Kamalimpia sisustusjuttuja?

Samoin lastulevy/mdf-huonekalut. Myös uusvanhat sisustusesineet on järkkyjä, etenkin, jos niitä on tungettu kämppä täyteen.

kurkkuani myöten täynnä sitä että jokaisen kaverini koti näyttää ihan samanlaiselta; samat laatikkomaiset kulmasohvat jne. ja jossain ikkunalla ehkä orkidea. Mitään muuta elävää siihen stailattuun kämppään ei sitten meinaa mahtuakaan. Missään ei näy valokuvia, matkamuistoja, kirjoja (siis useimmilla kavereillani ei näytä olevan enää kirjahyllyä olkkarissa) tai mitään muutakaan joka kertois edes vähän et mistä nämä ihmiset pitää. Aivan kuin se koti ois joku julkinen tila jonka pitäis miellyttää kaikkia. Tommosen kodin jälkeen on tosi virkistävää käydä jossain, jossa näkyy eletty elämä. Mulle on ihan sama vaikka ne tilpehöörit ei mun silmää miellyttäiskään, niitten pointtihan on kertoa mistä talon asukkaat pitää. On kodikasta kun seinillä on esimerkiksi itse tehtyjä tauluja, tärkeitä valokuvia jne. eikä jokainen astia ja tekstiili ole harkiten ostettua marimekkoa tai iittalaa.

Vaikka taidan olla jo niin "vanha" että meidän ja ystävien kodissa eletty elämä saa ja sen pitää näkyä. Nuorempien sukulaisten kotona vieraillessa itseäni ärsyttää suunnattomasti kodit jotka ovat kuin suoraan sisustuslehden sivuilta.

Missään ei näy lasten leluja, ei luettuja lehtiä, ei yleensä mitään joka kertoisi siitä että siinäkin kodissa asuu joku.

Hyvänä esimerkkinä järjettömän kokoinen olohuone keskellä taloa. Keskellä tätä huonetta valkoiset nahkasohvat ja lasipöytä. Ei muuta kalustusta. Hieno pyöreä erkkeri ja isot ikkunat, mutta huone jossa kukaan ei koskaan ole. Iso taulu-tv tungettu pieneen "tv-huoneeseen", täysin rurha koska niin pienessä tilassa ei voi niin isoa tv:tä katsella. Niinpä käyttävät vain makuuhuoneen pientä tv:tä.

Mutta näin vaan pitää olla koska se on hienoa...

ei oo mitään inhokkia, on jotain mitä en omaan kotiini haluais, mutta jonkun toisen kotiin se sopii. Asuminen pitää näkyä, ja sellainen kodikkuus. Varsinkaan lapsiperheeseen ei sovi liian pelkistetty tyyli, jossa on oikeaa tai aitoa designia, sitä saa olla mutta vähän pitää olla myös huumoria mukana!

Ne pienet viinapullot on ihan hirveitä! Ja se smeg-kaappi ei vaan sovi joka paikkaan. Jossain isossa valkoisessa keittiössä se näyttää ihan hirveältä. Ne kuuluu pieniin keittiöihin... Yks on kans ne isot viuhkat seinällä!

kattoteeletin/valaisin on tosi järkky...... Moni muukin asia jos kokonaisuus on miellyttävä voi mennä, mutta se tuuletinsimputin katossa....Yök!

- kirjahylly, joka on täynnä pikku tilpehööriä ja niitä ulkomailta tuotuja matkamuistoja ja pieniä viinapulloja



- romanttisen kukalliset vaaleanpunaiset verhot ja sohvakalusteet



- propellilamppu



- pirttikalusto



- pyökki tai kirsikka sisustuksessa (olohuoneen pöytä, kirjahylly, tv-taso jne...



Mulla on uus miesystävä ja hän ihmetteli kovasti, miksi mulla on niin vähän huonekaluja. Ja mä sit siihen tokaisin, että siks on niin avaraa kun kirjahylly puuttuu. Siihen hän vastasi, just niin on. Hänen mielestään meillä on liian pelkistettyä.

Seinät täynnä kaikkia pikkutauluja ja seinälautasia, ja tasot täynnä kamalia koriste-esineitä. Ja Marimekon unikkokuosi, yök.

Miksi kirjahylly pitäisi olla olohuoneessa? Meillä kirjat ja valokuvat ym. ovat makuuhuoneessa ja osin isossa vaatehuoneessa (kirjat). Kirjat ovat kauheita pölynkerääjiä, siksikään en halua niitä olohuoneeseen.

makuuhuonehan on nimenomaan paikka, johon pölynkerääjiä ei kaivata. Siksi kirjahylly mieluiten olohuoneessa.

Vaatehuoneeseen mulla ei edes kirjoja mahdu, se on vaatteille, kengille ja laukuille.

Suurin osa Ikean roinasta.

- Aalto -vaasit



- Mariskoolit (koko värirepertuaari kirjahyllyssä)



- Unikkokuosit keittiön ikkunassa (varsinkin pinkki, sininen ja punainen)



YÖKYÖKYÖK!

kliinisyys. Mä en käsitä, miksi joku kokee Nico-Petterin tai Jessica-Janniina ylioppilaskuvat seinällä vastenmielisenä tai oman hääkuvan. Nehän on osa sitä perhettä ja heidän elämää. Paljon massasieluisempaa ja typerämpää on tylsät seinät, joissa persoonattomia sisustustauluja, kun ei ole rahaa oikeisiin tauluihin.



Kodissa pitää näkyä perheen oma henki. Mielummin sitä krääsää liikaa kuin sellainen "kivi valkoisen kuutiolipaston päällä ja orkidea ikkunan edessä" -tyyli. Ainakin krääsä kertoo perheestä ja heidän mieltymyksistään. Itse en kerää liikaa krääsää, mutta en halua mennä liian kliiniseenkään tyyliin.

kattoteeletin/valaisin on tosi järkky...... Moni muukin asia jos kokonaisuus on miellyttävä voi mennä, mutta se tuuletinsimputin katossa....Yök!

Mutta muutettuamme Intiaan opin kummasti arvostamaan sitä=) Ilmastoinnista tulee helposti flunssa, joten kattotuuletin makuuhuoneessa sängyn päällä on tosi kätevä, jotta saa kuumassa ja kosteassa ilmastossa nukuttua.

jotenkin huvittaa tällaiset ketjut ja niiden vastaukset. Millä perusteella luokitellaan ikearoina tai sotkasohva tai kirjahylly ilman kirjoja tai ne matkamuistot ja viuhkat kamalaksi? Sen takia, että ne ovat nykysuuntauksen mukaan out vai sen takia, että niistä ei oikeasti tykätä? Nehän voivat juuri olla niitä persoonallisia juttuja jonkun sisustuksessa.



Ja miten se Vepsäläiseltä ostettu sohva voi olla niin paljon miellyttävämmän näköinen kuin lähes identtinen Ikeasta ostettu? Tai lamppu tai ruokapöytä? Eikö ne tuotteet sinänsä merkitse mitään, miksi pitää tuijottaa sitä merkkiä tai ostopaikkaa?



Nämä listaukset on jo niin nähty. Näissä ei ole enää mitään uutta, vaan aina tulee esiin nämä samat asiat. Eikö ketään häiritse muut asiat kuin sotkasta ostetut sohvat ja lastulevykirjahyllyt tai se unikkokuosi? Kukaan ei ikinä mainitse esim väärin sommiteltuja tauluja tai verhojen ja sohvatyynyjen värisekamelskaa tai valaistuksen puutteita tai huonosti hoidettuja viherkasveja.

Puistattaa

ja villamatot.

Itse en ole koskaan pitänyt näistä: väriyhdistelmästä beige-sininen-valkoinen, kristallikruunut (joita näkyy vanhemman sukupolven ihmisten olkkareissa hyvin paljon), Marimekon Unikko -kuosi, nahkasohvat, suuret tekokukat muoviruukuissa lattioilla (esim. tekoverenpisarat yms.) ja muovikukkia ylipäätään roikkumassa joka nurkasta, hyllyköstä, verhotangosta jne., sekä jo aiemmin täällä mainitut laavalamppu, "kattotuuletinlamppu", viuhkat seinillä ja krääsäinen(= matkamuistoinen) kirjahylly ilman ainuttakaan kirjaa.



En pidä liian pelkistetystä, mutten toisaalta krääsäisestäkään sisustuksesta. Kohtuus ennen kaikkea.

kun asunto on stailattu ja nin steriili etti esim lasten piirustuksia ja askarteluja ole näkyvillä...eräällä tuttavalla oli tämmöinen luksuskämppä, viimeisen päälle sisustettu jossa ei uskaltanut sitten "elää"...meillä on krääsää ja kamaa ja lapsen tekemiä koriste-esineitä ja myös niitä matkamuistoja maailmalta ja siistiä kuitenkin...varmaan jonkun mielestä tosi mautonta :) ja "köyhää"...

Siinä vieressä sitten kaikenlaiset boksit ja pleikkarit. Tulee mieleen, ettei sellaisessa perheessä harrasteta muuta kuin tv:n tuijotusta ja pelien pelaamista.

Meillä esim. on matkoilta tuotu ranskalainen antiikkipeili.

vaikka onkin ostettu muualta kuin kotimaasta. Tuskin pölyttyy kaapin nurkassa.

Minä en kyllä leimaisi kaikki matkamuistoja huonoksi / krääsäksi Meillä esim. on matkoilta tuotu ranskalainen antiikkipeili.

kertovat jutut ovat aivan hyvä juttu! Mukaanlukien kammottavat lasten askartelemat teokset, jotka on rakkaudella annettu äitien- tai isänpäivänä. Meillä niiden paikka on ehdottomasti esillä.



Sen sijaan en ymmärrä sitä, että joku ostaa ns. sisustustuotteita, halpis-koriste-esineitä, kiinassa tehtyjä pienoismalleja jne. ja täyttää tasonsa ja hyllynsä sellaisilla.



Onhan aivan eri asia pitää esillä jonkun vanhan sukulaisen itse tekemää laivan pienosimallia kuin Askosta/Iskusta/Ikeasta ostettua massatuotetta!