Mieheni on välillä ihan käsittämättömän itsekeskeinen..!

Taas tässä yks päivä olin suorastaan pöyristynyt mieheni itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, en pysty käsittämään :O



Eli siis tilanne meni näin: siskoni soitti vähän ennen iltayhdeksää että häneltä on avain kadonnut/pudonnut jonnekin, eikä hän löydä sitä mistään. Oli ollut vuoden ikäisen lapsensa kanssa ulkona iltakävelyllä. Ei pääsisi nyt kotiinsa, koska mies on töissä toisella paikkakunnalla (jonne yli tunnin ajomatka) joten kun minulla on vara-avain, voisinko tuoda sen hänelle pihaan (sanoi odottavansa pihalla koska lapsi nukkui vaunuissa). Minä tietysti lupasin tuoda.



En löytänytkään avainta heti, ja sanoin asiasta miehelleni kehottaen häntä auttamaan etsinnöissä. Mieheni katseli sohvalla röhnöttäen jotain ohjelmaa, ja ärähti vaan että ei hän tiedä missä se on, eikä aio tulla siis etsimäänkään. Minä etsin hiki hatussa ja toistin pyyntöni että mies auttaisi jotta siskoni pääsisi nopeammin kotiinsa lapsensa kanssa. Taas mies kieltäytyi, ärisi vaan edelleen ettei hän tiedä, "sano sille ettet sä löydä sitä!"



Minä tuohduin ja sanoin miehelle että meinaako hän tosiaan, ettei aio auttaa etsimisessä, että lähetetäänkö me oikeasti sisko pienen lapsensa kanssa ajamaan yli tunnin päähän avainta hakemaan, kun olemme hukanneet vara-avaimen?!



Mies kiroili sohvalla vastaukseksi.

Oli sitä mieltä että "ihan sama, itepähän avaimensa kadotti, ehkä ensi kerralla katsoo paremmin!"



no, loppujenlopuksi kun kävin miehelle ärjymässä hänen itsekkyydestään, mies tuli etsimään avainta (ja hän sen sitten löysikin!) mutta etsiessäänkin mies vaan paiskoi mielenosoituksellisesti tavaroita laatikoista syrjemmälle ja kiroili koko ajan.



Mä en sitten jaksa käsittää tuollaista :O