löytäiskö joku add testin?

panemalla googleen hakusanoiksi adhd testi

Ne ovat tietenkin erittäin ohjeellisia, ja lapsiin ei niitä voi oikein soveltaa.

Lapsillahan ylivilkkaus on asia, jonka diagnoosi vaatii perusteelliset tutkimukset.

panemalla googleen hakusanoiksi adhd testi Ne ovat tietenkin erittäin ohjeellisia, ja lapsiin ei niitä voi oikein soveltaa. Lapsillahan ylivilkkaus on asia, jonka diagnoosi vaatii perusteelliset tutkimukset.

tartteisin tietää onko mulla ja pojalla add:tä, ei ehkä adhd:tä. ap

Mutta nuo pikatestit ovat yleensä molempiin.



Etkä niiden perusteella saa oikeasti tietää yhtään mitään, joten mene nyt vaan sinne omalääkärille ja esitä epäilysi ja pyydä lähetettä tutkimuksiin.



Englannin kielelläkin testit ovat molempiin:



http://psychcentral.com/addquiz.htm



Tässä on mm. adhd:n ja add:n eroista:



http://web4health.info/fi/answers/adhd-add-difference.htm

eiköhän meidän piirteet ole normaalin rajoissa. Ollaan toivottomia höhliä (tavarat usein kadoksissa, unohtuvaat kuin lähdetään jonnekin), ei jakseta keskittyä eikä oikein tajuta puhetta ja ollaan välillä ihan "tyhmiä". Vaikka toisaalta älykkäitä (minä FM...sekin kertoo että pitkäjänteisyyttä löytyy). Eiköhän nämä piirteet kuitenkin normaalin rajoissa ole.

eiköhän meidän piirteet ole normaalin rajoissa. Ollaan toivottomia höhliä (tavarat usein kadoksissa, unohtuvaat kuin lähdetään jonnekin), ei jakseta keskittyä eikä oikein tajuta puhetta ja ollaan välillä ihan "tyhmiä". Vaikka toisaalta älykkäitä (minä FM...sekin kertoo että pitkäjänteisyyttä löytyy). Eiköhän nämä piirteet kuitenkin normaalin rajoissa ole.

ja tein yhden testin. Pistee 52, 70 olisi ollut hälyyttävä. On meillä asperger-piirteitäkin, mutta ei läheskään diagnoosin rajoilla. Kyllähän ihmiset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja vähän typerältä tuntuis mennä diagnoosia hakemaan, jos tulokseksi tulisikin "kaukana siitä". Lähinnä miehen erilaisuus (ei ole yhtään höhlä/sählä) saa meidän luonteemme näyttämään niin voimakkaasti "erilaiselta" (siis peilaamme suhteessa mieheen). Vaikka kyllä esim. töissä näkyy samantapaisia sähliä olevan. ap

eiköhän meidän piirteet ole normaalin rajoissa. Ollaan toivottomia höhliä (tavarat usein kadoksissa, unohtuvaat kuin lähdetään jonnekin), ei jakseta keskittyä eikä oikein tajuta puhetta ja ollaan välillä ihan "tyhmiä". Vaikka toisaalta älykkäitä (minä FM...sekin kertoo että pitkäjänteisyyttä löytyy). Eiköhän nämä piirteet kuitenkin normaalin rajoissa ole.

ja tein yhden testin. Pistee 52, 70 olisi ollut hälyyttävä. On meillä asperger-piirteitäkin, mutta ei läheskään diagnoosin rajoilla. Kyllähän ihmiset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja vähän typerältä tuntuis mennä diagnoosia hakemaan, jos tulokseksi tulisikin "kaukana siitä". Lähinnä miehen erilaisuus (ei ole yhtään höhlä/sählä) saa meidän luonteemme näyttämään niin voimakkaasti "erilaiselta" (siis peilaamme suhteessa mieheen). Vaikka kyllä esim. töissä näkyy samantapaisia sähliä olevan. ap

se tuntuu olevan niin voimakkaasti luonteessa, mutta siitä on haittaa). Googlasin tietoa ja törmäsin ADD:hen, jonka piirteistä paljon käy meihin... ja tulikin mieleen, jos olen sairas enkä voi päästä eroon...mutta kuten jo edellisissä viesteissä olen todennut, en varmaan ole. ap

eiköhän meidän piirteet ole normaalin rajoissa. Ollaan toivottomia höhliä (tavarat usein kadoksissa, unohtuvaat kuin lähdetään jonnekin), ei jakseta keskittyä eikä oikein tajuta puhetta ja ollaan välillä ihan "tyhmiä". Vaikka toisaalta älykkäitä (minä FM...sekin kertoo että pitkäjänteisyyttä löytyy). Eiköhän nämä piirteet kuitenkin normaalin rajoissa ole.

ja tein yhden testin. Pistee 52, 70 olisi ollut hälyyttävä. On meillä asperger-piirteitäkin, mutta ei läheskään diagnoosin rajoilla. Kyllähän ihmiset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja vähän typerältä tuntuis mennä diagnoosia hakemaan, jos tulokseksi tulisikin "kaukana siitä". Lähinnä miehen erilaisuus (ei ole yhtään höhlä/sählä) saa meidän luonteemme näyttämään niin voimakkaasti "erilaiselta" (siis peilaamme suhteessa mieheen). Vaikka kyllä esim. töissä näkyy samantapaisia sähliä olevan. ap

Toisaalta, ymmärtääkseni add:ssäkin ihminen kykenee syventymään intohimoisiin mielenkiinnon kohteisiinsa, mutta muuten se on erittäin vaikeaa...

Joka tapauksessa tuohan se on avainasia: tarvitsisiko sitä diagnoosia mihinkään? Jos lapsesi tarvitsisi jotain tukitoimia tai terapiaa, kannattaa aloittaa se tutkimusprosessi. En itse ole omakohtaisesti kokenut niitä tutkimuksia, mutta asperger-lapsellani prosessi kesti kaikkiaan 8 kk, sillä osastojaksoon on pitkä jono.

Mutta jos se vain ikäänkuin lisää omaa itsetuntemusta, niin ehkä kannattaisi vaan yrittää lähteä siitä ajatuksesta, että meilla kaikilla voi olla piirteitä jostain neurologisesta häiriöstä. Esim. juuri aspergerissa yksi diagnoosinkin muoto on juuri "piirteitä Aspergerin syndroomasta", eli välttämättä ihminen ei ylitä diagnoosikynnystä, mutta jo tuollaisellakin voi hakea esimerkiksi erityisopetukseen tai kolmen lapsen paikalle päiväkotiin - jos epikriisissä hoitava lääkäri sellaista suosittaa.

-2-

eiköhän meidän piirteet ole normaalin rajoissa. Ollaan toivottomia höhliä (tavarat usein kadoksissa, unohtuvaat kuin lähdetään jonnekin), ei jakseta keskittyä eikä oikein tajuta puhetta ja ollaan välillä ihan "tyhmiä". Vaikka toisaalta älykkäitä (minä FM...sekin kertoo että pitkäjänteisyyttä löytyy). Eiköhän nämä piirteet kuitenkin normaalin rajoissa ole.

ja tein yhden testin. Pistee 52, 70 olisi ollut hälyyttävä. On meillä asperger-piirteitäkin, mutta ei läheskään diagnoosin rajoilla. Kyllähän ihmiset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja vähän typerältä tuntuis mennä diagnoosia hakemaan, jos tulokseksi tulisikin "kaukana siitä". Lähinnä miehen erilaisuus (ei ole yhtään höhlä/sählä) saa meidän luonteemme näyttämään niin voimakkaasti "erilaiselta" (siis peilaamme suhteessa mieheen). Vaikka kyllä esim. töissä näkyy samantapaisia sähliä olevan. ap

Toisaalta, ymmärtääkseni add:ssäkin ihminen kykenee syventymään intohimoisiin mielenkiinnon kohteisiinsa, mutta muuten se on erittäin vaikeaa... Joka tapauksessa tuohan se on avainasia: tarvitsisiko sitä diagnoosia mihinkään? Jos lapsesi tarvitsisi jotain tukitoimia tai terapiaa, kannattaa aloittaa se tutkimusprosessi. En itse ole omakohtaisesti kokenut niitä tutkimuksia, mutta asperger-lapsellani prosessi kesti kaikkiaan 8 kk, sillä osastojaksoon on pitkä jono. Mutta jos se vain ikäänkuin lisää omaa itsetuntemusta, niin ehkä kannattaisi vaan yrittää lähteä siitä ajatuksesta, että meilla kaikilla voi olla piirteitä jostain neurologisesta häiriöstä. Esim. juuri aspergerissa yksi diagnoosinkin muoto on juuri "piirteitä Aspergerin syndroomasta", eli välttämättä ihminen ei ylitä diagnoosikynnystä, mutta jo tuollaisellakin voi hakea esimerkiksi erityisopetukseen tai kolmen lapsen paikalle päiväkotiin - jos epikriisissä hoitava lääkäri sellaista suosittaa. -2-

as. lapsesi on? En tiedä, olisiko diag. haittaa vai hyötyä? Siinähän nyt aika paljon leimautuu. Jos ilman ihan OK pärjää elämässä. ap

Näin ainakin koen. Jos lapsi on sen verran erilainen, että ylittää diagnoosikynnyksen, hänellä on käytöksessä sen verran omituisuuksia, että leimaantuu herkästi "oudoksi", "friikiksi", "häiriköksi", "huonostikasvatetuksi", "hulluksi"...



Ja väittäisin, että se on paljon ikävämpää kuin tulla leimatuksi add-lapseksi tai as-lapseksi.



Jos lapsesi (minkä ikäinen hän onkaan) pärjää tarhassa/koulussa, ei tule kiusatuksi eikä alisuorita, niin ette varmaan tarvitsekaan mitään diagnoosia. Lieville neurologisille häiriöille ei juuri saa terapiaakaan, tai Kelan tukia. Vaikka meillä on as lapsella syvää, Kela ei ole vielä vuosien varrella kertaakaan hyväksynyt terapiasuosituksia tai antanut korotettua vammaistukea, valituksista huolimatta (onneksi terapiaa on saatu HUS:n maksusitoumuksella).



-2-