Papalla ärhäkä haimasyöpä,mitä odotettavissa?

Harmi ja otan osaa, mutta niin se vaan menee. Mulla mummo kuoli haimasyöpään aika nopeasti taudin toteamisen jälkeen.

ja varmistakaa kunnon kipulääkitys!! Valitettavasti vie nopeasti, joten parasta valmistautua ja hyvästellä.

tarvitaan kunnon pahoinvointilääkitys ja ravitsemusterapeutin konsultaatio muun hoidon tueksi - vointia pystytään kuitenkin kohentamaan, vaikka parantamaan ei pystyttäisikään. Vaikka ennuste on huono, on silti oikeus hyvään hoitoon! Myös tietysti kunnolliseen kivun lievitykseen!



Voimia teille molemmille, joiden papalla haimasyöpä on.

teilläkin siis diagnoosi tehty?mitä sen jälkeen tapahtunut? meillä nyt pappa tänään tähystettiin suusta letku ja sillä katsotiin,pappa itse kertoi meille että ärhäkkä,levinneisydesta ei itsekkään tuntunu vielä tietävän..miten me omaiset saisimme yhteyden hoitajiin/läkärin?pitääkö papan suostua luovutamaan tietoja?

haimasyöpä on huonoennusteinen, jo siitäkin syystä että se on niitä syöpiä, joissa oireita alkaa tulla vasta siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä, eli ei ole paljoa tehtävissä.. Myös äitini kuoli siihen, sairasteli pari kuukautta, sai diagnoosin, ja kahden kuukauden kuluttua häntä ei enää ollut. :(

Pirullinen tauti josta ani harva selviää.

Itse olen työskennellyt syöpäosastolla ja kuten täällä muutkin ovat jo sanoneet, haimasyöpä on lähes poikkeuksetta "ärhäkkä" ja elinaikaa taudin diagnosoinnista kuolemaan on yleensä parista viikosta kolmeen kuukauteen.



"Haimasyöpä on vaikea havaita, koska haima on piilossa muiden elinten takana ja syövällä on tilaa kehittyä. Mahalaukku, ohutsuoli, sappitiehyet, sappirakko, maksa ja perna ympäröivät haimaa ja usein tauti leviää myös näihin elimiin.

Haimasyövän oireet muistuttavat monen muun sairauden oireita, eikä niitä sairauden alkuvaiheessa aina ilmene lainkaan, joten varhainen diagnosoiminen voi olla lähes mahdotonta. Tavallisimmat oireet ovat laihtuminen, ylävatsakipu, selkäkipu ja ihon kellastuminen. Suolen toiminta voi muuttua, voi esiintyä ripulia ja pahoinvointia, oksenteluakin."



Tämä siis syöpäjärjestön sivulta kopioitu.



Voimia teille, käyttäkää jäljellä oleva yhteinen aika hyödyksenne.

Ja yksi "vinkki" ihan kokemuksesta; jos syöpä on todella pitkälle edennyt, ja pappanne on kovin huonossa kunnossa, älkää lähtekö mukaan mihinkään syöpähoitoihin sillä ne vievät usein huonovointisen vanhuksen vielä huonompaan kuntoon. En tarkoita etteikö hoidoista olisi hyötyä useimmissa tapauksissa pidemmällä tähtäimellä, mutta jos pappanne vointi on valmiiksi kovin huono ja ennuste sitäkin huonompi, vaatikaa vain hyvä "saattohoito", eli kunnon kivunlievitys, pahoinvointilääkkeet ja ravintolisät turvaamaan ravinnonsaanti sekä runsaasti yhteistä aikaa. Poikkeuksetta säde- ja sytostaattihoidot vievät potilaan hetkellisesti huonoon kuntoon, ja tämä voi joissain tapauksissa olla sairaalle vanhukselle liikaa.

maksa- ja haimasyövät ovat salakavalia, koska maksa ja haima ovat kivuttomia elimiä, joten syöpä on levinnyt usein jo pitkälle kun kipuja alkaa tulla. Silloin etäpesäkkeitä löytyy yleensä luustosta ja aivoista, kun syöpä alkaa kivulla oireilemaan. Maksa- ja haimasyöpä todetaan useimmin ikteerisuudesta, ruokahaluttomuudesta ja laihtumisesta, valitettavasti vaan on jo niin pitkällä, että hoidot eivät kannata.

Papalla ei ole vielä mtn kipuja,miksiköhän ei?ei siis ole vielä joutunut ottamaan kipuihin lääkettä..onkohan syöpä jo siis maksassa ja sapessa koska sappitiehyet tukossa ja iho+valkuaiset keltaisena?vai voiko tuo johtua muustakin? Lisäksi veressä oli jokin bakteeri,todella epämääräistä tietoa,pappa meille itse näitä puhuu,on vielä ihan järissään 65 vuotias vasta,mutta lääkärit eivät kovin paljoa osaa sanoa..letkuissa on että saa ravintoa kun yhtikäs mikään ei pysy sisällä. papalla todettiin diabetes n.vuosi sitten,liekkö jo silloin haimassa ollut jotain,eikös se lity insuliinin tuotantoon?ap

haima syövästä selviä, selviäis jos ois ihan alkuvaiheessa mutta kun haimasyöpä on siitä vittumainen syöpä että kun antaa ensioireet niin valitettavasti ollaan jo liian pitkällä...otan osaa. ei montaa kk elä. mutta älä sure ,vanhana parempi lähteä kuin nuori sairastuis...sama se mihi vanhus kuolee kun se on luonnolista kuitenkin.

haima syövästä selviä, selviäis jos ois ihan alkuvaiheessa mutta kun haimasyöpä on siitä vittumainen syöpä että kun antaa ensioireet niin valitettavasti ollaan jo liian pitkällä...otan osaa. ei montaa kk elä. mutta älä sure ,vanhana parempi lähteä kuin nuori sairastuis...sama se mihi vanhus kuolee kun se on luonnolista kuitenkin.

65- vuotias ei ole mikään vanhus, taidat olla noin 19- vuotias itse?

haima tuottaa insuliiniä, ja kun se ei tuota tai vähentyy tuotanto niin siitä tulee diabetes eli ei ole tehoa enää miten alentaa verensokeria. ei silti diabetes liity mitenkään haimasyöpään!

suomessa alkaa olla diabeetikkoja kohta puolimiljoonaa ja haima syöpä ei kuitenkaan ole mikään yleissyöpä.

haima syövästä selviä, selviäis jos ois ihan alkuvaiheessa mutta kun haimasyöpä on siitä vittumainen syöpä että kun antaa ensioireet niin valitettavasti ollaan jo liian pitkällä...otan osaa. ei montaa kk elä. mutta älä sure ,vanhana parempi lähteä kuin nuori sairastuis...sama se mihi vanhus kuolee kun se on luonnolista kuitenkin.

65- vuotias ei ole mikään vanhus, taidat olla noin 19- vuotias itse?

lukenut että pappa on vasta 65, nuorihan tuo on, ajattelin että kyse on vanhuksesta kun ap korosti että on ihan järjissään eikä siis höppänä.

ja tuolla tarkoitin vaan että varmaan ihan sama minkä takia pappa kuolee, oli se sitten syöpä,sydäri tms niin kauhea paikkahan se on omaisille. ei se syöpä juuri siitä kauheempaa tee ja vaan se että ap:n pappa ylipäätään kuolee tuon ikäisenä jo on sääli.

ja olen 27-vuotta.

Mun äiti sairasti haimasyöpää. Kasvain saatiin leikattua pois ja tästä noin puolen vuoden päästä hän sairastui 1-tyypin diabetekseen, kyllä hänelle lääkärit sanoivat että se liittyy juurikin tuohon haiman toimintaan (toimimattomuuteen siis). Toki voi olla myös että eivät liity toisiinsa.

Isäni kuoli aikoinaan ruokatorvisyöpään, ja hän oli kivuttomana lähes loppuun saakka. Sairasti 2v, alussa sädetettiin ja leikattiin, nämä aiheuttivat kipuja mutta pärjäsi panacodilla ja senkin käyttö oli vain väliaikaista. Kun "parani" leikkausesta (eli haava-alue ei ollut kipeä jne) lopetti kipulääkkeiden käytön kokonaan. Aívan saattohoitovaiheessa (n. 2vkoa ennen kuolemaa kun makasi jo vuodeosastolla) sai 5mg oxycontinia 2x päivässä, joka on syöpäpotilaalle todella pieni määrä. Keskiverto oxymäärä loppuvaiheen syöpäpotilaalla on n. 60mg/vrk, joillakin jopa lähemmäs 200mg/vrk. Eli kivut ovat kyllä henkilökohtaisia, mutta yleisesti syöpä on kivulias sairaus, valitettavasti. Laittaa isonkin miehen itkemään.

kipuja vatsan seudulla, meni Meilahteen lähetteellä.



Kuvauksissa näkyi että sappitiet olivat tukossa ja samalla näkyi haimassa muutoksia, varauduttiin haimasyöpätietoon.



Aivan ihanasti hoidettiin äitiäni Meilahdessa, mm. sappitiehyeitä avattiin useaankin kertaan koko sen yhdeksän kuukauden aikan jolloin äiti vielä eli haimasyövän toteamisen jälkeen. Koskaan ei jätetty auttamatta kun äiti tarvitsi apua.



Äidin haimasyöpä näkyi kai siksi aikaisessa vaiheessa, kun tehtiin sappitiehyeiden takia tutkimukset.



Sappitiet tulee avata ap, tekevät varmaan niin auttaa.

Äitini oli tupakoitsija ja lääkäri sanoi että muuten olisi leikattu mutta ei voi kun on tuopakoinut vuosia.



Anopilla todettiin myös ennen äitiäni haimasyöpä. Anoppi kieltäytyi hoidoista, eikä halunut omaisten tietävän ettei halua rankkoja hoitoja.



Olin mieheni kanssa anoppia katsomassa kun sisään tuli lääkäri. Lääkäri kysyi anopilta ymmärsikö hän mitä tutkimuksissa löydettiin, haimasyöpää. Anoppi nyökkäsi. Lääkäri jatkoi edelleen niin kovaäänisesti että mekin kuulisimme mitä sanoi -Tästä selvitään...



Käytävällä vielä puhuimme lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä että anopin haimasyöpä on hoidettavissa. Mutta anoppi oli päättänyt toisin.



Olisin niin halunut hänen suostuvan hoitoihin, kun josssain vaiheessa selvisi ettei halua niitä, yllätyin. Oma äitini olisi kärsinyt vaikka kiopuja hoitojen aikan jos olisi saanut jatkaa elämää.



Voimia teille.

Anoppini kuoli maksaan levinneeseen haimasyöpään kuuden viikon kuluttua diagnoosista :(

Hänelläkään ei ollut kipuja kuin vasta viimeisinä päivinä.

Paha tauti; äitini menehtyi vuosikymmeniä sitten. Siihen aikaan ei hoitoa ollut, vaikka kyse oli nuoresta perheenäidistä, oli vain luovutettava. Tänäänkin tauti on paha, mutta niinkauan kun on elämää, on toivoa. Valheellisuuteen ei pidä mennä, mutta toivoa ei kuitenkaan pidä viedä. Monille ennusteet on annettu, lyhyet sellaiset, mutta elämä vain on jatkunut. Jokainen päivä on lahja, sen tajuaa, kun aikaa ei ole rajattomasti. Voimia ja rohkeutta.