Minkälainen pariskunta ei koskaan voi olla erillään toisestaan?
Mies oli varpajaisissa, joissa yhden nuoren kaverin tyttöystävä oli mukana. Oli vähän yllättynyt koko porukka, myös juhlien järjestäjä. Tyttis oli sitten istunut lukemassa mukaan ottamaansa kirjaa koko illan ajan ja käynyt väliin kysymässä mieheltään että joko olet valmis lähtemään kotiin.
On näitä muitakin. Mikä on siis syy että joku jaksaa viettää näin tylsän illan vain siksi ettei tarvitse olla erossa puolisostaan?
Ja on näitä toisinkin päin: Eräs rouva pääsee kerran kuussa harrastuksensa, lavatanssin, pariin siten että herra istuu tanssipaikan parkkiksella autossa radiota kuunnellen. Tanssiaikaa rouvalla on 3 tuntia.
Kommentit (27)
siitä,että jos pariskunta viihtyy yhdessä ja on toistensa parhaat ystävät, se on sairasta. Minusta se on kaikinpuolin ihailtavaa.
kuin vahdata toista koko ajan. Minustakin yhdessa viihtyminen on ihailtavaa; se, ettei kumpikaan saa tehda koskaan mitaan yksin, on puolestaan hiukan omituista.
eihän sitä ihan sivullisena voi vieraasta pariskunnasta tietää, millaiset heidän välinsä ovat. Minä kävin esim. pari päivää sitten asioilla, joilla meni ainakin tunti, ja mies odotti autossa. Päätteleeköhän tästäkin joku, että mies ei päästä minua yksin minnekään, vaan vahtii mukana?
ketään esim. lavalle tanssimaan toisten miesten läheisyyteen...
sellaiset, joillla on vielä symbioosivaihe menossa. Eli sellaiset, jotka ovat olleet yhdessä alle viisi vuotta.
Toinen asia ovat sitten mustasukkaiset ja ne, jotka ovat elinikänsä olleet yhdessä, eivätkä enää muuta osaa.
Minusta on eri asia olla toisetensa parhaat ystävät, kun elää vuosikausia tiukassa symbioosissa.
Yksi entinen työkaverini teki kaiken tiukasti miehensä kanssa. Koko elämä oli myös pilkulleen aikataulutettu ja kaikki pienetkin muutokset (vaikka sohvan osto) varmistettiin ja suunniteltiin etukäteen järkyttävän pedanttisesti. Saunassakin (omassa saunassa) käytiin minuutin tarkasti.
Ei tuollaiseen yhtälöön mahtunut muita kuin pariskunnan vanhemmat, muita eivät juuri tapailleet, ei kai kukaan muu edes pidemmän päälle jaksa tuollaisia ihmisiä.
Kyseessä on minusta ylikorostunut turvallisuushakuisuus. Se estää elämänkokemusten karttumisenkin.
On ihan eri asia, jos pariskunta viihtyy yhdessä ja on parhaitan ystäviä keskenään. Silti ei tarvitse rajata muuta elämään ulkopuolelle. Kyllä jokaisen pitää kestää vähän yllättäviä tilanteita ja kyetä tapaamaan uusia ihmisiä.
Muutaman kerran on käynyt asioillaan ilman mua, mutta muutoin oltu yhdessä 24/7, ja ensimmäinen yö erossa oli tossa 2 viikkoa sitten, kun avokki oli sairaalassa vauvan sydänäänten tarkkailussa.
Sitten vietettiin vauvan kanssa onnellinen ensimmäinen viikko, jonka jälkeen sossut ryöstivät avokin ensikotiin - kolmen päivän kuluttua siitä muutettiin, ja varmaan menee taas ainakin yksi vuosi, ennenkuin erossa ollaan :D
Oli muuten perhanan tuskaiset kolme päivää...
siitä,että jos pariskunta viihtyy yhdessä ja on toistensa parhaat ystävät, se on sairasta. Minusta se on kaikinpuolin ihailtavaa.