Ootko lukenut Stieg Larssonin kirjan "miehet jotka vihaavat naisia"?

pettynyt

Turhan pelottava vain minulle.

siis koko trilogian kahdesti, eli tykkäsin, ostettiin se itelle..

sen ja kaksi muutakin. Aivan LOISTAVIA kaikki! Illalla jos luki, ei malttanut millään lopettaa ja yöunet jäivät lyhyeksi.. Juuri mietin, että pitäisikö lukea trilogia uudestaan, on se niin hyvä! Leffathan ovat melko mitään sanomattomia kirjoihin verrattuna, hyviä kyllä, mutta niin paljon jää puuttumaan, että jos olet näistä kiinnostunut, lue ensin kirjat!!

pettynyt

Paskaakaan et ole voinut tajuta siitä, jos oot ekan jättänyt lukematta.

pettynyt

...ei kyllä voi lukea kuin järjestyksessä. Joten jos olet lukenut vain toisen osan lukematta ensimmäistä, en ihmettele vaikka petyitkin. Ne ovat niin sidoksissa toisiinsa ja ne täytyy ehdottomasti lukea järjestyksissä.

T: Olinkohan 5

muutkin trilogian osat. Ihan passelia viihdekirjallisuutta.

tykkäsin kovasti. harmi, että sarja jäi kesken =(

pettynyt

...ei kyllä voi lukea kuin järjestyksessä. Joten jos olet lukenut vain toisen osan lukematta ensimmäistä, en ihmettele vaikka petyitkin. Ne ovat niin sidoksissa toisiinsa ja ne täytyy ehdottomasti lukea järjestyksissä. T: Olinkohan 5

Ton kakkososan suhteen. Spoileri, älä lue jos et halua tietää.....

Siis mun pitäisi innostua naisihmisestä, joka ratkaisee matemaatikkoja vuosisatojen ajan piinanneen ongelman tuosta vaan, ja samalla tietysti hoitelee toisella kädellä pari helvetin enkeliä sairaalakuntoon ja mainitsiko vielä, että tää sama nainen murtautuu poliisin tietojärjestelmiin aina kun siltä tuntuu. Just.

Ja tässä taas SPOILAUSTA:



Mulla meni maku kirjasarjasta toisen kirjan lopussa kun tää ihmenainen oli käytännössä kuoliaaksi hakattu ja elävältä haudattu ja silti vaan sieltä nousee ja tappaa pahikset... Ihan kioskikirjallisuutta!



En viitsinyt ees lukea sitä kolmoskirjaa, kun oli niin yliampuvaa. Ja toisaalta liian vakavaa, jotta sitä voisi lukea huumorimielessä.

Niin, ja tietysti kirjassa jahdattava synkkä psykopaattipahis osoittautuu olevan sankarittaren ISÄ! Noin paksuun harvoin törmää.

Niin, ja tietysti kirjassa jahdattava synkkä psykopaattipahis osoittautuu olevan sankarittaren ISÄ! Noin paksuun harvoin törmää.

tän heti ekaa kirjaa lukiessani, kun tyypistä oli jotain puhetta.

Hyvää viihdettä ovat (ja tätä mieltä on yksi kirjallisuuden opettaja).

Joskin se Lisbeth Salanderin yli-ihmismäisyys kieltämättä huvittaa... Tuskin jäävät elämään suurina klassikkoina, joten hypetys on siihen nähden ollut melkoista.

Eka sen sijaan oli paljon parempi sekä tarinaltaan että tekstiltään. Eikä muuten ole eka kerta kun "mopo karkaa käsistä" kun sarja etenee...harmi!

En tykkää yhtään kirjoitustyylistä, jotenkin todella aneemista ja väkisinväännettyä tekstiä. Jouduin pakottamaan itseni lukemaan kakkososan loppuun asti ja kolmosen kohdalla luovutin suosiolla puolessavälissä. Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. Sori vaan, fanit.



T: 1-2 kirjaa viikossa lukeva kolmen lapsen äiti

ja täytyy sanoa, että minusta oli aika keskinkertainen kirja.



Ei oikein herättänyt mitään ajatuksia/pohdintoja kuten hyvän kirjan pitäisi.



Enpä tiedä jaksanko lukea toista ja kolmatta osaa, varsinkin jos ovat vielä huonompia.

Ensin alussa kaikki kehuvat kirjoja, ja sitten kun joku naureskelee sankarittarin yli-ihmisyydelle, loppuketju onkin pelkkää moittimista. :D

En tiedä, en varmaan oo tarpeeksi akateeminen ja kultturelli, mutta en mä kaipaa joltain kesädekkarilta mitään sen syvempää merkitystä jota jäisin sitten pohtimaan ja miettimään mitä ajatuksia tämä minussa nyt herätti. Tuohan on ihan utopiaa koko homma, mutta kirjoja lukiessa haluankin päästä irti todellisuudesta.



Kai nyt urpokin tajuaa, senkin ettei Ruotsin Ystadissa VOI tapahtua joka toinen kuukausi hulluja sarjamurhia, kidnappauksia, räjähdyksiä ynnä muita, mutta silti Mankellin Wallanderit ovat viihdyttävää luettavaa.

ja tämä ensimmäinen Män son hatar kvinnor oli ehdottomasti paras. Raaka ja julma, mutta hykerryttävän hyvä kostossaan.