Pulloruokinnan "helppoudesta"

sen verran, että meidän perheellemme tuo vauvan jättäminen sänkyyn ja maidon lämmitys sekä syöttäminen sängyssä ei olisi uskoakseni sopinut. En nähnyt mitään syytä siihen, että meidän molempien olisi pitänyt herätä vauvan syömiseen. Näin olisi tapahtunut, jos olisin jättänyt itkevän vauvan sänkyyn tai alkanut sängyssä pulata pullojen kanssa. En myöskään usko, että olisin saanut sängyssä istuen kovin mukavaa asentoa syöttää vauva.

No, oli miten oli. Nuo yöt olivat vain yksi osa tätä hankaluutta. En myöskään usko että halkiolapsen pulloruokinta meidän lapsemme kohdalla paljon pokkesi terveen vauvan pulloruokinnasta, paitsi että alkuviikkoina syöminen oli hyvin hidasta (käytössä oli erikoispullot) ja sitten jo tuo mainitsemani pystyssä juottaminen.

Ai niin, unohdin mainita, että vauvamme myös sai sitten isompana pulloraivareita, eikä meinannut millään malttaa keskittyä juomiseen, siten että koko päivän aikana ei monesti mennyt juurikaan maitoa. (Tämä kommenttina rintaraivareihin)

sen verran, että meidän perheellemme tuo vauvan jättäminen sänkyyn ja maidon lämmitys sekä syöttäminen sängyssä ei olisi uskoakseni sopinut. En nähnyt mitään syytä siihen, että meidän molempien olisi pitänyt herätä vauvan syömiseen. Näin olisi tapahtunut, jos olisin jättänyt itkevän vauvan sänkyyn tai alkanut sängyssä pulata pullojen kanssa. En myöskään usko, että olisin saanut sängyssä istuen kovin mukavaa asentoa syöttää vauva. No, oli miten oli. Nuo yöt olivat vain yksi osa tätä hankaluutta. En myöskään usko että halkiolapsen pulloruokinta meidän lapsemme kohdalla paljon pokkesi terveen vauvan pulloruokinnasta, paitsi että alkuviikkoina syöminen oli hyvin hidasta (käytössä oli erikoispullot) ja sitten jo tuo mainitsemani pystyssä juottaminen. Ai niin, unohdin mainita, että vauvamme myös sai sitten isompana pulloraivareita, eikä meinannut millään malttaa keskittyä juomiseen, siten että koko päivän aikana ei monesti mennyt juurikaan maitoa. (Tämä kommenttina rintaraivareihin)

Olen siis ap.

esikoisen mitä syömisiin tulee. Alun takkuilun jälkeen imetys alkoi sujua ja hyvin menee vieläkin (5kk). Olen kuitenkin pumpannut maitoa pakkaseen, josta poissaollessani lapsen isä ja myös mummi on voinut ruokkia vauvaa. Vauva on ottanut myös pulloa mukisematta, joten satunnaiset pullottelut eivät ole stressiä aiheuttaneet. Minulla on 3 pulloa käytössä, joista yleensä aina vain yksi pullo käytössä. Minulla on ollut esim. yt-neuvottelut käynnissä vauva-aikana, ja olisi ollut lähestulkoon mahdotonta osallistua henk.kohtaisiin haastatteluihin, jos pulloruokinta ei olisi onnistunut! Samaten olen ihan mielelläni kerran pari kuussa käynyt jossain ystävien kanssa ilman vauvaa - kerran leffassa, kerran ravintolaillallisella jne. Yöpullottelusta olen kyllä samaa mieltä, imettäminen sujuessaan on sata kertaa helpompaa!

Itsellä ei ole ollut vaihtoehtoa, joten kaikki kolme lasta on pulloruokittu. Erilaisia muuten kaikki kolme, joten sanoisin että jos on ollut 1 tissillä ja 1 pullolla niin eipä siitä vertailusta voi paljoa johtopäätöksiä vetää.



Esikoinen alkoi nukkua 11 tunnin yöunia 2 viikon ikäisestä. Ei siis paljoa öisin valvottu. Sitä en tietysti tiedä, johtuiko pullosta vai olisiko nukkunut tissimaidollakin. Lapsi ei kuitenkaan osannut imeä ollenkaan, joten ei olisi onnistunut imetyksellä vaikka olisin voinutkin imettää. Pullosta syötettiin vellitutilla ja kun kiinteät aloitettiin, niin siitä ei meinannut tulla mitään, koska lapsi ei osannut kuljettaa ruokaa suussaan nieluun, vaan kun suu täyttyi, niin ruoka valui suupielistä ulos.. Ruokailut kestivät ikuisuuden. Kasvoi huonosti, joten maitomääristä piti neuvolan ohjeiden mukaan pitää kirjaa useampi kuukausi (miten se olisi onnistunut tissillä?)



Kakkonen söi kerran yössä vuoden ikäiseksi. Muuten söi hyvin ja ongelmitta, eikä valvottanut muuten.



Kolmonen lopetti yösyönnit 3 kk iässä, mutta oksensi suihkumaisesti kaiken ulos 3 viikon ikäisestä sinne 3 kuukauteen (tutkimuksissa ei kuitenkaan pylorusstenoosia). Se tarkoitti sitä, että vauvaa yritettiin syöttää vähän kerrallaan ja pystyssä ja ties mitä, ruokailun jälkeen piti kuljetella pystyasennossa, ettei vain oksenna. Piti syöttää kylppärissä, että oksennukset eivät mene parketille, vaikka oli meillä ämpäri alla, muttei siihen aina ehditty osua. Ja oksennuksen jälkeen aloitettiin aina sama rumba uudestaan kunnes jotain pysyi sisällä. Myös tämän lapsen kohdalla piti pitää kirjaa maitomääristä nelikuukautiseksi.



Ja ne edut

- Ehdoton ykkönen: MYÖS ISÄ PYSTYI SYÖTTÄMÄÄN VAUVOJA. En olisi millään selvinnyt hengissä ykkösen ja kolmosen kanssa rumbasta, jos syötöt olisivat olleet yksin minun harteillani. Olin kolmosen kanssa kuolemanväsynyt vaikka isä hoiti puolet syötöistä.

- Pystyimme muutenkin vuorottelemaan lastenhoidossa tarpeen mukaan ilman säätämistä ja isä pystyi jäämään omalla vuorollaan vanhempainvapaalle ilman, että syömisistä olisi tullut ongelmaa.

- Uskoisin, että lapset nukkuivat yöt paremmin ja söivät päivisin harvemmin pulloruokinnan vuoksi, en voi tietenkään tietää.

- Maitomäärien mittaaminen ja laskeminen oli helpompaa

- Vauvan pystyi tarvittaessa antamaan jollekulle muullekin syötettäväksi.



Vääriä luuloja:

- Pulloja, tutteja ym. ei tarvitse steriloida tai keitellä, pesu normaalisti kuten muutkin tiskit riittää. Meillä ei ole koskaan keitelty muuta kuin kirpparilta ostetut tuttipullot kertaalleen.

- Pulloruokittu lapsi saa läheisyyttä ihan yhtä lailla kuin rintaruokittukin kunhan hänet vain syötetään sylissä. Meillä ei ole ikinä laitettu yhtäkään lasta syömään itse tai syötetty sängyssä, tuolissa tms. (paitsi satunnaisesti yksittäisiä kertoja autossa), vaan lapset on aina syötetty sylissä.

- On harhaluulo, että rintaruokinta estäisi allergioita tai infektiokierteitä. Vanhoissa tutkimuksissa tullut ero johtui siitä, että niissä vain rintaruokitut saivat riittävän pöpöaltistuksen äidin rinnan iholta, mutta pulloruokitut lapset syötettiin keitetyistä pulloista. Nimenomaan tästä syystä on tärkeää, että pullolastakaan ei pidetä liian puhtaassa ympäristössä eikä pulloja keitellä tms. Lapsi saa mielellään myöskin nuoleskella esim. vanhemman sormea tms. sopivan pöpöaltistuksen saamiseksi.

- Maitoa ei yleensä ole mikään pakko lämmittää. Meillä tosin sekä esikoinen, että kolmonen söivät alussa niin huonosti että lämmin maito teki paremmin kauppansa, mutta keskimmäiselle kelpasi hyvin kylmäkin.

- Myös alkuperäisen yörumba kuulostaa uskomattomalta. Miksi asia piti tehdä noin hankalasti?

Ykkösen ja kolmosen kanssa isän osallistuminen syöttöihin oli tarpeellista siksi, että en olisi yksin jaksanut (enkä ymmärrä miksi pitäisi). Kakkosen kohdalla itse asiassa toisten syöttömahdollisuus oli vielä tärkeämpi, koska jouduin koko vauva-ajan käymään olemaan parin kuukauden välein sairaalassa eristyksessä lapsista 4 päivää kerrallaan. Tuolloin isän lisäksi lapsia hoitivat isovanhemmat.



Mutta vaikkei meillä isän osallistuminen olisikaan ollut välttämätöntä, niin en silti ymmärrä alkuperäisen "minun vauvani" -asennetta. Eikö vauvasi ole myös isänsä lapsi? Minkä takia mielestäsi isän ja vauvan suhde on vähäpätöisempi? Miksei isä saisi osallistua vauvansa hoitoon tasaveroisesti? Miksi haluat omia vauvan itsellesi?



Tutkimuksissa on kuitenkin selvästi todettu, että lapselle on parempi, että hänellä on hyvä, läheinen ja tasapainoinen HOIVAsuhde molempiin vanhempiinsa. Mikset halua suoda tätä suhdetta lapsellesi ja miehellesi vaan omit vauvan?

Pulloja pesin mutta en keitellyt. Tutti oli rintaruokitullakin lapsella. Pulloruokinta on helppoa kun sen saattoi tehdä myös mies tai mummoa, imetys oli täysin minun vastuullani. Niinpä imetetty sai joskus rintamaitoa pullosta.



Molemmissa omat hellpoudet ja hankaluudet. Minulle ihan sama kumman tavan joku valitsee.

Ykkösen ja kolmosen kanssa isän osallistuminen syöttöihin oli tarpeellista siksi, että en olisi yksin jaksanut (enkä ymmärrä miksi pitäisi). Kakkosen kohdalla itse asiassa toisten syöttömahdollisuus oli vielä tärkeämpi, koska jouduin koko vauva-ajan käymään olemaan parin kuukauden välein sairaalassa eristyksessä lapsista 4 päivää kerrallaan. Tuolloin isän lisäksi lapsia hoitivat isovanhemmat.

Mutta vaikkei meillä isän osallistuminen olisikaan ollut välttämätöntä, niin en silti ymmärrä alkuperäisen "minun vauvani" -asennetta. Eikö vauvasi ole myös isänsä lapsi? Minkä takia mielestäsi isän ja vauvan suhde on vähäpätöisempi? Miksei isä saisi osallistua vauvansa hoitoon tasaveroisesti? Miksi haluat omia vauvan itsellesi?

Tutkimuksissa on kuitenkin selvästi todettu, että lapselle on parempi, että hänellä on hyvä, läheinen ja tasapainoinen HOIVAsuhde molempiin vanhempiinsa. Mikset halua suoda tätä suhdetta lapsellesi ja miehellesi vaan omit vauvan?

lukekaa aloitus uudestaan, ja toiseksi, millä tavalla mies olisi vähäpätöisempi vaikka lapsi olisi rintaruokinnalla? On paljon muitakin tapoja olla lapsen lähellä kuin ruokkiminen.

pulloista.



Meillä poika söi rintaa 1,5 kk - 4 kk:n ikään, sitten sai rintaraivareita. Olin lähinnä ahdistunut. Rintaruokinta ei koskaan oikein sujunut hyvin. Ekat 1,5 kk hörpytettiin.



Positiiviset puolet:

1. Isä pystyi osallistumaan. Meillä huonosti nukkuva vauva (helpotti n. 1 v:n iässä). jos olin tosi väsynyt, isä pystyi hoitamaan myös yösyötöt. Lisäksi saatoin käydä kaupassa yms. ilman stressiä.



2. Pystyin antamaan maitoa missä vain. Liikuttiin paljon kaupungilla. Esim. julkisissa. Myös juhlissa ja kylässä oli helpompaa, kun ei tarvinnut istua toisessa huoneessa syöttämässä - mun mielestä imettäminen ei kuulu juhlapöytään.



3. Imetys tosiaan loppui vastoin tahtoani, mutta kyllä rinnatkin säilyi melko hyvinä, sain takaisin tissit normimittoihin. Pystyin käyttämään omia vaatteitani imetysliivien ja -paitojen sijaan.



Meillä juotiin huoneenlämpöistä korviketta suht puhtaista pulloista. Kerran keitettiin käyttöön otettaessa, muuten tiskattiin ihan käsin, myöh. koneessa. Tetra auki ja pullo pojalle.



Ja tosiaan, imetys aiheutti jossain vaiheessa jo sellaista ahdistusta, että katsoin paremmaksi pulloruokinnan. Ei tarvinnut kaupungilla etsiä rauhaisaa imetyspaikkaa ja rauhoitella rintaraivareita ja kohta taas yrittää uudestaan. Aloin oikeastaan nauttia vauvasta ihan eri tavalla, kun syömisstressi loppui.



Poika myös rauhoittui pulloon, tuttia ei huolinut.

että imetys ei välttämättä sulje pois sitä että välillä annettaisiin pullosta (äidin)maitoa. Esim. meillä mies hoiti joskus pullolla ruokinnan jos itse en ollut saanut nukuttua, nukuin migreeniä pois tms.



Yöheräilyjen määrä riippuu usein ennemmin lapsesta kuin ruokintatavasta, tunnen monia joiden imetetty vauva on alkanut nukkua täysiä öitä tai pärjätä yhdellä syötöllä jo 1-2 kk iässä.



Ja sekin kumman kokee helpommaksi, imetyksen vai pulloruokinnan, riippuu ihan ihmisestä! Itse tykkäsin imetyksestä koska ei tarvinnut huolehtia pullo- ja korvikerumbasta (pesu, lämmitys, ostaminen jne) ja ne muutamat viikot kun vauva heräili useammin kuin kerran yössä syömään ei tarvinnut kuin nostaa vauva vireen rinnalle ja sitten takaisin omaan sänkyynsä ja vauvan ruoka oli aina mukana ilman erillistä pakkaamista kun oltiin liikenteessä (ei tarttenut pelätä että loppuu kesken jos reissu venyy). Joku muu taas voi kokea helpommaksi sen pulloruokinnan esim. jos tuntee imetyksen liian sitovaksi ja silloin se pullojen pesu ja lämmitys tuntuu pikku jutulta.

[/quote]

lukekaa aloitus uudestaan, ja toiseksi, millä tavalla mies olisi vähäpätöisempi vaikka lapsi olisi rintaruokinnalla? On paljon muitakin tapoja olla lapsen lähellä kuin ruokkiminen.

[/quote]

Viittaan alkuperäisen kohtaan: "Joskus kuulee sanottavan, että on hyvä, kun muutkin voivat ruokkia vauvaa. En ymmärtänyt, miksi jonkun muun pitäisi ruokkia vauvaani tai halunnut olla pienestä vauvasta erossa. Isommasta voikin sitten olla erossa jo muutamia tunteja imetyksen siitä kärsimättä.



Mitä muuta tämä tarkoittaa, kuin sitä että isällä ei ole mitään mahdollisuutta luoda läheistä ja henkilökohtaista HOIVASUHDETTA vauvaan, kun äiti on koko ajan vieressä kyttäämässä? Täyspainoisen vastuun voi ottaa vain jos joutuu olemaan lapsen kanssa kahdenkesken, ainakin alussa. Jos äiti on koko ajan vieressä, ei isä uskalla olla rento oma itsensä ja tehdä asioita omalla tavallaan ja harva äiti pystyy antamaan tilaa ja mahdollisuuden siihen. Lapsi tarvitsee nimenomaan hoivaajaa ja isää, ei miestä joka välillä vähän hauskuttaa lasta tai vain leikkii ja on kiva.

lukekaa aloitus uudestaan, ja toiseksi, millä tavalla mies olisi vähäpätöisempi vaikka lapsi olisi rintaruokinnalla? On paljon muitakin tapoja olla lapsen lähellä kuin ruokkiminen.

Viittaan alkuperäisen kohtaan: "Joskus kuulee sanottavan, että on hyvä, kun muutkin voivat ruokkia vauvaa. En ymmärtänyt, miksi jonkun muun pitäisi ruokkia vauvaani tai halunnut olla pienestä vauvasta erossa. Isommasta voikin sitten olla erossa jo muutamia tunteja imetyksen siitä kärsimättä.

Mitä muuta tämä tarkoittaa, kuin sitä että isällä ei ole mitään mahdollisuutta luoda läheistä ja henkilökohtaista HOIVASUHDETTA vauvaan, kun äiti on koko ajan vieressä kyttäämässä? Täyspainoisen vastuun voi ottaa vain jos joutuu olemaan lapsen kanssa kahdenkesken, ainakin alussa. Jos äiti on koko ajan vieressä, ei isä uskalla olla rento oma itsensä ja tehdä asioita omalla tavallaan ja harva äiti pystyy antamaan tilaa ja mahdollisuuden siihen. Lapsi tarvitsee nimenomaan hoivaajaa ja isää, ei miestä joka välillä vähän hauskuttaa lasta tai vain leikkii ja on kiva.

Nyt menee kyllä jo ihan ot:ksi, mutta tuosta isän roolista sen verran, että _minusta_ äidin kuuluu olla lapsen ensisijainen ruokkija ensimmäiset kuukaudet, niin kai luonto on sen tarkoittanut ja itse tunsin tämän hyvin vahvasti.

Isällä on muita keinoja luoda suhdettaan lapseen. Olen myös oikeasti sitä mieltä, että isän rooli kasvaa lapsen kasvaessa. Esikoisemme, joka oli rintaruokittu (sai alkuviikkoina pullosta lisämaitoa, yleensä isältään), jäi isänsä hoitoon ollessaan 9 kk:n ikäinen, kun menin töihin, eikä tässä ollut lapselle tai isälle mitään ongelmaa (äidille oli kai vaikeinta). Isällä on oikein hyvä suhde molempiin lapsiin, vaikkei ole heitä ensi kuukausina juurikaan ruokkinut.



ap

Esikoista imetin 8 kk (täysimetin 5kk), kunnes vauva itse lopetti rinnasta imemisen. Ei ollut helppoa imetystä.



Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut otetta rinnastani, vaikka nänni ei ollutkaan sisäänpäin kääntynyt (rintakumilla siis 4 kk). Rintakumeja piti keittää vähän väliä. Rintakumilla imetettäessä myös toisesta rinnasta valuu valtavasti maitoa, joten maidonkerääjät ja liivinsuojukset ahkerassa käytössä. Lisää tiskiä ja pyykkiä (ja suosiolla lopulta siirryin kertakäyttöisiin, kun kestot eivät pidä edes yhtä imetyskertaa).



Rintaliivejä pidin siis koko 8 kk yötä päivää, koska maitoa todella valui kuin hanasta lähes koko ajan. Pakkanen täyttyi maidosta, tuttipulloihinkin sitä sitten keräsin, jotta isä sai syöttää myös lastaan, vaikka olinkin kotona. Silti vauva söi yksivuotiaaksi asti öisinkin, tosin vain 1-2 kertaa yössä. Rintakumin takia en kyennyt imettämään makuuasennossa. Aina siis ylös, vauva kainaloon ja sohvalle imettämään. Yövalokin piti laittaa päälle, kun en pimeässä syksyssä mitään nähnyt. Jos ei vaihtanut vaippaa, oli sänky aamulla märkä, eli kyllä siinä yöimetyksessä heräsi ihan kunnolla.



Julkinen imetys ei tullut kuuloonkaan. Rintakumin asettelu rintaan vaati melko ison osan rinnan paljastamista ja veipä se aikaankin, vaikka suht nopeaksi siinä harjaannuinkin. Siispä pullo aina mukana - tosin ihan omaa maitoani, kun sitä nyt valui tuutin täydeltä koko ajan...



Kun kakkonen syntyi, ainoa toiveeni oli, että ei tarvitsisi rintakumia. No, kakkonen päätti tehdä asioista vielä vaivalloisempia. Ei suostunut alun alkaenkaan juurikaan mitään rinnasta syömään. Pumppasin pari ekaa viikkoa kaiken maidon tuttipulloihin, sen jälkeen rintakumilla suostui jotain syömään, mutta paino vaan laski, joten korviketta sai myös alusta asti. Kuukauden osittaisimetyksen jälkeen (ja sekin melkoista tappelua), vauva sairastui ja ei jaksanut syödä kuin vain tuttipullosta. Pumppasin taas maitoa pulloon, kunnes vaan maito loppui, kun vauva oli 3 kk. Se oli valtava helpotus. Ei tarvinnut sitä pumppua tiskata kaiken aikaa, ja mies saattoi auttaa enemmän myös yösyötöissä, jotka loppuivat kyllä kokonaan 3 kk:n iässä (6 viikon iästä eli siis kun alkoi saada pullosta kaiken maidon yösyöttöjä oli vain yksi ja sekin kuudelta aamulla). Tuttipullorumba tuntui helpolta, kun ei tarvinnut niitä rintakumeja ja maidonkerääjiä ja pumppua pestä kaiken lisäksi. Pääsin eroon rintaliiveistä öisin.



Kaiken kaikkiaan sujuva imetys on varmasti helpointa, ja todella olisin halunnut pikkukakkostakin imettää. Mutta jos vertaa rintakumilla imetettyyn ja pulloruokittuun, ero ei ole kovin suuri, ja ainakin iso etu on ollut se, että meidän pullovauva on nukkunut kaikki yöt kokonaan (klo 21-08) 3 kk:n iästä alkaen. Lisäksi isä on päässyt jakamaan vastuuta ruokinnassa vieläkin paremmin kuin esikoisen kanssa (esikoista ruokki pullosta lähinnä "lisänä", vaikka vauva siis sai jo tarpeeksi rinnastakin).



Ehdoton haitta pulloruokinnassa on se, että kaikki sukulaiset kinuavat vauvaa hoitoon (3 kk:n iästä lähtien), kun sehän syö pullosta, joten eihän siinä ole mitään ongelmaa...



Toinen haitta, pullovauvamme on ollut sairaampi kuin imetetty esikoinen, vaikka lääkärit ovat vakuuttaneetkin, että sairastelu ei johdu pulloruokinnasta. Tiedäpä tuota. Esikoinen sairasti vauva-aikana kolme nuhakuumetta, ja 1,5-vuotiaana alkoi korvatulehduskierre. Pikkukakkonen on sairastanut rs-viruksen, nuhakuumeen, kurkunpääntulehduksen ja kaksi korvatulehdusta, ja ikää siis 6 kk. RS-viruksta ei voi imetyksellä estää mutta ehkäpä nuo korvatulehdukset voisi... Niin, ja ollaan siis otettu pneumokokkirokotuskin ylimääräisenä...

lapselle paras hoitaja ja siitä syystä SINÄ estät isän ja lapsen suhteen muodostamisen, vaikka varhaisesta vuorovaikutuksesta ja isän merkityksestä on runsaasti tutkimusnäyttöä olemassa?



Isän osuutta hoivaajana on tutkittu paljon. Yhteinen johtopäätös kaikista tutkimuksista on se, että lapsen kehitykselle on ylivoimaisesti parasta se, että hänellä on useampia hyviä, läheisiä ja hoivaavia ihmissuhteita - yleensä ainakin äiti ja isä mutta vielä parempi jos löytyy vielä isovanhempia, kummeja ja muita läheisiä aikuisia. Läheinen ihmissuhde tarkoittaa hoivasuhdetta, jossa lapsi muodostaa aikuisen kanssa henkilökohtaisen suhteen ilman "välikäsiä".



Useampi läheinen ihmissuhde auttaa jo ihan vauvaikäistä siinä, että hänen ei tarvitse törmätä eroahdistukseen välttämättä lainkaan, kun lähellä on aina joku läheinen ihminen. Samalla lapsi oppii luottamaan siihen että hänellä on aina lähellään joku läheinen ihminen ja hänestä pidetään koko ajan huolta. Yhden hoivaajan taktiikalla tähän ei useinkaan päästä, koska kukaan ei voi olla yksinään koko ajan läsnä - ja vaikka voisikin, niin lapsi vaistoaa sen, että hän on kokonaan yhden ihmisen varassa ja pulassa jos tuota ihmistä ei yht'äkkiä olekaan.



Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että lapselle huonoin vaihtoehto ovat useat koko ajan vaihtuvat ihmissuhteet joista puuttuu läheisyys ja rakkaus (ns. lastenkotiolosuhteet). Yksikin läheinen ihmissuhde on parempi kuin jatkuvasti vaihtuvat etäiset ihmissuhteet. Näistä vanhoista tutkimuksista joissa on verrattu lastenkotiolosuhteissa kasvaneita lapsia yhden vanhemman (äidin) kanssa kasvaneisiin vedettiin varsinkin aikaisemmin virheellisesti sellaisia johtopäätöksiä että lapsi tarvitsisi nimenomaisesti yhden läheisen aikuisen, joka vielä nimettiin äidiksi (vaikkei useamman läheisen aikuisen suhdetta edes tutkittu).



Tässä hivenen aineistoa:



Aihetta on ehkä eniten tutkinut Kyle D. Pruett, Yalen yliopiston lastenpsykiatrian emeritusprofessori. Hänen tutkimuksiaan ja kirjojaan löytyy ihan netistäkin, valitettavasti vain englanniksi. Tutkimukset on julkaistu todella kovissa lääketieteellisissä lehdissä. Suosittelen varsinkin hänen kolmea kirjaansa:

Fatherneed: Why Father Care Is as Essential as Mother Care for Your Child - c. 2000

Me, Myself and I: How Children Build Their Sense of Self: 18 to 36 Months - c. 1999

The Nurturing Father: Journey Toward the Complete Man - c.1986



Suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta löytyy esimerkiksi Jouko Huttuselta (Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja isätutkija):

Huttunen J., 1999. Muuttunut ja muuttuva isyys. Kirjassa Mies ja muutos. Kriittisen miestutkimuksen teemoja. Tampere University Press, Tampere.

Huttunen J., 2001. Isänä olemisen uudet suunnat. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. PS-kustannus, Jyväskylä.



Aiheesta löytyy myös Hannu Säävälän, Eero Keinäsen ja Jari Vainion kirjoittamaa ja Tasa-arvoasioiden neuvottelukunnan julkaisemaa kirjaa "Isä neuvolassa".

Valitettavasti nettisivut ovat parhaillaan uudistuksen alla, enkä onnistunut löytämään julkaisua netistä tällä hetkellä, mutta tästä linkistä se aiemmin löytyi ja toivottavasti saavat sen nopeasti takaisin sivuille:

http://www.oulunensijaturvakoti.fi/ensikoti/isyys.htm

Julkaisun lopussa oli vielä hyvä ja kattava luettelo aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta.

tietenkin kirjoitan omia näkemyksiäni. :)

Enkä edelleenkään ole estänyt millään tavoin isän ja lasten suhteen ja vuorovaikutuksen muodostumista. Silti en pidä mitenkään välttämättömänä lapsen kehitykselle, että isä muodostaa tuon suhteen nimenomaan ruokkimalla lasta pullosta.

Pointti oli toteamuksesi "Joskus kuulee sanottavan, että on hyvä, kun muutkin voivat ruokkia vauvaa. En ymmärtänyt, miksi jonkun muun pitäisi ruokkia vauvaani tai halunnut olla pienestä vauvasta erossa. Isommasta voikin sitten olla erossa jo muutamia tunteja imetyksen siitä kärsimättä."



Tämä kommenttisi kertoo, ettet anna lasten isän muodostaa henkilökohtaista hoivasuhdetta lapsiin edes imetysten välissä, vaan haluat olla vauvan lähellä jatkuvasti ja isommankin luovutat isälle vain muutamaksi tunniksi.



Hoivaava vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhempi omalla vuorollaan hoitaa lapsen alusta loppuun.



Useimmissa perheissä äidin jatkuva läsnäolo tarkoittaa sitä, että vaikka isä olisikin paikalla, niin äiti on koko ajan "varmistamassa" tai jopa vahtimassa. Jos isälle tulee ongelma, niin hän voi helposti sysätä vastuun äidille. Äiti monesti jopa ohjeistaa isää siinä miten tulee toimia ja mitä voi tehdä. Pahimmissa tapauksissa äiti hoitaa lapsen ja isä vain leikkii ja viihdyttää, jolloin mitään hoivasuhdetta ei voi muodostua.



Hoivasuhteen muodostuminen edellyttää sitä, että vanhempi viettää riittävän paljon KAHDENKESKISTÄ aikaa lapsen kanssa niin että heille muodostuu ihan henkilökohtainen suhde ja omat "jutut" ja että vanhempi vastaa tällöin KAIKKIIN lapsen tarpeisiin.



Parhaat edellytykset molempien vanhempien tasaveroiselle hoivasuhteelle lapseen syntyvät, kun vanhempainvapaat jaetaan. Kyllä hoivasuhteen muodostuminen toki VOI olla mahdollista vaikka äiti on kotona, mutta on se varsin epätodennäköistä. Kätännössä se edellyttäisi että äidillä olisi paljon omia menoja ja isä vain kohtuudella töitä jotta hän voi viettää päiväkausia keskenään lapsen kanssa ja muodostaa suhdetta. Helpointa hoivasuhteen muodostaminen on jos molemmat vanhemmat ovat kotona vuorollaan (toinen aamut ja toinen illat, vuoropäivin, vuoroviikoin, 3 kk kerrallaan,....). Periaatteessa mitä tiheämpi "vaihtoväli" on, sitä parempi se on lapselle, koska silloin lapsi ei ehdi "unohtaa" toista vanhempaa.

Meillä pulloruokittu vauva kohta 1.5 -v ja ei vielä kertaakaan kipeänä. Ekat kuukaudet sai pumpattuna osittain rintamaitoa, mutta enimmäkseen korviketta joi.