Viikko-viikko-systeemi kouluikäisen kanssa - onnistuuko??

helppoa se on 8-vuotiaan kanssa

Lapsi joutuu "muutamaan" jatkuvasti, mieti itse jos joutuisin joka viikko lähtemään toiseen kotiin asumaan viikoksi.



Vanhempien pitää kantaa se vastuu, joka eroamiseen liittyy. Ei lapsen. On toki ikävää, että toinen joutuu lapsesta eronmyötä enemmän erilleen, mutta se on se hinta joka maksetaan. Älkää laittako lasta maksamaan sitä hintaa, se voi olla kallis.



Lapsella kuuluu olla yksi koti, jossa on kaikki tavarat, vaatteet jne. Tukikohta, josta käy sitten vierailuilla toisessa kodissaa esim pari kertaa kuukaudessa viikonlopun verran. Toki arkena voi muuten puuhailla toisen vanhemman kanssa, olla vaikka yhden yön. Muuten menee liiaksi säätämiseksi lapsen kannalta.

Lapsi menee syksyllä toiselle luokalle kouluun. Meillä on etän kanssa ok-välit ja aika lyhyt välimatka.

Toiseen kotiin on bussimatka ja toinen on kävelyetäisyydellä.

Vuoroasumisessa lapsella on kaksi kotia, joiden välillä hän ei muuta jatkuvasti vaan asuu molemmissa kodeissa. Lapsella on kaksi tukikohtaa, joista ei tarvitse käydä vierailuilla jatkuvasti, kuten vaikka joka toinen viikonloppu ja joskus muulloin -tapaamissopimuksissa.



Lapsia on erilaisia, toinen sietää vierailuja paremmin kuin toinen, toiselle kahden kodin asuminen on se paras tapa. Samoin on vanhempia erilaisia. Toisille erovanhemmille vuoroasuminen sopii jo töidenkin puolesta paljon paremmin kuin muunlainen tapaaminen. Tutkimuksia ei kannata lukea mitenkään mustavalkoisesti, koska ne kertovat usein vain keskimääräisistä kokemuksista ja tapauksista.



Ruotsissa ja Norjassa vuoroasuminen on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Siellä tutkimustuloksetkin ovat erilaisia kuin meillä. Ehkä lapsetkin.

vaihtoehto asua kahdessa kodissa, eikä yhdessä kodissa molempien vanhempien kanssa?

Melko hyvin olet psyykannut itsesi.

Lapsia on erilaisia, toinen sietää vierailuja paremmin kuin toinen, toiselle kahden kodin asuminen on se paras tapa. Samoin on vanhempia erilaisia.

kahden koululaisen kanssa. Vanhempien asuntojen välillä 300 metriä, sama ympäristö säilyy. Vaatteet ja lelut on molemmissa kodeissa, isä tuo aina mulle pieneksi jääneet ja annan tilalle isompia tai ostaa itse ja ottaa lasten tililtä rahat - eli vaatteet vaihtuu sikinsokin riippuen siitä, mitä milloinkin toiselle mennessä on päällä. Ei tuolla meille mitään väliä ole, lasten ne vaatteet ja lelut ovat, eivät vanhempien. :)



Lapset vaihtavat kotia maanantaisin koulusta tullessaan, vanhemmat siirtävät isommat harrastusvälineet aina tarvittaessa. Mutta me olemmekin niin hyvissä väleissä, että voidaan hyvin käydä kahvilla yhdessä ja muutenkin tavata, ei tarvitse pitää mitään keinotekoista "me tullaan toimeen katsokaas"-showta lapsille vaihdon yhteydessä siis, kun oikeastikin tullaan toimeen.



Ei lapset muuta edes takaisin, heillä on kaksi kotia. Kuten ihmisillä, joilla on työn vuoksi eri paikkakunnilla kaksi asuntoa, kyllä ne usein ihan koteja ovat molemmat. Ainoa haitta tuosta on se, että kaikkia vaatteita on kahdet. Perusharrastusroinaa kuten luistimia pyrin myös kirppareilta haalimaan, että olisi kahdet niitäkin.

vaihtoehto asua kahdessa kodissa, eikä yhdessä kodissa molempien vanhempien kanssa?

Melko hyvin olet psyykannut itsesi.

Lapsia on erilaisia, toinen sietää vierailuja paremmin kuin toinen, toiselle kahden kodin asuminen on se paras tapa. Samoin on vanhempia erilaisia.

En ole tämän kirjoittaja, mutta juu, miksi ei? Parempi hyvin toistensa kanssa toimeen tulevat vanhemmat jotka jakavat vanhemmuuden kuin se ah niin yleinen ydinperhehelvetti, missä käydään kylmää sotaa ja asutaan yhdessä kodissa hampaat irvessä lasten takia. Kyllä lapset vaistoavat, ja saavat helvetin huonon esimerkin elämäänsä: "ei teidän tarttekaan olla onnellisia, kunhan pidätte kulissit kasassa ja lapsilla ydinperheen".

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti?

En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Meillä on kuitenkin mökki, jossa ollaan varsinkin kesällä paljon ja asuinpuitteet vaihtuu siksi aika usein. Eikä haittaa meitä aikuisia eikä lastakaan. Tähän on totuttu.

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti?

En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

kumpi viikko menossa eli saako mennä nyt isälle vai äidille. Vanhemmat asuvat 2 km päässä toisistaan ja lapsi itse valitsee ihan sattumanvaraisesti, kumpaan kotiin on menossa. Joskus on ihan yksin koko illan, kunnes "kotivanhempi" soittaa, ja kysyy, missä lapsi viipyy. Ja lapsi ollut siis toisella vanhemmalla odottamassa tätä kotiin.

...niin vaihtakaapa itse vanhemmat kotianne viikon välein. Pitäkää lapsi yhdessä kodissa kokoajan ja te vanhemmat sukkuloitte kahden kodin välissä joka viikko.



Ai että hankalaako kun esim. työtavarat on sitten mahdollisesti väärässä paikassa tai vaatteita pitäisi kanniskella mukana joka viikko että saa tarpeeksi vaatteita mukaan? Tai miten treffien sopiminen kavereiden kanssa kun aina kaverit pohtivat että missä se ystävä nyt tällä viikolla asuukaan. No ette ole sitten tulleet ajatelleeksi että yhtä vaikeaa se on lapsellekin!



Oikeasti en ymmärrä miksi lapsista tehdään kiertolaisia joilla on kokoajan takaraivossa että kohta taas vaihdetaan paikkaa ja kotia. Mietitään onko kaikki mukana. Kaikki ei aina kuitenkaan ole ja sitten sitä harmitellaan.



Aikuiset tekevät päätöksen että lapsen perhe rikotaan. Jos jonkun siis täytyy muuttaa elintapaansa niin se on vanhempien. Antakaa lapsen elää rauhassa yhdessä kodissa ja vanhemmat saavat sukkuloida kahden kodin väliä.

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Tässä taas idioottimainen vastaus joka kertoo siitä että vanhempien onni ja elämän helppous on tärkeämpää kuin lapsen.

Onko siis miksi vaikeaa? Siksi että on hankalaa siirtää kaikki vaatteet aina toiseen paikkaan? Eikö lapsellakin ole? Siksikö että työmatka vaihtelee viikoittain? Eikö lapsellakin vaihtele? Vai siksikö että niitä tärkeitä kirjoja yms. leffoja ei voi siirtää aina paikasta toiseen? No eikö sama tilanne ole lapsellakin?

Naurettava ajattelumalli! Sanopa oikeasti yksikin syy miksei tämä onnistu? Ja syyksi ei käy uuden kumppanin löytäminen. Vanhempi voi aina tavata uutta potentiaalista kumppaniaan tämän kodissa ja vaikka muuttaa sinne asumaan "vapaaviikoillaan" jos siltä tuntuu.

Miksi lapsi joutuu kärsimään jatkuvasta muutoksesta mutta aikuiselle se on mahdotonta? Kuitenkin lapselle oma koti sekä pysyvyys elämässä ovat tärkeämpiä asioita kuin aikuiselle.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Lapsella on kaksi kotia, joilla on välimatkaa muutama sata metriä. Kummassakin kodissa on sama asuinalue, sama koulumatka, samat kaverit, samat harrastukset jne. Kummassakin kodissa on täysi varustus leluja, vaatteita, harrastusvälineitä sun muita. Kumpikin koti on lapselle tärkeä, eikä hänellä ole minkäänlaista halua muuttaa järjestelyä.

Minusta olisi kamalaa pakottaa lapsi valitsemaan toinen vanhemmistaan lähivanhemmaksi ja toinen "reissuvanhemmaksi", jota nähdään harvemmin. Nyt lapsella on kaksi täysin tasavertaista vanhempaa ja saa kummastakin osoitteesta tukea koulunkäyntiin, kaveripohdintoihin ja muihin 10-vuotiaan päätä melkoisesti askarruttaviin asioihin.

Lapsella on melkeinpä kolmaskin koti, sillä miehen suvun mummolassa hänellä on oma huone ja heti lomien lähestyessä alkaa kysely siitä, milloin pääsee mummolaan. Mummolassa on yhtä lailla kuin kotonaan, samoin kuin kolmella kesämökillä, joilla on viettänyt paljon aikaa pienestä pitäen.

Lapset ovat erilaisia ja meidän lapsi nyt sattuu olemaan sellainen, jolle koti on siellä missä on hänelle tärkeitä ihmisiä. Osoitteen vaihtaminen ei ole ongelma, mutta yhdessä osoitteessa väkisin jumittaminen olisi varmasti aika tuskaisaa hänelle.

kahta kaveripiiriä, kaksia sääntöjä jne. silloinkin, kun kylästelee etävanhempansa luona harvemmin kuin 2 viikkoa kuukaudessa?

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Oikeaan vanhemmuuteen ei tosiaan riitä muutama päivä kuukadessa hupailuaikaa. Todellinen vanhempi on mukana lapsen arjessa, tarkistaa läksyt, vie harrastuksiin, huolehtii päivärytmistä jne. Totta että aikuiset päättävät erosta, mutta miksi tosiaan lapsen pitää maksaa se hinta menettämällä toinen tärkeä ihminen elämästään, olipa se sitten äiti tai isä?? Suostuisitko itse puolisosi kanssa tuollaiseen joka toinen viikonloppu tapaamiseen kun se kerran lapsellekin täytyy riittää? Itse olen isäni erossa menettänyt, ei se satunnaistapaamiset korvanneet yhteistä arkea jota aiemmin elimme. nyt aikuisina olemme yrittäneet suhdetta parantaa, vaan teennäiselle tuntuu edelleen :(

Toiseen kotiin on bussimatka ja toinen on kävelyetäisyydellä.

Kummallakin vanhemmalla on joka toinen viikko omaa aikaa nauttia uudesta parisuhteestaan, harrastuksistaan. Jaksaa sitten taas kummasti lapsenkin kanssa, kun on päässyt välillä tuulettumaan.