Viikko-viikko-systeemi kouluikäisen kanssa - onnistuuko??

Eikö se lapsi taritse kahta kaveripiiriä, kaksia sääntöjä jne. silloinkin, kun kylästelee etävanhempansa luona harvemmin kuin 2 viikkoa kuukaudessa?

niin ehkäpä hän juuri sen ajan pärjää ilman niitä kavereitaan. Ehkä?

Ja lapsen on helpompi hahmottaa säännöt erilaiseksi etäkodissa kuin sitä että kahdessa vakituisessa kodissa on eri säännöt.

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Oikeaan vanhemmuuteen ei tosiaan riitä muutama päivä kuukadessa hupailuaikaa. Todellinen vanhempi on mukana lapsen arjessa, tarkistaa läksyt, vie harrastuksiin, huolehtii päivärytmistä jne. Totta että aikuiset päättävät erosta, mutta miksi tosiaan lapsen pitää maksaa se hinta menettämällä toinen tärkeä ihminen elämästään, olipa se sitten äiti tai isä?? Suostuisitko itse puolisosi kanssa tuollaiseen joka toinen viikonloppu tapaamiseen kun se kerran lapsellekin täytyy riittää? Itse olen isäni erossa menettänyt, ei se satunnaistapaamiset korvanneet yhteistä arkea jota aiemmin elimme. nyt aikuisina olemme yrittäneet suhdetta parantaa, vaan teennäiselle tuntuu edelleen :(

ja aikuinen muuttaa viikon välein asumaan lapsen kanssa. Eli kukaan ei menetä lastaan mutta se on aikuinen joka näkee sen vaivan että muuttaa. Ei lapsi.

Eikö ne unohdukin paremmin parissa viikossa kuin viikossa?

mutta eipä niitä tullut:(



Meillä nimittäin tilanne, että mies haluaa eron ja meillä on suurperhe. Mielestäni tuo viikko/viikkosysteemi toimisi meillä VAIN niin että me vanhemmat vuorottelemme vuoroviikoin lasten kotona!



Näköjään muut eivät edes pysyt ajattelemaan asiaa kun vastaus on heti että eihän tuohon ala kukaan!:O Miksi ei? Miksi lasten täytyy alkaa? Miksi erota jos kerran ollaan niin hyvissä väleissä? Ei ymmärrä ei, mutta ihan selvästi kukaan ei koskaan ajattele niitä lapsia! Pääasia että itsellä on HELPPOA ja MUKAVAA...Ou jee...

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Oikeaan vanhemmuuteen ei tosiaan riitä muutama päivä kuukadessa hupailuaikaa. Todellinen vanhempi on mukana lapsen arjessa, tarkistaa läksyt, vie harrastuksiin, huolehtii päivärytmistä jne. Totta että aikuiset päättävät erosta, mutta miksi tosiaan lapsen pitää maksaa se hinta menettämällä toinen tärkeä ihminen elämästään, olipa se sitten äiti tai isä?? Suostuisitko itse puolisosi kanssa tuollaiseen joka toinen viikonloppu tapaamiseen kun se kerran lapsellekin täytyy riittää? Itse olen isäni erossa menettänyt, ei se satunnaistapaamiset korvanneet yhteistä arkea jota aiemmin elimme. nyt aikuisina olemme yrittäneet suhdetta parantaa, vaan teennäiselle tuntuu edelleen :(

ja aikuinen muuttaa viikon välein asumaan lapsen kanssa. Eli kukaan ei menetä lastaan mutta se on aikuinen joka näkee sen vaivan että muuttaa. Ei lapsi.

t. edellinen

Miksi on helpompi hahmottaa sääntöjen erilaisuus "kyläilypaikassa" kuin toisessa kodissa? Eikö ne unohdukin paremmin parissa viikossa kuin viikossa?

Lapset nyt yleensä jo käyttäytyvät eri tavalla kotona ja kylässä. On siis lapselle normaalia että kylässä ollessa ei ole samoja sääntöjä - eikä rutiineitakaan - kuin kotona.

Lapselle on paljon hankalampaa että kodissa nro 1 koulupäiviin valmistaudutaan tavalla x ja kodissa nro 2 tavalla y kuin että etävanhemmalla viikonloppuna ei toimitakaan samalla tavalla kuin arkena kotona.

Vanhemmat eivät ajattele kuin itseään.



Jos jotkut vanhemmat haluavat väkisin viikko-viikko-systeemin niin muuttakoot sitten itse viikottain kotiin, jossa lapsi asuu. Ja asukoot muut viikot missä lystäävät.



Ei taida löytyä sellaisia vanhempia. Ovat liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Lapsi pitää kuiten orjuuttaa tällaiseen systeemin. Aivan sairasta! Viikko-systeemi pitäisi lailla kieltää.

mutta eipä niitä tullut:( Meillä nimittäin tilanne, että mies haluaa eron ja meillä on suurperhe. Mielestäni tuo viikko/viikkosysteemi toimisi meillä VAIN niin että me vanhemmat vuorottelemme vuoroviikoin lasten kotona! Näköjään muut eivät edes pysyt ajattelemaan asiaa kun vastaus on heti että eihän tuohon ala kukaan!:O Miksi ei? Miksi lasten täytyy alkaa? Miksi erota jos kerran ollaan niin hyvissä väleissä? Ei ymmärrä ei, mutta ihan selvästi kukaan ei koskaan ajattele niitä lapsia! Pääasia että itsellä on HELPPOA ja MUKAVAA...Ou jee...

Älä välitä vaikka et neuvoja saisikaan. Tämä on vielä harvinaista että vanhemmat ajattelevat yhtä empaattisesti lapsiensa hyvää oloa kuin sinä eron tiimellyksessä.

Ajatusmallisi on kuitenkin oikea ja voit hyvin toteuttaa sitä vaikka koko lähipiirinne pitäisi sitä hulluna. Kun aikaa kuluu hekin huomaavat kuinka valtavan hyvä ratkaisu tuo lapsille on. Kyllä, vanhemmille se varmaan on hankalaa mutta aika jolloin tämä vaikuttaa lapsiin on kuitenkin rajallinen ja kun lapset aikuistuvat vanhemmat saavat elää loppuelämänsä miten lystäävät ja missä lystäävät. Lapset sen sijaan takuulla kiittävät vanhempiaan.

Vanhemmat eivät ajattele kuin itseään. Jos jotkut vanhemmat haluavat väkisin viikko-viikko-systeemin niin muuttakoot sitten itse viikottain kotiin, jossa lapsi asuu. Ja asukoot muut viikot missä lystäävät. Ei taida löytyä sellaisia vanhempia. Ovat liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Lapsi pitää kuiten orjuuttaa tällaiseen systeemin. Aivan sairasta! Viikko-systeemi pitäisi lailla kieltää.

"Viikko-viikko systeemi on siitäkin ihana kun saa sitten kokonaisen viikon vapaata, sitten jaksaa taas lapsia".

Eli tässäkin laiskuus oikein loistaa. Mitä väliä vaikka lapsi eläisikin mustalaiselämää nyssyköitä viikoittain paikasta toiseen kanniskellen ja aina miettien onko nyt varmasti kaikki tarpeellinen mukana? Ehei, ei sillä ole väliä kunhan vanhemmilla on helppoa.

mutta eipä niitä tullut:( Meillä nimittäin tilanne, että mies haluaa eron ja meillä on suurperhe. Mielestäni tuo viikko/viikkosysteemi toimisi meillä VAIN niin että me vanhemmat vuorottelemme vuoroviikoin lasten kotona! Näköjään muut eivät edes pysyt ajattelemaan asiaa kun vastaus on heti että eihän tuohon ala kukaan!:O Miksi ei? Miksi lasten täytyy alkaa? Miksi erota jos kerran ollaan niin hyvissä väleissä? Ei ymmärrä ei, mutta ihan selvästi kukaan ei koskaan ajattele niitä lapsia! Pääasia että itsellä on HELPPOA ja MUKAVAA...Ou jee...

Älä välitä vaikka et neuvoja saisikaan. Tämä on vielä harvinaista että vanhemmat ajattelevat yhtä empaattisesti lapsiensa hyvää oloa kuin sinä eron tiimellyksessä.

Ajatusmallisi on kuitenkin oikea ja voit hyvin toteuttaa sitä vaikka koko lähipiirinne pitäisi sitä hulluna. Kun aikaa kuluu hekin huomaavat kuinka valtavan hyvä ratkaisu tuo lapsille on. Kyllä, vanhemmille se varmaan on hankalaa mutta aika jolloin tämä vaikuttaa lapsiin on kuitenkin rajallinen ja kun lapset aikuistuvat vanhemmat saavat elää loppuelämänsä miten lystäävät ja missä lystäävät. Lapset sen sijaan takuulla kiittävät vanhempiaan.

Ikinä en laittaisi lapsiani asumaan kahdessa kodissa, mutta kun mies ei halua asua kanssani, mutta haluaa nähdä lapsiaan mahdollisimman paljon, niin otan itselleni yksiön jostain työpaikan läheltä ja asun joka toinen viikko siellä. Minusta tuo on jopa paljon HELPOMPAA kuin miettiä ja sopia aikoja milloin lapset nyt ovat minulla ja milloin miehellä! Vaikeampaa se ero on varmasti muutenkin lapsille kuin meille aikuisille, joten miksi rasittaa heitä vielä lisää tuollaisella "heittopussisysteemillä"?:O E-ei, meillä muuttaa vanhemmat ja lapsilla on tasan YKSI koti, se jossa he ovat aina asuneetkin!

- Kuka sen "lapsen kodin" siivoaa? Toinen ei koskaan ja toinen puunaa senkin edestä omalla viikollaan?

- Kuka ostaa sinne ruuat? Toinen syö jääkaapin tyhjäksi oman viikkonsa lopuksi?

- Kuka ostaa sinne huonekalut ja astiat ja liinavaatteet jne.?

- Kumpi saa lapsilisät?

- Lapsi ei voi olla yksinään kirjoilla siinä asunnossa. Kumpi vanhemmista on kirjoilla siellä ja kumpi jossain muualla?

- Hankkivatko molemmat omat pikkukämpät muualta vai pitääkö sekin jakaa?

Tällainen malli hidastaa vanhempien erosta toipumista eikä sellainen ole lapsenkaan etu. En tarkoita uusia kumppaneita vaan sitä, että joutuu jatkuvasti olemaan riippuvainen exästään tavalla tai toisella. Sama kuin oltaisiin edelleen parisuhteessa, mutta kumpikin vain on "matkoilla" joka toinen viikko. Tästä systeemistä seuraa takuuvarmasti raha- ym. riitoja vielä enemmän kuin parisuhteessa.

Tiedättekö te tämän systeemin hehkuttajat ketään jolla olisi näin ja että se oikeasti toimisi? Tuskin. Teillä ei ole omaa kokemusta erosta, joten tulette tietenkin tänne jakamaan neuvojanne asiasta, josta ette tiedä mitään.

...niin vaihtakaapa itse vanhemmat kotianne viikon välein. Pitäkää lapsi yhdessä kodissa kokoajan ja te vanhemmat sukkuloitte kahden kodin välissä joka viikko.

- Kuka sen "lapsen kodin" siivoaa? kumpikin

- Kuka ostaa sinne ruuat? kumpikin

- Kuka ostaa sinne huonekalut ja astiat ja liinavaatteet jne.? kumpikin osti, yhdessä oltiin ostamassa

- Kumpi saa lapsilisät? äiti saa ne ja äiti siirtää niistä puolet isän tilille

- Lapsi ei voi olla yksinään kirjoilla siinä asunnossa. Kumpi vanhemmista on kirjoilla siellä ja kumpi jossain muualla? äiti on siellä kirjoilla (yhtä hyvin voisi olla isä)

- Hankkivatko molemmat omat pikkukämpät muualta vai pitääkö sekin jakaa? meillä yksi yhteinen "etäkoti" joka sekin on sisustettu jne. yhdessä. Jos toinen vetäisi lekkeriksi siellä lapsen kodissa niin takuuvarmasti huomaisi ettei se kannata siinä toisessa kodissaan



Viikko-viikko systeemiin suostutaan vain ja ainoastaan jos eroavilla vanhemmilla on hyvät välit toistensa kanssa. Jos ei ole niin viikko-viikko systeemiä ei sallita. Jos taas vanhemmilla on jo alunalkaen hyvät välit niin en näe mitään syytä miksei "lapsi pysyy kotona ja vanhemmat muuttavat viikoittain" toimisi. Kyllä, tämä on vanhemmalle selkeästi hankalampaa kuin jos saisi pysyä omassa kodissa kokoajan mutta niin se olisi myös lapselle hankalampaa jos hänen pitäisi muuttaa aina viikon välein kodista toiseen.

Tällainen malli hidastaa vanhempien erosta toipumista eikä sellainen ole lapsenkaan etu. En tarkoita uusia kumppaneita vaan sitä, että joutuu jatkuvasti olemaan riippuvainen exästään tavalla tai toisella.

Tärkeintähän on vanhempien erosta toipuminen. Lapsen pärjäämisellä ei ole niin väliä. Jos ero on riitaisa niin ei viikko/viikko systeemiä saa muutenkaan.

Ja sorry mutta jos eroon liittyy lapsia niin siitä exästä joka on oman lapsen toinen vanhempi nyt joutuu vaan olemaan riippuvainen ja ottamaan tämän huomioon koko loppuelämän. Tai ainakin siihen asti kun lapsi on aikuinen.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti?

En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Minusta hyvä ratkaisu meille.

- Kuka sen "lapsen kodin" siivoaa?

Tietenki se, joka asuu sillä viikolla lasten kanssa, iahn niinkuin normaalissakin perheessä!

- Kuka ostaa sinne ruuat?

Se ostaa ja tekee ruot, joka sillä viikolla on lasten kanssa, kukapa muukaan? Kumpikin saa ostaa omilla rahoillaan omille lapsilleen juuri sellaista ruokaa kuin haluaa...miksi siitä pitäisi tapella?:O

- Kuka ostaa sinne huonekalut ja astiat ja liinavaatteet jne.?

Siis tätä mä en tajua, sorry! Kai siellä kotona on jo kaikki tavarat? Ei kait niille lapsille mitään uutta kotia jonnekin perusteta vaan ne jää KOTIINSA, jossa tottakai on JO kaikki tarvittava!!!

- Kumpi saa lapsilisät?

Menevät yhteiskäytössä olevalle tilille ja sieltä maksetaan lasten asuminen eli sähkö, vesi yms

- Lapsi ei voi olla yksinään kirjoilla siinä asunnossa. Kumpi vanhemmista on kirjoilla siellä ja kumpi jossain muualla?

Meillä äiti, mutta kait se on ihan sama kumpi siellä kirjoilla on, eikö?

- Hankkivatko molemmat omat pikkukämpät muualta vai pitääkö sekin jakaa?

Meillä mies on rakastajansa luona omat viikkonsa ja minulla on vuokrayksiö

Tällainen malli hidastaa vanhempien erosta toipumista eikä sellainen ole lapsenkaan etu. En tarkoita uusia kumppaneita vaan sitä, että joutuu jatkuvasti olemaan riippuvainen exästään tavalla tai toisella. Sama kuin oltaisiin edelleen parisuhteessa, mutta kumpikin vain on "matkoilla" joka toinen viikko. Tästä systeemistä seuraa takuuvarmasti raha- ym. riitoja vielä enemmän kuin parisuhteessa.

Miten tuo hidastaa lasten erosta toipumista? Lasten elämähän muuttuu mahdollisimman vähän? Eikös se paremminkin hidasta sitä, että täytyy koko lapsen pyöräyttää ympäri ja lapsi ei ole enää kotonaan missään?

Tiedättekö te tämän systeemin hehkuttajat ketään jolla olisi näin ja että se oikeasti toimisi? Tuskin. Teillä ei ole omaa kokemusta erosta, joten tulette tietenkin tänne jakamaan neuvojanne asiasta, josta ette tiedä mitään.

Asiahan on just niin vaikea kuin kuinka vaikeaksi sen ajattelee! Moni aikuinen ei kykene ajattelemaan kun ITSEÄÄN KAIKESSA AINA, valitettavasti:(

...niin vaihtakaapa itse vanhemmat kotianne viikon välein. Pitäkää lapsi yhdessä kodissa kokoajan ja te vanhemmat sukkuloitte kahden kodin välissä joka viikko.

oisko kiva asua viikko kotona äidin kanssa ja viikko isän luona. Vastaus oli EI! Mä kysyin, et miks ja vastaus oli aika selkeä. LIIKAA REISSAAMISTA.

Jos yhtään miettii järjellä niin keksii heti aika monta syytä miksi tuollainen ei useimmilta onnistu.

vaihtamaan viikottain kotia niin oletteko ajatellut ikinä näin, että itse vaihtaisitte viikottain kotia mutta lapsella vain yksi koti? En voisi ikinä kuvitellakaan, että lapsemme joutuisi viikon välein vaihtamaan toiseen kotiin ja taas takaisin.

Miksi lapsen täytyyt ylläpitää kahta kaveripiiriä, opetella kahden asuinalueen säännöt, kaksi koulumatkaa jne. vain siksi, että vanhemmat ovat laiskoja ottamaan lasta huomioon. MInusta lapselle kuuluu yksi koti ja vanhemmat voivat asua kahta, oli heillä uusia ihmissuhteita tai ei.

Yksi asuinalue, yksi kaveripiiri, koulumatka isiltä kulkee äidin kodin ohi? Näinkin asiat voi järjestellä!

Ja kyllä, työn takia on tullut pidettyä kahta kotia joskus itselläkin, ilman mitään sen kummempia ongelmia.

Lasten pysyminen yhdessä kodissa on ongelmallista, koska vanhempien pitää silloin kestää kodissaan entisen puolisonsa kampetta ja tapoja toimia. Siksi se ei toimi, vaikka kaksi kotia vanhemmilla sinänsä toimisikin. Lapsi on aidosti omassa kodissaan, oli kummalla vanhemmalla vain, hän ei asu kenenkään semmoisen kanssa samaa kotia josta on eronnut. Siinä se.

Molempien vanhempien epäsäännöllisen tai vuorotyön vuoksi. Meillä ei kuitenkaan ole mitenkään pysyvää viikko meillä, viikko toisessa kodissa -asumista, vaan suunnilleen puolet ajasta siten, miten töiden vuoksi on paras olla. Näin pystymme yhdessä huolehtimaan lapsesta koko ajan.

ollut kahden kodin systeemissä joitain vuosia. Viikko isällä, viikko äidillä kun olin 10-15 -vuotias. Voi kuulostaa hullulta, mutta en kykene muistamaan kauan tätä järjestelyä kesti.



Olin sopeutuva lapsi, enkä muista varsinaisesti kärsineeni tästä ajasta. Tietenkin sunnuntait harmittivat, jatkuva tavaroiden pakkaus yms.



Ollessani äitini luona, mietin aina että haluaisin oikeastaan asua siellä pysyvästi enkä mennä isän luo ollenkaan. Ollessani isäni luona, mietin että haluaisin asua siellä pysyvästi, enkä palata takaisin äidille.



Nyt aikuisena niiden aikojen ajattelu ahdistaa todella paljon. Tätä ketjua lukiessa sen varsinkin huomaa, sydän hakkaa ja itkettää. En tiedä onko minulta jäänyt jotain käsittelemättä, todennäköisesti. En missään vaiheessa reagoinut millään tavalla (edes itkemällä) vanhempieni avioeroon, en vuoroasumiseen, enkä mihinkään. Nyt pärjään ulkoisesti hyvin, mutta en osaa sitoutua ystäviini tai kaveriporukoihin vaan vietän mieluiten aikaa itsekseni, käyden vain välillä vierailemassa kaveripiirini juhlissa tms. Läheisiä ystäviä minulla ei ole.



Mitään muita traumoja lapsuudessani ei tiettävästi ole. Vanhempieni ero ei ollut riitainen ja välit olivat tosi hyvät eron jälkeen. Olen muutenkin ns. hyvästä perheestä, enkä ole kokenut koulukiusaamistakaan.



Voisin kuvitella että vuoroasuminen on jättänyt minuun pysyvän turvattomuuden tunteen, mutta en voi mennä sanomaan että se olisi varmasti kaiken takana.



Kuka tietää.. En suosittele kokeilemaan tätä lapsella kuitenkaan.

Ja sorry mutta jos eroon liittyy lapsia niin siitä exästä joka on oman lapsen toinen vanhempi nyt joutuu vaan olemaan riippuvainen ja ottamaan tämän huomioon koko loppuelämän. Tai ainakin siihen asti kun lapsi on aikuinen.

Normaalisti ei sentään tarvitse asua samassa asunnossa kuin exänsä! Jos on niin hyvät välit, että tuommoinen onnistuu niin miksi sitten tarvitsee erota ylipäänsä ollenkaan? Voihan sitä vuokrata toiselle sen sinkkukämpän siltikin.