Missä suomenkielen sanoissa esiintyy kirjain "c", olematta

täynnä c-kirjaimia... k=c ????

Silloin mm. d-kirjankin puuttui kokonaan suomen kielestä. Se otettiin myöhemmin keinotekoisesti mukaan, myös puhuttuun kieleen.

Nyt kai kuitenkin oli kyse nykykielestä?

täynnä c-kirjaimia... k=c ????

Silloin mm. d-kirjankin puuttui kokonaan suomen kielestä. Se otettiin myöhemmin keinotekoisesti mukaan, myös puhuttuun kieleen.

Nyt kai kuitenkin oli kyse nykykielestä?

täynnä c-kirjaimia... k=c ????

sanottiinko silloin yhten, kahten, kahteksan, yhteksän,

katonnut...? vai oliko r d:n tilalla yhren, kahren...

Jossain sanotaan yhren, jossain yhlen, jossain yhen jne.

(eli t:n heikkona asteena) vähän englannin th-äännettä muistuttava äänne. "Meithän" (nykyisin meidän). Näin muistelisin suomen kielen äänne-ja muoto-opin luennoilta aikoinaan.

(eli t:n heikkona asteena) vähän englannin th-äännettä muistuttava äänne. "Meithän" (nykyisin meidän). Näin muistelisin suomen kielen äänne-ja muoto-opin luennoilta aikoinaan.

Eri murteissa kehittynyt sitten eri äänteiksi. Pisimpää tuo äänne on säilynyt joissain lounaismurteissa, joissa sitä on kuultavissa vielä tänäkin päivänä - valitettavasti en muista missä.

Tarkennan sen verran, että noita dentaalispirantteja on ollut suomen kielen kehityksen historiassa 2, soinnillinen ja soinniton. Tämä d-äänteen edeltäjä on soinnillinen, ääntyy kuten englannin the. Soinniton dentaalispirantti on taas esiintynyt siinä kohdassa, jossa nyky(kirja)kielessä on ts. Se ääntyy kuten englannin thin.

Mutta ASIAAN: Suomen kielessä ei esiinny kotoperäisiä sanoja, joissa olisi c. C vastaa eri kielissä eri äänteitä, se ei sinänsä ole mikään äänne. Toki ennen suomea kirjoitettaessa on käytetty c:tä esim. koon asemassa.

Äänteet ja kirjaimet eivät ole sama asia. Tässäkin pitäisi määritellä, miten c lausutaan. Toisaalta voi vastata kysymykseen ei, koska c ei kuulu "suomenkielisten" sanojen kirjoitusjärjestelmään.

CICCELI

T: #8

No huh-huh. Täällä varsinainen viisasten kerho kokoontunut. Onko tuttuja sanoja...



- charmi

- celsiusaste

- chili

- ja lukematon määrä enemmänkin ihan englanninkielisiä sanoja, joita on sellaisenaan alettu käyttää suomenkielessä

No huh-huh. Täällä varsinainen viisasten kerho kokoontunut. Onko tuttuja sanoja...

- charmi

- celsiusaste

- chili

- ja lukematon määrä enemmänkin ihan englanninkielisiä sanoja, joita on sellaisenaan alettu käyttää suomenkielessä

"olematta vierasperäinen sana" sanottiin kysymyksessä...

Johan sinua odotettiinkin. Kiitos.

ovat ihan kotoperäisiä nimiä.

Silloin mm. d-kirjankin puuttui kokonaan suomen kielestä. Se otettiin myöhemmin keinotekoisesti mukaan, myös puhuttuun kieleen.

Nyt kai kuitenkin oli kyse nykykielestä?

täynnä c-kirjaimia... k=c ????

sanottiinko silloin yhten, kahten, kahteksan, yhteksän,

katonnut...? vai oliko r d:n tilalla yhren, kahren...

on esiintynyt eri murteissa eri tavoilla. Vaihtoehdot ovat olleet suunnilleen yhren, yhlen, yhen sekä tämä spiranttiääntämys, josta tässä ketjussa on jo mainittu. Pienellä alueella Porin lähellä on ollut myös d, joka on lainaantunut ruotsista.

D äänteenä on tullut kirjakielestä, kun ruotsinkieliset ovat opetelleet suomen kieltä (noin karkeasti ottaen). Siitä, miten kirjoitetun kielen d olisi lausuttava, ovat menneisyyden kielimiehet vääntäneet ankarasti).