Tässä ketjussa saat avautua: MIKÄ TÄNÄÄN VITUTTAA?

vituttaa Jorma. Ei Jormia tänään, kiitos.

ja yritän laihduttaa ja laihduttaa.

Loman jälkeen ei vain kerta kaikkiaan jaksa tarttua töihin, ja on niin saamaton olo että inhoan itseäni.

Jolle ei IKINÄ kelpaa yhtään mikään ja aina kulkee naama norsunvitulla!Hirvee narina joka asiasta ja ehdottaa sitten mitä vaan niin aina vastaus EI tulee jo ennen kun on edes lause lopussa...Toivottavasti en koskaan itse tule tuollaiseksi.





Ps.hauska ketju =)

Yksi vee on sairastellut puoli vuotta ja syönyt monia antibioottikuureja. Mikään ei auta ja huutaa vaan. Tiedän, että on kipeä, mutta pää ei enää kestä sitä huutoa.

Jokin vaivaa kroppaa ja fyysisesti voin koko ajan huonosti, ripulia, päänsärkyä ja huimausta. Tätä nyt jatkunut monta kuukautta mutta syytä ei löydetä.



Masennus taas niin pahana, että lääkitys käyntiin. Kaveri kaikkoaa ja on suoraan sanottuna ollut yksi inhottavimmista kavereistani koskaan viimeisten kuukausien aikana. Nykyään aina kun jutellaan olen lopussa niin vihainen hänelle. (Haukkuu, mollaa, hänen asiat aina joko huonommin/paremmin, saamaton, laiska, valittaa kaikesta).



Ihastuin ihanaan mieheen joka kertoi minulle että tunteet ovat samoja, vietettiin ihana ilta. Sitten nähtiin viikon päästä isolla kaveriporukalla ja selitti että tykkää kaverina ja on aiiiina tehnyt tämän mulle selväksi. Jaa no kavereita pussaillaankin sitten suht kiihkeästi.



Iso vereslihalla oleva rakko. Pakko pitää crocseja kun kaikki muut kengät turhan piukkoja.



Olo on niin yksinäinen.

Mulla: auto paskana, skootteri paskana ja raha asiat päin persettä. Hyvää iltaa nyt sitten vaan!

Työt ärsyttää niin pirun valtavasti. Kaikkea pitäs ehtiä tekemään ja olla vielä asiakasystävällinen siinä sivussakin vaikka kaikki tuntuu kaatuvan tuolla lafkassa vaan niskaan. Ärsyttää kun oon liian saamaton hakeakseni parempiin töihin ettei tarvis hajoilla tuolla enää.



Harmittaa kun miehen kanssa on niin vähän laatuaikaa ja sit kun sitä aikaa on niin uuvuttaa vaan niin pirhanasti.

ja työvuoro, jossa en tiedä, kuinka sanoisin hankalalle, pomottavalle työkaverille fiksusti vastaan.

kuulin eilen että mies jonka kanssa olen ollut 10v 5 v naimisissa,4 lasta. on pettänyt minua vauvan ollessa 2,5 kk nyt vauva on 11kk. pani siis jotain muijaa oli kuulemma niin kännissä.itse petin miestä kaksi vuotta sitten ja kerroin heti,olisin odottanut kostoa silloin heti,mutta ei se piti tehdä niin että se varmasti tuntuu. juuri kun luuli että asiat olivat silloin hyvin uusi, vauva ja muutenkin asiat selvitetty. vituttaa niin äärettömästi!!!ja itkettää..

tapaamani tosi mukava mies ei ole soittanut vaikka lupasi kuun taivaalta kun tapasimme perjantaina! Tekstiteltiin sunnuntaina, ja nyt sitten ei mitään. Tosi huono syy vitutukseen, mut vituttaa nyt vaan. Lapset menossa hoitoon perjantaina ja ajattelin vähän saavani hoitoa itsekin ;) viime kerrasta sen verran pitkä aika että johan alakerta kasvaa kohta umpeen :D

Tän luettuani totesin kovaan ääneen, että on mullakin ongelmat :D

Menin hakemaan esikoista kaverilta ja löysin pojat härnäämästä kehitysvammaista, aikuista naista :-/

Se, että maha turpoaa hirveeksi palloksi liian usein.

En pysty tapailemaan tapaamaani miestä, koska olen yh. Toisaalta mitä väliä tuollakaan, mies muuttaa parin vuoden sisällä takasin kotimaahansa. Ehkä parempi, ettei syvempiä tunteita synnykään.

sekä lapselle tuosta käytöksestä, että itselleni, että olen tuollaisen kasvattanut. Ymmärrän tuskasi, en myös siedä tuollaista.

Minua sen sijaan vituttaa Suomen löyhä maahanmuuttopolitiika, se, että kaiken maailman sossupummeja ulkomailta pitää elättää täällä. Nyt en puhu oikeista pakolaisista, vaan ihan noista elitasopummeista.

Vituttaa rankasti myös se, että mulla on nykyään työkavereina karmeita pissiksiä, jotka ei ole henkisesti valmiita aikuisten työelämään. Tykkään työstäni, mutta haluaisin tehdä sitä henkisesti aikuisten ihmisten kanssa.

ei ollut laittanut tikkua ristiin kotona kun tulin reissusta myöhään (teen aina kaikki kotityöt ja lapsenhoidot), valitti vaan nälkäänsä kun en ollut tekemässä ruokaa. Ja näin tapahtuu ehkä kerran vuodessa! Aina on ruoka valmiina kun hän tulee töistä!



Muita vitutuksen aiheita ovat työttömyys, oma "laiskuus" ja lihominen

lykkäs vitutuksen! Avioero vauva-aikana ja raha-asiat päin sitä kuuluisaa elintä...

...juuri tänään ilmoitin että hänen ei koskaan enää tarvii tässä talossa pestä pyykkejä, laittaa lapsille ruokaa tai siivota.

Tuo kolmevee joka asioikseen härnää N kertaa päivässä just siihen pisteeseen, että ei enää äitin kuuppa kestä. Ei jaksais aina huutaa näillä helteillä. Vituttaa että oon vaan ihan täysin hukannu mun auktoriteetin, jos sitä koskaan olikaan, enkä tajua mitä tapahtui.



Vituttaa kun mies tekee 12h työpäivää suunnilleen koko kesän. Allekirjoitin avioliittosopimuksen, en yksinhuoltajasopimusta kahdelle lapselle.



Ennen kaikkea vituttaa, että oon niin samperin heikko ja avuton etten tosiaan nyt meinaa jaksaa noiden kans. Synnytyksen jälkeinen masennus piti olla jo voitettua kantaa, mutta niin vaan vollotan taas lähes päivittäin ja arki tuntuu välillä ihan ylivoimaiselta. Inhottaa terapeutin lomien jälkeen soitella sinne taas ja myöntää että juu, en sitten kyennykään omin voimin. Vituttaa mennä sinne kuuntelemaan just koulusta päässeen typykän kliseitä, mutta minkäs teet kun ei yksityiseenkään oo varaa ja tästäkin saa kunnallisella puolella olla polvet-ruvella-kiitollinen.



Vituttaa että sen kerran kun ollaan lähdössä minilomalle anoppilaan, jossa ois sitä paljon kaivattua hoitoapua tarjolla, säätiedotus lupaa 34 astetta. Eihän siellä itsekään jaksa yhtikäs mitään.



Vituttaa että paras ystävä muutti toiselle paikkakunnalle. Oon yksinäinen kaiken muun hyvän lisäksi. Kaveriseuraa löytyy jos itse sitä jaksan hakea, mutta en edes muista milloin viimeksi joku mun kavereista ois itse ottanut muhun yhteyttä. Hyljeksitty olo, tai vähintään vainoharhainen.



Vituttaa etten nyt odota edes töihinpaluuta samalla innolla kuin esikoisen mammiksella, en tiedä onko musta sielläkään enää mihinkään. Vituttaa että eivät siellä saa edes päätettyä, mihin hommiin mua tarvitaan, niin ois vähän helpompaa orientoitua.



Jopas vituttikin :)

niin että ihan itkettää suoraan sanottuna. Mun elämäni polkee tahmeessa siirapissa paikallaan, mitään en saa aikaseksi, enkä edes tiedä mitä haluan elämältäni... Pelkään että oon taas tekemässä vääriä valintoja ja sitten kaduttaa.



Ei kukaan haluais vaihtaa päätä? Täältä sais sellasen, joka ei osaa tehdä päätöksiä ja joka vaihtaa mielipidettä koko ajan. Ihan sekopää.

Kaksi vuotta yritystä ja tähän aikaan mahtuu 2 keskenmenoa. Masentaa... Vituttaa myös tyhmät ihmiset, jotka kyselevät jatkuvasti: koskas teille tulee toinen, pitäähän teidän nyt leikkikaveri esikoiselle tehdä jne." Tekis mieli vaan huutaa, että ei tule kun en saa niitä pidettyä hengissä!



Meille ei tule toista lasta, pakko kai se on hyväksyä.