Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Parisuhdeasiaa.
26.07.2010 |
Eli meillä avoliitto ja kaksi lasta alle kouluikäistä ja uusi okt. Asuimme rakennusajan vanhemmillani 2v ja isäni teki taloamme. Mieheni luuli talon rakennusta pienitöisemmäksi kuten minäkin ja lisäksi arvioi oman jaksamisensa/kiinnostuksen ja osaamisen suuremmaksi kuin sitten olikaan. Käytännössä talo ei olisi valmis ilman isäni panostusta. Äitini hoiti rakennusaikana paljon lapsiamme. Olivat myös tarhassa mutta pienenä hoiti ennen tarhaa. Mieheni rakennusaikana eristäytyi meistä muista, ei syönyt kanssamme ym. on aina tullut huonosti äitini kanssa toimeen. Yritin pyytää miestä aikaa viettämään ja äitini myös pyysi ruokailemaan kanssamme ja meni monesti pois pöydästä että mieheni tulisi. Mutta ei!!!
Noh nykypäivä....meille tuli "ero" rakennusaikana kun mies muutti keskeneräiseen taloon sen takia mitä äitini sanoi hänelle.(mies huusi äitini kodissa todella kovaäänisesti lapsille kun he tulivat isää katsomaan,mies stresaantunut)
Minulle tuli burout eron aikana ja nyt olen käynyt terapiassa ja vaihtanut työpaikkaa, ongelmat eivät ole hävinneet vaan parisuhde on kuralla. Mies tekee pitkää päivää olen paljon yksin lasten kanssa. Vanhempani eivät saa tulla kotiimme tai jos tulevat niin hänen äitinsä pitää tulla saman verran.
Luulen että mies kertonut äidilleen terapiastani ja hänen äitinsä nyt provosoi miestäni. Nyt sanoo että pahoitin hänen mielensä. Hän tuli ilmoittamatta meille ja lapsilla oli kaveri odottamassa. Totuus on että miehen äiti on nyt ruvennut ottamaan "enempi äidin roolia" ja haluaisi kaikki lomansa viettää miellä lastn kanssa.
Minun vanhempiani mieheni ei taas halua käymään jos itse kotona ja syyllistää minua ja tiuskii ja huutaa.
Nyt lähdin lasten kanssa mummolaan ja mietin että siirtäisi tänne tulevan eskarin loma-aikana ja laittaisi talon myyntiin. Minun henkinen terveys on vaakalaudalla tosin voi mennä erostakin koska mies ja äitinsä narsisteja. Mutta tuntuu että meidän yhteinen elämämme on liian monimutkaista koska mies ei halua minua miellyttää mitenkään eikä joustaa vaikka minun sitä pitää tehdä.
Kommentit (17)
Istukaa miehesi kanssa rauhassa alas ja jutelkaa asioista, sopikaa yhteisistä pelisäännöistä, kuunnelkaa mitä toisella on sanottavanaan. Jättäkää vanhempienne roolit sivuseikoiksi, kyse on teidän omasta perheestänne. Te itse päätötte omista asioistanne, ei kukaan muu. Tilanne vaatii teiltä nyt joukkuehenkeä, halua selvitä yhdessä. Tsemppiä kovasti! Jos solmut ei lähde aukeamaan kotikonstein, niin älkää pelätkö hakea ulkopuolista ammatillista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on teidän parisuhteessa paljon porukkaa. Ei ihme ettei se onnistu.
En tunne sinua, enkä miestäsi. Voi todella olla, että miehsi on narsisti, mutta kyllä tuollainen kahden vuoden asuminen toisen lapsuudenperheessä ja samaan aikaan stressi rakentamisesta varmasti saa terveemmänkin ihmisen pinnan kiristymään.
Kannattasi varmaan vielä ulkopuolisen voimin saada parisuhde toimimaan. Jättääkää ne äitienne mielipiteet yms omaan arvoomsa ja keksittykään toisiinne. Mummot ehä haluavat vain auttaa teitä, mutta näin tuo ei ikinä toimi.
Istukaa miehesi kanssa rauhassa alas ja jutelkaa asioista, sopikaa yhteisistä pelisäännöistä, kuunnelkaa mitä toisella on sanottavanaan. Jättäkää vanhempienne roolit sivuseikoiksi, kyse on teidän omasta perheestänne. Te itse päätötte omista asioistanne, ei kukaan muu. Tilanne vaatii teiltä nyt joukkuehenkeä, halua selvitä yhdessä. Tsemppiä kovasti! Jos solmut ei lähde aukeamaan kotikonstein, niin älkää pelätkö hakea ulkopuolista ammatillista apua.
siis tietenkin pitäisi pystyä puhumaan itse näistä asioista. Mutta miten sellainen onnistuu jos toinen syyllistää sinua näistä asioista. Jos kysyn että miltä tuntuisi jos en hyväksyisi hänen vanhempiaan niin hän heittää kysymyksen minulle että enhän minä hyväksykään ja aina haukun hänen äitiään. Mikä ei totta vaan mieheni haukkunut äitiäni ja venhempiani potenssiin 1000 verrattuna siihen että hän provosoi omalla haukkumisellaan minut arvostelemaan omaa äitiään. Nämä ei liity parisuhteeseemme!! Mutta vanhempani eivät saa tulla tai tunnelma on vaivaantuntu, eikä he halua tulla kun mieheni käytös osoittaa että ei tervetulleita.
Suhteemme alussa, mies saattoi stressaantuneena haukkua kaupan kassalla minut.
Miltä tuntuu elää suhteessa jossa syyllistetään terapiassa käyminen, olen tullut hullummaks, kun olen käynyt juttelemassa, koska en enää alistu niin.Miltä tuntuu elää jatkuvassa pelossa että mies tajuaakin ettei enää saa minusta "irti" mitään jos menee terveys ja löytää toisen ja saa lapsetkin.Hänelle laittaa viestiä aina välillä vanhempi nainen jota ei kuulemma ole tavannut koskaan ja ei välitä hänestä ei vaan viitsi sanoa tätä naiselle.(jotenkin uskon tämän)
On myös kännykässä nuoren baaritutun nimi (nainen) tämä nainen oli sanonut että alistan miestä.
Selitys: on jäänyt sinne vahingossa. Miksi mies käyttäytyy näin?
hirveän sekavaa tekstiä.
Jättäkää nyt molempien vanhemmat suhteen ulkopuolelle ja hakeutukaa vaikka johonkin perheneuvolaan juttelemaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin puoli vuotta saada häntä parineuvolaan...ei tullut. Ei halunnut. Varasin ajan ja oli luvannut tulla mutta sitten perui kuitenkin, oli kunnan perheneuvola. Kävin yksin silloin kerran siellä.Vasta nyt kun olen lapset ottanut ja lähtenyt ja uhannut erolla niin on lupautunut. Tosin nyt kun olen itse käynyt yksityisellä terapeutilla niin hän ihmetteli miksi olen miehen kanssa.
Minusta ei ole rakentavaa parineuvonnalle jos toinen suostuu vasta uhkailun seurauksena...ja saattaa silti peruuttaa kuten viimeksi. On tullut pelko että mies ja parisuhdeterapeutti on jotenkin "samaa mieltä" koska mies osaa olla kiltti jos haluaa. Esim. olin puoli vuotta sanonut hiusten leikkuusta ja sitten kun uhkailen erolla jos ei pariterapiaan tule niin yhtäkkiä mies menee parturiin. HEH!!! Ettei näyttäisi huonolta. Eihän tälläistä kukaan jaksa kun toinen tuollainen lampio!
ilman isovanhempia, ihan kokonaan!!!
kattokaa miten asiat hoituu, pariterapiaa jne..
sit erootte jos se on se ainoa oikea vaihtoehto!
mä en kattelis omaa äitiäni tai anoppiani noin paljon,mitä te teette! sairasta aikuisena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis terapeuttini ihmetteli miksi olen mieheni kanssa.Sanoin, että hän on tukenut minua työssäni (koulukiusaus tausta minulla) tosin kun käyn terapiassa niin mieheni ei oikein halua keskustella siitä tai ole kiinnostunut ja jos sanon asioista mitkä minua harmittaa suhteessamme niin syyllistää minua että olen tullut hullummaksi. Tuntuu vaan että tässä leimataan minua paljon!
Hänella on masennusta selvästi ollut on myös myöntänyt mutta hänet kasvatettu niin että lääkäriin ei saa mennä ja pitää käyttää tervettä järkeä, masennuslääkkeet on turhia ja humpuukkia.Hänen äiti aina käydessään meillä puhuu "tutun tutuistaan" jotka tehneet itsarin tms. ja lapsilla menee huonosti ja mitähän tulee. Tottakai masennuksesta selviää jos toinen tukee "minä" ja olen hänen antanut luoda uraa ja nukkua pitkään jne. Olen ollut henkinen tuki perheessämme aina ja hoitanaut käytännön asiat.
eläkää vuosi
ilman isovanhempia, ihan kokonaan!!!
kattokaa miten asiat hoituu, pariterapiaa jne..
sit erootte jos se on se ainoa oikea vaihtoehto!
mä en kattelis omaa äitiäni tai anoppiani noin paljon,mitä te teette! sairasta aikuisena!
HYVÄ NEUVO!!
Miehen äiti soittelee ja itkee miehelle puhelimessa että ikävä lapsia. Lapsia en hänelle halua 400km päähän yksin antaa. Hän eronnut ja uusi miesystävä jota tunnen vähän. Toisaalta miten toivun itse masennuksesta jos en saa apua arjessa. Ei se ole auttamista että kaikki pitää sanoa milloin mitäkin ja sitten antaa eteen kaikki. Mutta tärkein eli luottamus ihmisiin on minulta mennyt, Minun pitää masentuneena järjestää lapsille tekemistä ja ystävät ja ruuat. ennen olin tarmokas ja siivosin ja nykyään kodin laittaminen ei innosta.
Olen aika rikki ja harmittaa. Minua yritetään nyt rankalla kädellä "koulia" ihanneminiäksi ja kiltiksi ja alistuvaksi miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(ja erityisesti sinä) eivät ole päässeet irti lapsuudenkodistaan. Eihän tuossa nyt mikään parisuhde voi toimia, kun isovanhemmat ovat jatkuvasti arjessa mukana, asutte heillä ja he rakentavat talon ja hoitavat lapset.
Nyt selvä pesäero isovanhempiin puolin ja toisin muutamaksi viikoksi ja katsotte, miten teidän perhe elää ja voi.
Musta vaikuttaa siltä, että kumpikaan
Vierailija - 26.07.10 02:14 (ID 10863439)
(ja erityisesti sinä) eivät ole päässeet irti lapsuudenkodistaan. Eihän tuossa nyt mikään parisuhde voi toimia, kun isovanhemmat ovat jatkuvasti arjessa mukana, asutte heillä ja he rakentavat talon ja hoitavat lapset. Nyt selvä pesäero isovanhempiin puolin ja toisin muutamaksi viikoksi ja katsotte, miten teidän perhe elää ja voi.
Onhan tätä koko kevät kokeiltukin.Ja totuus että huonosti voitiin! Varsinkin minä oirehdin. Varautunut vieraiden ihmisten kanssa. Kävin terapiassa. Kaikilla oli ainakin parempi mies ja rakkautta. En vain voi enään rakastaa miestäni. Mutta kuten olen nähnyt niin tällä palstalla syyllistetään vain naisia ja sanotaan että katso peiliin!
Minä pystyn sanomaan äidilleni suorat sanat mutta mies ei pysty suututtamaan äoitiään koska hänen äitinsä rupee itkemään. Siinä ei mies ole äidistään irtaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ensinnäkin, lähde tuollaisesta suhteesta!
Niin paniikki kaikesta kun kaikki mitä 11v aikana olen tehnyt miehen hyväksi on merkityksetöntä. Ei anna arvostusta sille vaan riidoissa syyllistää minua. Meillä on erilainen näkemys parisuhteesta. Mieheni käyttää henkistä väkivaltaa. Huutaa ja alistaa toista ja nimittelee riidoissa. Minun pitäisi vain olla vahva ja kestää...hänen äitinsä mukaan mies vaan on sellainen ja sitten leppyy aikanaan.
Hänen äitinsä taas on sellainen jolla ei omaa elämää vaan työ ja lapset ja lapsenlapset. Mies taas on täysin kädetön äitinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska miestä selvästi rissaa muu väki. Toisaalta miehen on opittava riitelemään ja keskustelemaan reilusti. Kaikki vika ei voi olla toisen,pitää pystyä näkemään kehittämiskohteita myös itsessään.
Oletteko koskaan puhuneet miksi olette yhdessä?
menkää kaksistaan lomalle ILMAN anoppeja!
raskasta.. Tuosta tilanteesta on päästävä pois. Tai sitten menetät mielenterveyden kokonaan. Luultavasti eroaminen on ainut oikea ratkaisu.