Millaisia ihmisiä ei pyydetä koskaan kummeiksi?

Olen ujo, tyhmä ja laiska. Siinä ehkä syitä tai sitten vaan sattumaa.

Kuulun kirkkoon, lapseton, mutta olisin mielelläni edes kummi.

Meilläpäin kummit ainakin ovat olleet vain ihan suvun piiristä (ei vanhempien kavereita).

ja olen työni vuoksi paljon tekemisissä lasten kanssa, joten jotain ammattitaitoakin löytyy.

Kaverini ja sukulaiseni ovat saaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana yhteensä varmaan 20 vauvaa, mutta minua ei koskaan ole pyydetty kummiksi. En ole mielestäni pelottavan näköinen, ruma tai muuten outo, enkä edes tupakoi tai juo alkoholia...

Kuulun kirkkoon, lapseton, mutta olisin mielelläni edes kummi.

En ole kovin seurallinen enkä lapsirakas. Oma lapsi on mutta en vieraille jaksa lässyttää jne. Unohdan syntymäpäivät jne. Eli laiska, tyhmä ja saamaton, kuten joku kiteyttikin kummilapsettoman ihmisen profiilin.

ja mielestäni nyt ainakin keskivertokummi. Tämä kummius on kuitenkin tullut entisen avokkini kautta.

Kukaan kaveri ei ole mua lapsensa kummiksi pyytänyt sen enempää kuin oma veljenikään :(

Hän valitsi vaimonsa kanssa kummit kavereistaan - ei sukulaisia.

-jonka kanssa ei tule toimeen

-jota ei halua lähellekkään lastaan

-joka, esim. kohtelee huonosti omia tai muita suvun lapsia



Kokemuksia on tällaisesta henkilöstä, joka ruikutti minullekkin raskausaikana haluavansa kummiksi. Tämä tyyppi riepottelee omia lapsiaan niin ikävästi, ettei tarvi kuvitellakkaan pääsevänsä lapseni kummiksi!

mutta en kyllä pyytäisi kummiksi.

Niin ihana ja hauska kuin kaverina onkin, niin samalla on epäluotettava, itsekäs ja jollakin lailla kovakourainen lasteni kanssa.



Epäluotettavuus ja itsekkyys näkyy siinä, että jauhaa omia ongelmiaan loputtomiin, mutta ei ole milläänlailla kiinnostunut minun elämästäni ja asioistani. Kummasti vaan jutut kääntyy häneen.

Kovakouraisuus tulee esiin ammattimaisina otteina. Siinä missä muut ystäväni lepertelevät ja tutustuvat lapsen ehdoilla niin tämä pro ottaa sen kummemmin kainaloon ja pajattaa suureen ääneen.



Nämä omat mielipiteeni ei liity ap sinuun milläänlailla, mutta itse haluan kummini olevan lapsen aikuinen ystävä. Mielellään sellainen aikuinen joka on kiinnostunut aidosti lapsestani.

jotka on vanhemmille läheisiä. Ei siinä välttämättä ajatella sitä, kuinka paljon tietää lapsista tms. Tai mä ainakin aion pyytää kummeiksi ihmisiä, joiden toivoisin pysyvän mun ja lapsen elämässä pitkään.

Mä olen mun lapsuuden ystäväni lapsen kummi ja toisen kummi olen, kenen kanssa käytiin baareissa kaksin monta vuotta ja olin paikalla kun hän miehensä kanssa tapasivat. Ja olen siskoni esikoisen kummi.

Jos sulla on vaan hyviä kavereita, mutta ei niitä parhaimpia ja läheisempiä, silloin ekaks pyydetään muita ja sitten vasta kun lapsia on tyyliin 3 tai enemmän, muita pyydetään.

mutta aika pitkään olin ilman kummilapsia ensin. Itsellä ainakin olennaisin kriteeri kummivalinassa on, kuka osoittaa aitoa kiinnostusta syntyvää/juuri syntynyttä lasta kohtaan.. En pyytäisi jos olisi vaikka miten läheinen oma kaverini tai sukulaiseni, jos ei vaikuta kiinnotuneelta itse lapsesta.



Mä itse just nuorempana olin tuollainen, en oikein ymmärtänyt mitään lapsista joten en myöskään osannut olla kiinnostunut. Oman lapsen myötä maailmani sitten "hieman" muuttui.. :)

että onko sinulla hyviä ystäviä joilla on lapsia.



Sitten mietin myös sitä, että jospa ystäväsi ovat ajatelleet, että työsi puolesta joudut olemaan niin paljon tekemisissä lasten kanssa, ettet välttämättä halua enää vapaa-aikana.

Kun ajatellaan että pitää olla varaa ostaa lahjoja!

oli tarkoitus pyytää kummiksi miehen erästä sukulaismiestä, mutta kun kävivät meillä kylässä avovaimon kanssa, niin sen käynnin jälkeen totesin että ei muuten tule kummia tuosta.

Järkyttävän itsekkäitä, epämielyttäviä ja joustamattomia ihmisiä! Esim. olimme keksineet ohjelmaa, niin tämä pariskunta totesi että ei heitä kiinnosta. Ei minkäänlaisia normaaleja sosiaalisia käyttäytymistapoja, vaimokkeen kanssa oli vaikeaa jutella, ei hymyilty,naurettu, ei mitään. Tullessa jo sanoivat, että ovat valmiiksi pahalla tuulella, ja pyysivät ettei minun raskaudesta puhuttaisi mitään käynnin aikana...Whaat?? Kerrassaan inhottavia olivat!



Sen sijaan kummeiksi valikoituivat ihana lähellä asuva ystäväpariskunta, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä, jotka pitävät lapsista, jotka ovat normaaleja, iloisia, onnellisia ihmisiä. Joiden kanssa on helppo olla ja joita arvostamme. Halusimme siis kummeiksi meille tärkeät ihmiset, joiden on helppo pitää yhteyttä ja nähdä kummilastaan, varakkuutta me ei kyllä mietitty, lahjat on ihan toisarvoinen juttu, tärkeintä on molemminpuolinen arvostus.

Jouduin siskoni lapsen kummiksi käytännön pakosta kun ei äkkiä löytynyt ketään muuta.

Tyttö oli pakko kastaa ennen konfirmaatiota ja niin tehtiinkin... tuntia ennen.

Itsellänikin on kaksi lasta, mutta en ole mikään äidillinen tyyppi.

Esim. eräällä ystävälläni on 4 lasta ja heillä kaikilla on vähintään 4 kummia.

Minä en ole mahtunut siihenkään sakkiin.

Eipä silti... Varmaan kieltäytyisin muutenkin "kunniasta".

Ei ole minun juttuni synttärilahjat ja kristillinen esimerkki/kasvatus.

joten ei ole pyydetty. En tunne jääneeni mistään paitsi.

josta huomaa että jo olemassa olevat kummilapset ovat vain riesaksi.

Minua ei ole pyydetty enää kummiksi sen jälkeen kun erosin kirkosta. Ihan hyvä niin - kaksi kummilasta riittää hyvin. Kun omat lapseni saivat haltiakumminsa (heitä ei siis ole kastettu) pyysin kummeiksi kirkosta eronneita sukulaisia, koska heillä ei ollut vielä yhtään kummilapsia. :)

joista toinen on rippikoulussa kastettu ja pyysi mut kummiksi, koska ei tiennyt, ketä muutakaan olisi pyytänyt. Toinen taas on siskoni toinen lapsi, ja minut pyydettiin kummiksi, koska esikoisen kasteen aikoihin olin vielä liian nuori kummiksi (rippikoulu käymättä) ja kummiksi pyydettiin siten lapsen isän sisko. Siskollani siis on tässä kummivalinnassa ollut periaatteena pyytää yhdeksi kummiksi lapsen isän tai äidin sisko, ja kaksi muuta kummia, jotka ovat olleet vanhempien ystäväpariskunta.



Kummilasteni kastamisesta on 8 ja 9 vuotta, eikä minua ole sen jälkeen kummiksi pyydetty. En tosin ole sitä järin ihmetellyt, koska ne ystävät/tutut, jotka ovat lapsia saaneet tänä aikana, asuvat eri paikkakunnilla kuin minä, eikä yhteydenpitomme ole järin tiivistä. Tosin mulla on itsellänikin kaksi lasta, ja luulen, että nämä lisääntyneet ystävät ja tutut on saattaneet ajatella niinkin, että mulla on kylliksi tekemistä näissä omissakin, enkä kaipaa lisäksi kummilapsia hoidettavaksi. Niin olen minäkin ajatellut, ja omien lasteni kummeiksi on valikoitunut sellaisia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on tiiviimpää, ja joilla ei ole lapsia. Kun on oma pieni lapsi, ei välttämättä riitä aikaa ja huomiota kummilapselle, enkä ole halunnut ystävilleni sellaista tilannetta luoda, jossa heidän olisi kummin roolissa "pakko" järjestää aikaa ja huomiota vielä yhdelle lapselle.

No, nykyään "money talks and bullshit walks". Eli lastenhoitajan palkka ei taida riittää kyllin arvokkaisiin lahjoihin.