Kerrasta poikki: raakaa peliä? Pettämisestä.

tähtäimellä ajattelee, että on naimisissa 50 vuotta, niin eihän kolmekaan kertaa ole yhtään mitään, tai kaksi vuotta rakastajattaren pitoa? Mihin se raja sittne tulisi vetää?

no mikäs se 50v. aikana tehty yksi tappo tai rauskauskaan missään tuntuu. Tai pari tuhopolttoa, kyllähän jokainen soisi pari kerrostaloa polttaa 50v aikana. Sehän on 25-v välein tulitikkuleikit.

En todellakaan ajatellut hajottaa perhettäni kun vaimo jäi kiinni suhteesta toiseen mieheen. Tiedän kyllä, että joillekin se on kova pala, mutta elämä ei aina ole niin helppoa ja suoraviivaista.

Väkivaltaan kyllä minäkin suhtaudun aika suoraviivaisesti. Siinä on paras laittaa heti lusikat jakoon. Jokainen tietää miten hölmö ihastunut/rakastunut voi olla.

En hyväksy pettämistä ja jos siitä jää kiinni ni se tuskin on todellisuudessa se eka kerta, vaan sitä on jatkunut kaemmin eri kumppaneiden kanssa.

Vaimo petti yli vuosi sitten ja näköjään siinä helvetillisessä kriisissä menee se vuosi vähintään.

En hyväksy pettämistä ja jos siitä jää kiinni ni se tuskin on todellisuudessa se eka kerta, vaan sitä on jatkunut kaemmin eri kumppaneiden kanssa.

Moi oli se sitten mies nainen perheellinen perheetön rikas köyhä sivistynyt ei sivistynyt jne jne. M45

Vaimo petti yli vuosi sitten ja näköjään siinä helvetillisessä kriisissä menee se vuosi vähintään.

En hyväksy pettämistä ja jos siitä jää kiinni ni se tuskin on todellisuudessa se eka kerta, vaan sitä on jatkunut kaemmin eri kumppaneiden kanssa.

Mitä se sitten on? Keksitkö jotain pahempaa tapaa loukata puolisia, kun pettäminen?

M34

Jos siis jatkaa suhdetta vaikka nainen pettää? Mikä kertoo siitä, että hyväksyn pettämisen? Sekö etten anna muijalle kenkää? Ja kyllä, se on tähän mennessä pahin tapa loukata. En tiedä mikä olisi pahempaa. Oletko sitä mieltä, että mies ei vaistoa tai huomaa, jos nainen jatkaa yhteydenpitoa ja pettämistä vieraiden kanssa?

Mitä se sitten on? Keksitkö jotain pahempaa tapaa loukata puolisia, kun pettäminen?

M34

Itse sain tulevan ex vaimoni kiinni pettämisestä noin kaksi vuotta sitten. Oli parannellut suhdetta vanhan poikakaverin kanssa ja sitten lipsahtanut liian pitkälle. Annoin anteeksi, lupasin rakastaa, rakastin pyysin ja sain rakkautta. Puoli vuotta meni jumalaisen hienosti. Lempi roiskusi välillämme...mutta sitten pikkuhiljaa alkoi taas omituiset viestittelyt, vastaamattomat puhelut,oudot menot: "Ihan kaveripohjalla vaan. Keskustelua, ei mitään fyysistä". Uskon jopa sen,niin tosissan hän sen kertoi. Mutta en jaksanut enää. Luottamus oli mennyt. Erohakemus nyt meneillään ja ositus jo tehty.

Kyllä parisuhteeseen vakiintunut ihminen yleensä tietää ja tajuaa, että kumppanin pettäminen loukkaa ja satuttaa sitä petettyä. Tämän kun tietää, voi aivan helposti päätellä, että jos petän, otan riskin siitä, että parisuhde hajoaa. Jos petän silti, tietäen tämän riskin, ja parisuhde hajoaa, niin on vähän niinkuin oma moka. Sen takiahan se on pettämistä - se tehdään selän takana, salassa, ilman lupaa, yritetään peitellä ja salata. Jos se olisi ok, asiahan olisi keskusteltu kumppaneiden välillä selväksi, se ei loukkaisi eikä se olisi pettämistä.



Minusta siinä ei ole mitään raakaa, että laittaa kerrasta poikki, ja toivottavasti yllä osasin jo mielipiteeni ilmaista kyllin selvästi.

Edellinenkään ei tajunnut sen omituisuutta. Petetty ei ole mikään jumala, joka on joko armollinen ja päättää jatkaa tai sitten panee raakasti poikki. Eihän se niin mene. Petetty on myös ihminen, joka puntaroi mahdollisuutta jatkaa pettäjän kanssa, jos se hänestä järkevältä ja hyvältä tuntuu. Miettikääpä nyt vähän.

Mitä mieltä sinä olet? Kerrasta poikki? Entä onko tämä sinusta oikein/inhimillistä vai olisiko ok antaa vielä mahdollisuus?

Eihän tuohon voi vastata...



Petoskumppani parin kuukauden panokaveri, vuosien rakkaussuhde, toistuvat yhdenillan jutut, huorissa käyminen, huvinvuoksi lomamatkalla vai kännimoka.



Pettäjä katuu, väittää katuvansa, syyllistää petettyä puolisoansa, kavereistansa vai petoskumppaniansa.



Pettäjä tunnustaa itse vai jää vahingossa kiinni.



Oma liitto kriisissä, tasanteessa vai kaikki muuten hyvin.



Uskooko (tai edes toivoo) että toiseen voi vielä luottaa?



Onko petetty pettänyt itse aiemmin puolisoansa?





etc, etc,



Minusta ei voi vain kysyä voiko pettämisen antaa anteeksi. Ainahan se on valtava loukkaus, mutta silti pettäminen on niin epämääräinen käsite ettei siihen voi vastata suoraan. Pettäjä, petetty ja heidän tilanteensa ovat yksilöitä.



Esim minä voisin ehkä antaa anteeksi ns. kännimoan jos mies tunnustaisi sen itse. Tällöin voisin uskoa että katuu, eikä tekisi toiste. Tärkeää tuo vapaaehtoinen tunnustaminen eikä salailu. En taas antaisi anteeksi jos vahingossa kuulisin sivukautta miehen panneen jotain vierasta naista työmatkalla ja käyttäytyneen ihan normaalisti matkan jälkeen.



Oikeastaan luulen voisin antaa melkein mitä vain anteeksi, jos luottaisin että kumppani katuu ja tosisaan tekee töitä suhteemme korjaamiseen. Pettäjän oma tunnustaminen ja syyllisyytensä myöntäminen on ratkaisevaa tuossa voisinko edes yrittää luottaa.

Riski että itse sortuisin uskottomuuteen, niin kokeilumielessä kuin täydessä suhteessa (jonka vuoksi saattisin itse myöhemmin lopettaa liiton petturimieheni kanssa) kasvaisi kyllä todella paljon.



Vaikka vuosien aikana oppisikin suurin piirtein luottamaan, niin varmaan kiusaustilanteessa houkutus olisi suurempi kuin jos oman puolison uskoo pysyneen uskollisena.



14

Kun on yhteisiä lapsia, asuntolaina ja kaikki, kannattaa yrittää vielä. Pariterapiaan lomps. Kaikki peliin, molemmilta. Jos ei näidenkään jälkeen luottamus enää rakennu, on parasta erota sillä ei ole lasten kiva katsoa äidin ja isän ikuista tappelua.

Kyllä parisuhteeseen vakiintunut ihminen yleensä tietää ja tajuaa, että kumppanin pettäminen loukkaa ja satuttaa sitä petettyä. Tämän kun tietää, voi aivan helposti päätellä, että jos petän, otan riskin siitä, että parisuhde hajoaa. Jos petän silti, tietäen tämän riskin, ja parisuhde hajoaa, niin on vähän niinkuin oma moka. Sen takiahan se on pettämistä - se tehdään selän takana, salassa, ilman lupaa, yritetään peitellä ja salata. Jos se olisi ok, asiahan olisi keskusteltu kumppaneiden välillä selväksi, se ei loukkaisi eikä se olisi pettämistä. Minusta siinä ei ole mitään raakaa, että laittaa kerrasta poikki, ja toivottavasti yllä osasin jo mielipiteeni ilmaista kyllin selvästi.

Oma mielipiteeni on, että jos on hetken mielijohteesta käynyt kerran humalapäissään paneskelemassa jonkun toisen kanssa, niin en kyllä siitä laittaisi vielä avioeroa vireille. Mutta jos aviopuolisolla olisi suhde jonkun muun kanssa ja pettäisi siten minua, niin kyllä laittaisin heti paperit vetämään.

mä laittaisin kerrasta poikki jo senkin takia ettei se yhteiselämä enää siitä muutu ku riitelyksi ja kyttäämiseksi, luottamus on sirpaleina en pystyisi enää antaa koskea tuntisin vain sen saastaisen olon että ne kädet on seikkaillut ties missä, oma arvo olisi niin pohjassa etten tekisi muuta kuin ällöäisi toista sen jälkeen, ja jos sanotaan että ihastuneet on mitä on niin mun mielestä jos ihastuminen on mennyt niin pitkälle että haluaa jo sänkyyn asti niin olisiko reilua jättää ensin se mitätön vanha kumppani??!! ei ne lapset siitä nyt ainakaan varmaan sen onnellisempina kasva jos on toisiaan halveksuvat vanhemmat!

sakkia ne, jotka huutavat suoraviivaisesti laittavansa kerrasta kaikki poikki. Todella heikolla pohjalla sellaiset suhteet. Siinä ei monivuotinen yhteinen historia eikä rakkaus paljon paina. Ja lasten hyvinvointi.



Raivostuttavaa ja todella lapsellista tuollainen suoraviivainen "kerrasta poikki" asenteellisuus. Asenteen omaavat ihmiset joutaisivat jäädä elämään yksinäisinä yksinään.



(pidemmät suhteet, jatkuva toistuvatpettäminen ja vaikka väkivalta ovat toinen asia. Yleisemmenkin oire parisuhteen ongelmista, jolloin on syytä tehdä jotain)

mutta eikö se monivuotinen yhteinen historia, yhteiset lapset, yhteinen koti, yhteinen elämä sitten merkitse sille pettäjälle, häntäkö vain pitäisi ymmärtää että hän nyt vain hairahti, täysin harkittuja ja tietoisia juttuja en edes kännissä ole niin idiootti että menisin vieraaseen sänkyyn, niin kännissä en ikinä edes ole että unohtaisin puolisoni ja lapset ja ottaisin sen riskin että kaikki särkyy!!

ja sitten minä, kostoksi. luottamus ei ole vieläkään palannut, 5v kulunut tapahtuneesta!

mutta eikö se monivuotinen yhteinen historia, yhteiset lapset, yhteinen koti, yhteinen elämä sitten merkitse sille pettäjälle, häntäkö vain pitäisi ymmärtää että hän nyt vain hairahti, täysin harkittuja ja tietoisia juttuja en edes kännissä ole niin idiootti että menisin vieraaseen sänkyyn, niin kännissä en ikinä edes ole että unohtaisin puolisoni ja lapset ja ottaisin sen riskin että kaikki särkyy!!

Miksi petetyn pitäisi olla se, joka ajattelee sitä monivuotista yhteistä historiaa, yhteisiä lapsia, kotia ja sen sellaista? Mahtoikohan se pettäjä kenties miettiä tällaisia asioita pettäessään? Veikkaan, että ei, vaikka olisi pitänyt, ja tyhmyyttään riskeerasi kaiken. Ja jos miettikin, otti tietoisen riskin kaiken särkymisestä. Miksi petetyn pitää kaiken oman tuskansa lisäksi ajatella pettäjän tunteita ja jotakin "meillä kun on niin pitkä yhteinen historia"? Pettäjänhän se olisi pitänyt ja kannattanut ajatella etukäteen.

Parisuhteen muodostamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, mutta sen voi särkeä yksinään. Tämä kommenttina sille, joka kirjoitti siitä, ettei petetty ole mikään jumala, joka voisi yksinään päättää parisuhteen kohtalosta. Anteeksi vain, mutta ihmissuhteissa jokainen meistä on jumala, tavallaan, ja tämä kannattaisi itse kunkin muistaa. Siinä missä minä olen jumala ja voin katkaista ihmissuhteeni, niin ystävyys- kuin parisuhteeni, pelkästään itse asiasta päättämällä, aivan samoin se suhteen toinen osapuoli on jumala täysin samoilla valtuuksilla ja mahdollisuuksilla kuin minäkin. Siksi olisi syytä miettiä tekemisiään ja sanomisiaankin, koska ihan kaikkea ei yksinkertaisesti saa anteeksi, ei millään anelulla ja kerjäämisellä.

Pettäminen on yksi niistä asioista, joilla voi parisuhteeseen tehdä todella ison railon, jota on vaikea korjata. Tiedän pariskuntia, jotka ovat eronneet pettämistapauksissa samantien, koska petetty osapuolikaan ei näe parisuhdetta enää korjauskelpoiseksi, tai ei ainakaan ole valmis tekemään niin paljon töitä sen eteen, että se korjaantuisi. Tiedän pariskuntia, jotka ovat jatkaneet yhdessä ja yrittäneet korjata parisuhdetta, mutta puolen vuoden - kolmen vuoden sisällä pettämisestä on tullut ero, koska nimenomaan se osapuoli, joka petti, ei jaksanut tehdä töitä asioiden korjaamiseksi. Yhtään sellaista parisuhdetta en tiedä, joka olisi pettämisestä selvinnyt eroamatta jossain vaiheessa, ja jossa pettäminen ei olisi ollut jonkinlaisessa roolissa eron syitä mietittäessä. On ehkä ollut muitakin syitä, mutta aina se pettäminen ja petetyksi tuleminen on ollut yhtenä syynä tällaisissa eroissa.

Aikaisemmat parisuhteeni ovat kariutuneet juuri pettämisen takia, siksi, että mies on pettänyt minua. No, kyseessä on olleet nuoret miehet ja milloin systemaattiset paneskellaan-missä-sattuu-ketä-sattuu -kuviot, milloin satunnaiset kännihairahdukset, suhteellisen lyhyet suhteet eivätkä edes järin vakavat seurustelusuhteet. Siitä huolimatta väittäisin, että myös nykyinen mieheni lentäisi pellolle jos jäisi kiinni pettämisestä. Vaikka rakastankin häntä, vaikka meillä on yhteinen koti, pankkitili, monen vuoden historia, yhteiset lapset ja lemmikit ja avioliittovalat, ja vaikka mieluiten pitäisin perheeni kasassa ja lasten isän täysipainoisesti lasten elämässä samoin kuin oman puolisoni omassa elämässäni. Mutta minä olen paitsi äkkipikainen ja temperamenttinen, myös herkkä, haavoittuva ja huonon itsetunnon omaava nainen, enkä pysty millään kuvittelemaan, että voisin jatkaa jotakin "happy family" -kuviota mieheni kanssa edes lasten takia, jos hän niin perusteellisesti rikkoisi mun luottamukseni ja sydämeni. Mulle se tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että minä, lapset, koti, lemmikit ja kaikki yhteiset vuodet eivät merkitse miehelle mitään, että hän on valmis heittämään ne roskakoriin päästäkseen tonkimaan jonkun horatsun värkkiä. Nimenomaan lasten takia se vasta olisikin vaikeaa jatkaa yhdessä sellaisen takia - lasten vuoksi ei saa edes itkeä, olla surullinen tai vihainen, vaan pitäisi olla ihana, iloinen äiti ja yrittää välittää lapsille normaalin parisuhteen ja perheen mallia. Sellainen teeskentely on kohtuuton vaatimus kenelle hyvänsä.