tosi sujuvaa puhekieltä....) Kaikesta te ongelmia teettekin...
enkä halua olla millään tavoin osa anopin perhettä. Mieheni ja äitinsä hoitakoon asiansa täysin keskenään. Harvoin olenkaan paikalla, kun anoppi saapuu. Olen mennyt mieheni kanssa naimisiin, en hänen perheensä, enkä tuhlaa aikaani olemalla täysin erihenkisten ihmisten kanssa tekemisissä.
sanoa, että mennään käymään Annukalla, ei tulisi mieleenkään luetella koko komppaniaa, jokainen tajuaa taatusti, mitä tuo tarkoittaa.
Lienee jokin pakko ajatella aina jotain negatiivisiesti etenkin kun anopeista on kyse!
Ja vetävät asian äärimmäisyyksiin.
Esim heillä on seinällä kuva meidän talostamme ja alla lukee "Jussin diplomityö." Eli korostavat sitä, että heidän poikansa on rakentanut talon. Entäs minä? Luulevatko he, että minä vaan lorvailin kun taloa rakennettiin? Entäs minun vanhempani, jotka olivat tosi usein apunamme taloa rakentaessamme?
Mutta: heidän poikansa on upea ja pystyvä ja vaikka mitä, miniä on välttämätön paska (jotta heidän poikansa sai lapsia, jotka tietysti ovat "Jussin lapsia", ei minun.)
Tehän olette kaikki kuin Aspergerin syndroomasta kärsiviä, jotka ymmärtävät kaiken aivan kirjaimellisesti. Ei sillä Jussin talolla tarkoitetta, ettei Mari olisi ollut mukana rakentamassa. Sillä tarkoitetaan, että ollaan ylpeitä omasta pojasta, kun sillä on asiat niin hyvin ja on onnistunut nappaamaan niin pystyvän vaimonkin, että ovat oikein talon saaneet aikaan.
Mutta kaikestahan voi vetää herneen nenuun jos oikein kovasti on haluja. Helpommalla pääsette, jos käytätte vähän sumeampaa logiikkaa.
on epäkohteliasta kun minä seison pihalla sopimassa työmiehen kanssa tietystä hommasta, jonka hän on tullut meidän pihaamme tekemään ja anoppi hösöttää siihen paikalle että "tässä T:n pihalla sitten... ja olethan sopinut T:n kanssa... ja pitää soittaa T:lle että tämä nyt menee oikein" jne.
Asperger on siinä vaiheessa sillä anopilla.
kun menen siskolle ja perheelleen. Tai Kirsille, kun menen kummitytön perheeseen (Kirsi on 16v). Käyn jopa isän haudalla, vaikka sinne on haudattu myös isovanhempani.
Enpä muista, että töissäkään kukaan sanoisi, että menee "Markon ja Katin luokse Australiaan", kyllä se yleensä mainitaan vain se oma lapsi nimeltä.
Ja vetävät asian äärimmäisyyksiin. Esim heillä on seinällä kuva meidän talostamme ja alla lukee "Jussin diplomityö." Eli korostavat sitä, että heidän poikansa on rakentanut talon. Entäs minä? Luulevatko he, että minä vaan lorvailin kun taloa rakennettiin? Entäs minun vanhempani, jotka olivat tosi usein apunamme taloa rakentaessamme? Mutta: heidän poikansa on upea ja pystyvä ja vaikka mitä, miniä on välttämätön paska (jotta heidän poikansa sai lapsia, jotka tietysti ovat "Jussin lapsia", ei minun.)
Siinähän se asian ydin on: sinä ja vanhempasi ette ikinä olisi saaneet aikaan taloa, jos ei Jussia olisi. Hän taas olisi takuuvarmasti voinut rakentaa sen ilman sinua ja sukusi apua.
mutta oma anoppini puhuu mm.minulle ja miehelleni toisen poikansa vaimosta "muijana"...tiedän myös että minä olen se "muija" hänen puhueessaan meistä muille.Ja kyllä ärsyttää!!Olen aina haaveillut lapsilleni semmoisesta ihanasta pullantuoksuisesta mummosta...mutta sainkin ikiteinin :))...
Itsekin saatan sanoa lapsille, että "lähdetään mummille" vaikka todellisuudessa samassa taloudessa asuu myös ukki.