Miten ihmeessä tällaisen miehen kanssa "parantaa suhdetta"
Eli mun mies on tuo joka ei ikinä (ellen siis PAKOTA lähestulkoon raivoamalla) auta kotitöissä eikä myöskään kahvipöydän kattamisissa (edes pyynnöstä) ja joka myöskin haukkuu minua, äyskii, kännissä varsinkin tulee todella pahaa tekstiä ja kaikkien kuullen. Lisäksi on todella itsekäs ja epäempaattinen eikä osaa ottaa muita huomioon.
Tänään sitten taas kiehui yli miehen käytös, ja avauduin äsken hänelle aiheesta sanoen esimerkkejä hänen käytöksestään ja kerroin että mulle tulee tosi paha mieli, nuo loukkaa ja tajuaako mies, että käytöksellään hän saa aikaan sen että näinä hetkinä mietin lähestulkoon eroamista jne.
Ja arvatkaa miten mies vastaa näihin "avautumisiini"/keskusteluyrityksiin, taas sama juttu kuten ennenkin; mies suuttui, lähti huoneesta mutisten vihaisena että "niin, vittu kun mä oon niin paska mies joka asiassa, läpipaska äijä" ottaa siis sellaisen marttyyriasenteen.. hoh-hoijaa.
Tuntuu OIKEASTI, monessa asiassa, että olen naimisissa 15-vuotiaan kakaran kanssa!
On tuossa miehessä tietysti hyvääkin.. välillä vaan miettii että onkohan niin paljon, että vaakakupit olisivat edes tasoissa.. tuskin... Tekisi välillä vaan mieli luovuttaa, mutta toisaalta kun lapsille se olisi kova paikka ja "omatuntoni ei salli" eroamista :/
Nyt kai vaan elän toivossa, että mies ajankuluessa muuttuu (parempaan suuntaan) tai että itse kestän aina vaan paremmin (olenhan jo nytkin "tottunut" moniin miehen typeryyksiin) tai sitten ajattelen että jahka lapset ovat isoja, niin sitten...
Kommentit (18)
se vois opettaa...tai sitten ei. sori en ole yleensä eron kannalla...
no, lapsilla on ehjä perhe ja isä lähellä.. en tunne itseäni yksinäiseksi.. taloudellisesti ei ole tiukkaa/epävarmaa.. mies katsoo välillä lapsia että pääsen lenkille (eikä tarvitse hommata lapsenvahtia) ja siis on se mies josku ihan mukavaa, iloista ja rentoa seuraa...
ap
Mitä sä saat tuollaisesta parisuhteesta? Entä mitä teillä lapset oppivat parisuhteesta?
jos olisi pakko olla naimisissa (omatunto, lapset jne.) niin puhuisin ja olisin tekemisissä niin vähän kun on pakko. Omat reissut lasten kanssa jne. Jos mies ihmettelisi niin sanoiisin etten jaksa kuunnella sun huutamista.
kehut ja hehkutat kuin pikkulapselle silloin harvoin kuin jotain tekee. Muistat vielä mainita jälkikäteenkin miten kivalle tuntui.
Jos sun mies tykkää seksistä ja olisi lähes aina halukas, niin virittäydy itse ensin tunnelmaan ja sitten menen kehräämään miehelle, et tekis mieli, mut on noi pyykit ja tiskit. Auttaisitko, niin päästäisiin peuhaamaan?
Koita alkuun lahjoa ovelasti jollain, jos toi seksipuoli ei ole sopiva kannustin. Tiedän et on inhottavaa kiristystä ja aikuista ei pitäisi joutua palkitsemaan tai lahjomaan, mut mitä sulla on menetettävää?
etkä mikään yksinhuoltaja. Mieti sitä jos haluat säilyttää maineesi.
Seksiäkin mies saa lähs aina kun haluaa, kun olen ajatellut että ehkä olisi vähemmän ärsyyntynyt ja ärsyttävä, kun ei olisi ainakaan puutteessa.. mutta mutta, ei vaikuta mitään, pitkäaikaisesti ainakaan.
Kotitöitä häntä ei saa seksiin vetoamalla tekemään.
ap
kehut ja hehkutat kuin pikkulapselle silloin harvoin kuin jotain tekee. Muistat vielä mainita jälkikäteenkin miten kivalle tuntui.
Jos sun mies tykkää seksistä ja olisi lähes aina halukas, niin virittäydy itse ensin tunnelmaan ja sitten menen kehräämään miehelle, et tekis mieli, mut on noi pyykit ja tiskit. Auttaisitko, niin päästäisiin peuhaamaan?
Koita alkuun lahjoa ovelasti jollain, jos toi seksipuoli ei ole sopiva kannustin. Tiedän et on inhottavaa kiristystä ja aikuista ei pitäisi joutua palkitsemaan tai lahjomaan, mut mitä sulla on menetettävää?
Oma isäni oli tuollainen. Itse yritin valita aivan toisen tyyppisen, mutta vuosien kuluessa oma mieheni on ajatunut samaan tyyliin. Toki auttaa välillä esim. tiskeissä, lastenhoidossa, tekee kaikki ulkotyöt jne mutta ei meidän suhteen aikana ole kertaakaan esim. imuroinut (13 vuotta), ja nyt on alkanut puhua todella halveksivasti minusta, kun on vihainen - ja siis ihan lasten kuullen sellaisella ivallisella tyylillä. Ymmärtää välillä, kun kerron, miltä minusta tuntuu eikä ole koskaan hyväksynyt isäni käytöstä, mutta silti... Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on todella nopeasti edennyt pisteeseen, josta en tiedä, haluanko enää jatkaa, vaikka meillä on nuorempi vielä alle 1-vuotias. Avioero ei tunnu minustakaan hyvältä vaihtoehdolta, mutta en halua lapsilleni sitä esimerkkiä, mikä minulla on ollut parisuhteesta.
ensinkin sanonta kotitöissä auttaminen on tosi paha juttu, koska ne kuuluvat molemmille. Jos mies ei itsenäisesti tajua tehdä, anna sille kaksi vaihtoehtoa joista saa valita. Kun on saanut valmiiksi, annat toisen homman. Et vänise tekotavasta tai jos tekee eri tavalla kuin sinä, kunhan tekee.
Kun hommat on tehty, kiitä, silitä ja pussaa ja jos on oikein jotain mainitsemisenarvoisen hienosti tehnyt niin kiitä siitä.
Mikään asia ei motivoi jos se ei palkitse. Miten teet tarvittavat hommat miehelle siedettävämmiksi?
esimerkiksi juuri tuota että "tiskaatko, vaiko imuroit" tuloksena se että mies sanoo "en kumpaakaan" ja sitten ei myöskään tee kumpaakaan, vaikka hyppisin tasajalkaa, jos ei herraa satu huvittamaan (ja yleensä siis ei huvita).
En ikinä ole moittinut miehen siivoustapaa, vaikka siivoaakin tosi huonosti, JOS joskus siivoaa, koska siivoaa sitten kiroillen ja korostetun hutiloidusti ihan vaan vittuunnuksissaan/minua ärsyttääkseen.
Ja aina olen kiittänyt, kun on jotain siivonnut.
Mitä tarkoita tuolla "miten teet tarvittavat hommat miehelle siedettävämmiksi"? en oikein käsittänyt.. imurointi on imurointia, vaikka mitä tekisin..?
ap
ensinkin sanonta kotitöissä auttaminen on tosi paha juttu, koska ne kuuluvat molemmille. Jos mies ei itsenäisesti tajua tehdä, anna sille kaksi vaihtoehtoa joista saa valita. Kun on saanut valmiiksi, annat toisen homman. Et vänise tekotavasta tai jos tekee eri tavalla kuin sinä, kunhan tekee.
Kun hommat on tehty, kiitä, silitä ja pussaa ja jos on oikein jotain mainitsemisenarvoisen hienosti tehnyt niin kiitä siitä.
Mikään asia ei motivoi jos se ei palkitse. Miten teet tarvittavat hommat miehelle siedettävämmiksi?
kuulosta kovinkaan vakavalta. Eli ei pidä erota. (siis, jos ei ole väkivaltainen, juoppo tai nisti) Toi, ettei auta kotitöissä kuulostaa aika vähäpätöiseltä jutulta.
Mies sai itse valita mitkä ottaa, molemmilla hommien määrä sama. Työt jaettiin koko viikolle.
Mun miehellä oli vaan niin kovin erilainen käsitys siisteydestä yms. Lasten myötä koti on aina sekainen ja mies on hyväksynyt sen paljon helpommin kuin minä. Ei noteerannut vaikka olisi ollut sontaläjä eteisen lattialla. Kaikki oli ihan hyvin, jos kaapissa oli yhdet vaatteet kullekin, väliäkös sillä jos eivät sopineet lainkaan yhteen ja kodinhoitohuoneen ovea ei meinannut auki saada pyykkikasan painolta.
Alkuun oli ihan naatti ja kyllä piti kehua ja kiitellä ja aina oli, et mitä mun pitikään tehdä. Puolessa vuodessa jotenkin pääsi rytmiin ja on jopa kerran pyytänyt anteeksi, ettei huomannut miten paljon tein. Nyt ei listaa tarvita :)
Paapoa sitä! se on teidän yhteinen koti!! Myö sen koti! sillä on aikuiseksi kasvamine jäänyt puolitiehen, lähde tästä liikkeelle. Itse painin saman ongelman kanssa, tosin vähän eri vinkkelissä.. Tsemppiä!
Miehet "laitostuu" siihen, että vaimo tekee kaiken valmiiksi sinä aikana kun vaimo on synnytyksen jälkeen kotona. Meillä huomasin, että miehen, joka oli ennen tehnyt kotihommiam ei enää jaksanutkaan tehdä mitään kun olin kotona. Menin kiireesti töihin ja sanoin, että saat hoitaa puolet. Nyt minä teen siis puolet kotitöistä.
meillä ei mitkään kotityölistatkaan auta yhtään mitään, kokeillut olen niitäkin.
Mies vaan kylmänviileästi jättää osansa tekemättä, vaikka kuinka olisin valinnut miehelle helpoimmat tehtävät tai kysynyt mitä mieluiten tekisi.
Kun häntä siivous ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, ja se on miehen mielestä ok... minun sanomisellani ei ole yhtään mitään väliä.
ap
Mutta mies tekee jonkin verran kotitöitä mutta ei ulkotöitä ym. miesten töitä. Oikein haluaisi mielummin olla lasten kanssa ja siivota keittiötä. Tietenkin kevyempää hommaa. Mutta en mitenkään halua/enkä ole tarpeeksi "miehekäs" tekemään ulkohommia. Viime talvena kolasi 2 kertaa lumet pihalta ja siinä se. Mutta tosi hutiloiden senkin teki ja piha hirveän näköinen.
Miten tälläisen saisi tekemään niitä hänelle kuuluvia hommia? Ja tuo vastaus että ei kannata erota jos mies ei alkoholisti ym. niin mistä se on kotoisin? Saako toista sanallisesti halventaa? Onko se hyvä esimerkki lapsille?
ei ole vaihtoehtoa ettei tekisi mitään. Meillä olisi tuollaisesta tullut vaate- ja ruokahuoltosulku. Pesisin muiden vaatteet mutta en miehen, tekisin ruokaa muille paitsi miehelle ja täyttäisin jääkaapin kaikella terveellisesllä viherpiperrysiduilla että sillä menisi hermot. Jos ei osallistu kotitöihin ei myöskään ole osallinen sen etuihin.
Mitä sä saat tuollaisesta parisuhteesta? Entä mitä teillä lapset oppivat parisuhteesta?