Osoittaako teidän lapset "rakkaudellisia" tunteita vanhempia kohtaan? - meidän ei juurikaan :(

meillä on aina pidetty lapsia paljon sylissä ja hellitty. Kerron heille monesti päivässä, että rakastan heitä.



Meidän 4v ei koskaan kerro rakastavansa minua, mutta kertoo minulle minun rakastavan häntä...

vaikka useimmiten se olen minä joka yrittää "väkisin" halia, kun toinen on niin ihku :) Antaa kukkia, haluaa nukkua äitin vieressä, mutta toisaalta ei tykkää ylettömästä pusimisesta, sattaa sanoa, että ei saa koskea. Uhmaikä on ja on aika tarkka reviiristään. Joskus sanooe että ajattelin sinua äiti päiväkodissa ja ikävä oli :( Kai nää on pojan hellyydeosoituksia?

halailee, pussaa, haluaa vain tulla syliin ja rutistaa kovasti, tai sivelee kasvoja. Mulla on kasvoissa luomi, jota se pussaa ja hivelee. Sanoo, lakattan sinua, sanoi mummillekin viimeksi, lakattan mummia, ja oli mummi mielissään. Mutta on luonteeltaan kiltti ja huomaavainen muutenkin, halailee pienempiä leikkiryhmässäkin. Iskällä on selkä joskus kipeä, ja tämä haluaa antaa selälle pusun, että pipi paranis.

Lapset on niin erilaisia.

Pussailee, halailee ja kertoo rakastavansa.



Toisaalta verbaalisten rakkaudentunnustusten kääntöpuolena on niiden evääminen - uhmakohtauksissaan se usein väittää että EI rakasta mua, tai että mä en rakasta sitä, vaikka kyse olisi vain jostain ihan arkipäiväisestä kinasta.

Musta tuntuu välillä samalta kun sulta tuon oman 3 v:n kanssa (sitten vielä huomasin että hepun halaukset vaan muistutti päälläkarkausta,niin nopeita ja rajuja olivat, sitten kun niitä saa...).Sanallisesti ei ikinä niin sano. Usko pois, se on vain luonnekysymys miten hellyyden osoituksiin reagoi/suhtautuu/vastaa. Ja ikä tekee osansa miten toimii.



Kun itse näytät esimerkillä sanoin ja teoin miten rakkautta osoitetaan (eikä se ole ikinä turhaa, ellet sitten juokse koko ajan perässä ja hoe sitä niinkuin osa vastaajista näyttää epäilevän), kyllä lapsi sen oppii ja alkaa joku kaunis päivä antaa takaisin omalla tavallaan ja luonteensa mukaan.



Ja siihen takaisinlyömiseen. Meiän 4,5 v joskus hämmentyy mun rakkaudentunnustuksista ja rupeaa kanssa tyrkkimään (myös juuri väsyneenä nukkumaan mennessä), ja se lapsi kyllä on sisäistänyt rakkaudentunnustukset sanallisestikin ja jakelee niitä itsekin.

Juuri tänään äitini kertoi 3-vuotiaan keskeyttäneen leikin isäni kanssa ja tulleen halaamaan spontaanisti. Oli kuulemma sanonut: "mummu on aika kiva" Meillä on toki sellainen suukottelun ilmapiiri kotona. Ollaan kovia halimaan ja rakastamaan avoimesti.

Ja samakin lapsi erilainen eri ihmisiä kohtaan tai eri vaiheissa.



Meillä on kaksi lasta, poika 5 v ja tyttö 3 v. Poika on aina ollut kova osoittamaan hellyyttä fyysisesti: tykkää halailla, pussailla ja varsinkin viihtyy sylissä. Sanallisesti alkoi aika myöhään sanoa rakastavansa - ehkä 3,5-vuotiaana - nykyään sanoo ainakin erotilanteessa (esim. päiväkotiin jättäessä) ja nukkumaan mennessä, välillä muulloinkin. Minulle sanoo rakastavansa enemmän kuin isälleen.



Tyttö 3 v on vähemmän "hellyydenkipeä", mutta halailee kuitenkin mielellään ja tulee syliin. Tyttö sanoo mulle monta kertaa päivässä, että rakastaa tai tykkää. Isälleen ei; viimeksi tänään sanoi, että "Äiti minä rakastan sinua. En rakasta isiä, koska isi on vanha." (oikeesti mä olen 3 v miestäni vanhempi ;-)



Molemmista lapsista näkee, että rakastavat yhtä lailla isäänsä kuin minua. En tiedä miksi heille on tullut tavaksi sanoa rakastavansa useammin minulle - ehkä mä olen meistä se hoivaavampi, ja isä kivempi leikkikaveri tai jotain. Mutta huomaan vaan, että rakkauden sanallisesta ilmaisusta ei ainakaan meidän perheessä voi päätellä mitään. Rakastavat, jos niin sanovat ja rakastavat, jos eivät.

Meillä sanotaan miehen kanssa useinkin(kerran/kaks päivässä) että rakastan sua, halitaan ja pussaillaan just siinä paikassa kun ollaan. Poika 6v ja tyttö 5v sanoo usein että "mä rakastan sua" ja halailee ja pussailee. Ja kehuvat reippaasti, juusri äskenkin kuulin keittiössä pojan suusta "äiti, miten sä voit aina tehä näin hyvää ruokaa!"



Tulee hyvä mieli, uskon, että lapset oppivat vanhemmiltaan tunteiden näyttämisen ja riitelyn taidon.

tykkää kanssa halia, pusia, "nenätellä" ja silitellä kasvoja. Sanoo "äiti rakastan sua, äiti tykkään susta, äiti oot ihana". Ja "äiti tykkää minusta, isikin tykkää, minä olen äidin mielestä ihana." Ja "mulla on ollut ikävä sua" (sanoo usein myös mummeille ja ukille).



Itse kerron lapselle ainakin kerran päivässä, että rakastan häntä eniten koko maailmassa ja kuinka tärkeä hän on.



Omat vanhempani eivät koskaan kertoneet rakastavansa minua (paitsi joskus harvoin äiti sanoi "rakkaaksi lapseksi"), joten minusta on tärkeää kertoa tunteeni omalle lapselleni.

kun on sen osannut sanoa. Me miehen kanssa ei myöskään säästellä hellyydessä. Nykyään olen huomannut sellaisen asian, että poika on vasta alkanut kyseenalaistaa vanhempien tunteman rakkauden ja saattaa kysyä, että tykkäätkö äiti vielä musta, jos olen torunut häntä tms. Eli aiemmin piti itsestäänselvänä, että äiti rakastaa, mutta nyt on vissiin ajattelu sen verran kehittynyt, että voi jo pohtia rakkautta syvemminkin. :/



Mulle tuli, täytyy myöntää, myös mieleen, että eihän ap vain tuputa rakkauttaan lapselleen? Eli eihän rakkaudentunnustukset ole sitä, että ap kyttää ja vaatii lapselta vastausta? Varmaankaan lapselle ei voi liikaa sanoa rakastavansa, mutta lapsen täytyy voida näyttää rakkautensa vapaaehtoisesti ja omalla tavallaan.

2,5v poika. Aina olen puhunut rakkaudesta ja halinut ja rakastanut niin vilpittömästi ja paljon. En tiedä vaikuttaako se muuhun kuin siihen, että hän tietää ja toteaakin usein omaa valokuvaansa katsoessaan, että "äiti aina haluaa tämän pojan. Äiti minua rakastaa".



Itse kehuu minua esimerkiksi jos potkaisen jalkapalloa, sanoo "Hyvä äiti" ja sama myös jos käyn pissalla, hän kehuu, koska minäkin kehun kun hän pissaa pottaan eikä vaippaan :D



Ja sanoo kyllä rakastavansa ja tässä taannoin totesi jopa: "Äiti sinä olet kukka. Minä rakastan omaa kukkaa". Ja samalla piti kättä mun poskella. Miten liikkis ihana pieni ihminen oikeastaan voi ollakaan!?

vanhin poikani ei ole ikinä ollut mikään tällainen "tunteiden toitottaja / osoittaja", ei edes pienenä. Aina ollut jotenkin vähän "sulkeutuneen / varautuneen" oloinen.



Toinen poika taas sanoi aina pienenä "äiti mä tykkään susta ja mä rakastan sua ja mä oon sun rakas". :-) Ja halaili mua vielä pari vuotta sitten (nyt 13 v.)



Ja mielestäni aika samalla tavalla heitä kai on kasvatettu....





Nyt meillä nuorin 2-v. poika, pikaisesti saattaa halata kun "käsken" "halaa äitiä", tai sanoo "kykkää äitistä" kun käsken sanoa tykkään äidistä.

Välillä toisaalta tulee ja läpsäisee mua ikävästi yhtäkkiä esim. naamalle, luulen että tässä menee vähän pienellä vielä sekaisin tykkäämisen osoitukset - eli haluaa jotenkin saada / osoittaa huomiota, mutta sitten taas uhmavaiheessaan osoittaa sen noin.

Tällöin yritän ottaa kädestä kiinni, ja sanoa että mieluummin paijaa tai taputa äitiä nätisti...



Ehkä teidänkin lapset ei vaan jotenkin tunne luontevaksi mitään ylenpalttisia hellyydenosoituksia, kuten meidän esikoinen?

Ja ehkä tuo lyöminen/läpsiminen on heidän puolelta jotain fyysisen kontaktin hakemista, ehkä sitä voisi yrittää lempeästi ohjata toisentyyppiseksi...?

Missään nimessä ei kannata olla sanomatta että rakastaa ja välittää!



Meillä esikoinen 4½v. ja ennen pillahti itkuun joka kerta kun sanoin että rakastan häntä. Siis jotenkin se vain liikutti häntä yhteen aikaan. Joka ainoa päivä elämänsä ajan olen kertonut että rakastan ja yhteen aikaan itki aina. Kun kysyin miksi itkee niin sanoi että tuntuu sydämessä hyvältä.



Nyt käy halaamassa ja suukottamassa useita kertoja päivässä ja sanoo "minä rakastan sinua". Halii ja pussaa myös isää ja pikkusiskoa ja sanoo että on niin ihana pikkusisko ja heillekin kertoo rakastavansa.

Pienempi 1v10kk halailee ja suukottelee myös paljon. Ottaa kaulasta kiinni ja sanoo "akaa" eli rakas<3



Näin meillä. Ollaan koko perhe tunteikasta sakkia, rakkaus osoitetaan täysillä samoin ilo (nauramalla) ja suru (itkemällä). Ännekkäitäkin ollaan eli kiukkua ja äkäisyyttä tulee jokaisella osoitettua mua huutamalla sillontällöin:)

Sanoo monta kertaa päivässä rakastavansa ja antaa pusuja poskelle jne. Vanhempi lapsi ei ole koskaan ollut tuollainen.

Sanovat, että tykkäävät, olet ihana, halitaan äiti jne. Meillä kaksi murkkuikäistä ja heiltä sitten tuleekin vastapainoksi ihan muuta tekstiä ;-D.

lapsi ei ole semmoinen lähellä viihtyvä tyyppi. Ei tykkää liiasta läheisyydestä. Minua se vähän harmittaa. Erittäin harvoin oma-aloitteisesti halaa tms.