Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ylipaino, elämäni trauma
20.07.2010 |
Niin kauan kuin muistan olen pitänyt itseäni lihavana. Jo lapsuudesta muistan äitini kommentit painostani. Nuorena isä kertoi miten paljon olen lihonnut. Huvittavaa, että kun nyt katson lapsuuskuviani ja vielä joitain nuoruuskuviani, en ole niissä lihava. Lapsikuvani näyttävät aivan normaaleilta, ja nuoruuskuvissanikin on vain hieman pyöreyttä. Mutta noin 16 vuotiaasta eteenpäin olen ollut oikeasti lihava. Sen myötä olen sulkeutunut, tietänyt, ettei kukaan pidä minua kauniina, ja että olen eri kastia kuin tavalliset naiset. Yritän pärjätä älylläni, mutta se ei koskaan riitä. Pahaa oloani lääkitsen - kyllä - syömällä. Nyt painoindeksini on n. 35. Olen kauhean näköinen. Minusta tuli sellainen jona itseäni pidin jo lapsena. Ja olen tämän vartalon vankina. Olen yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja. Painoa on pudonnutkin, mutta ei koskaan normaaleihin lukemiin, ja aina kaikki on tullut takaisin korkoineen. Olen niin surullinen. Sisimmässäni haluaisin tietenkin olla terveissä mitoissa ja toivoisin, että vielä joskus joku voisi sanoa minua kauniiksi. Mutta se ei taida olla enää mahdollista.
Kommentit (10)
Itse en ole ollut koskaan lihava, mutta kokenut itseni sellaiseksi ja kärsinyt syömishäiriöstä nuoruudessa.
Viime viikolla eräs vanhempi sukulaismies, jota näen noin kerran vuodessa kysyi ensimmäisenä minut nähdessään on X tainnut lihoa! Todella kohteliasta...
Paino on minullekin trauma. Ja minulla on jäänyt raskauksista vatsan seudulle ylimääräistä, mutta painoni on silti normaali. Mikä ihmisiä vaivaa?! Loukkaannuin todella tuosta sukulaisukon tölväisystä, vaikka hän on tehnyt sitä valitettavasti ennenkin. Miten säästän oman tyttöni vastaavalta? Apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yritetty monta kertaa. Tämä on jo liian pitkällä. Ikääkin on jo kohta 40. Ylipaino tuhoaa kaiken: uran, parisuhteen, sosiaaliset suhteet.
On yritetty monta kertaa. Tämä on jo liian pitkällä. Ikääkin on jo kohta 40. Ylipaino tuhoaa kaiken: uran, parisuhteen, sosiaaliset suhteet.
sun elämää... Sä ite. Tuu pois sieltä itsesäälistä kylpemästä ja tee jotain. Ei se ihan oikeestikaan ole liian myöhästä, et sä nyt NIIN vanha oo. Jos olisit jotain 75 ja sanoisit noin niin voisin uskookin et on liian myöhästä.
Sä oot kokeillut vääränlaisii keinoja, ja nyt sun pitää hommaa joku ammattilainen auttaan siinä laihdutuksessa. Siihen mä en ota kantaa et onkse ammattilainen sit terapeutti vai personal trainer...
... ihan tuota terapeuttia myöten. Tiedän kyllä, että itsestä se on kiinni, mutta niin monet epäonnistumiset ovat osoittaneet, että musta ei ole siihen. Pitäisi yrittää sopeutua olemaan tällainen, mutta sekin on vaikeaa.
... ihan tuota terapeuttia myöten. Tiedän kyllä, että itsestä se on kiinni, mutta niin monet epäonnistumiset ovat osoittaneet, että musta ei ole siihen. Pitäisi yrittää sopeutua olemaan tällainen, mutta sekin on vaikeaa.
Minä olen 40 ja laihdutan. Tänä kesänä on lähtenyt 6 kiloa. Ei tämä ikä sitä mitenkään estä. Ongelmana ei ole se etten laihtuisi vaan se etten sitten pysy ruodussa kun paino on tippunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Aloita pienillä muutoksilla. Älä ajattele laihdutusta laihduttamisena vaan elämäntapamuutoksena. Vaihda vähitellen esim. vaalea leipä tummaan leipään, kevyt maito rasvattomaan maitoon, karkkipussi hedelmiin.
Herkkujakin saa syödä, mutta kohtuudella. Aseta pieniä tavotteita ja palkitse itsesi onnistumisesta esim. 5 kg on ihan hyvä tavoite.
Jos et liiku, aloita sekin varovasti. Käy vaikka ensiksi joka ilta kymmenen minuutin pienellä kävelylenkillä tai pyörälenkillä. Lisää liikuntaa vähitellen ja muista hyötyliikunta.
mutta joka kerta painoa on vaikeampi pudottaa, sitä lähtee vähemmän, ja se tulee nopeammin takaisin. Nuorempana löysin vielä laihduttamiseen sellaista oikeanlaista raivoa, mutta en enää. Olen ehkä liian tottunut siihen, että se ei kuitenkaan onnistu (niin, että laihtuisin siis pysyvästi). Mulla on aina käynyt niin, että kun olen onnistunut hiukan laihtumaan, ostan innoissani uusia vaatteita, jotka mahtuvat päälle ja alan muutenkin kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni. Mutta sitten itsekuri ei enää pidä tms, lihoan nopeasti takaisin ja noista epäonnistuneista yrityksistä muistuttaakin varastossa monta laatikollista liian pieniä vaatteita. On siis aika paha jojoilukierre. Se näkyy myös siinä, että ylipaino on sellaista selluliittista löysää muodotonta ihraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikkein parhaiten se muuttuu kertarytinällä, ei mitään rasvamerkkiä vaihtamalla.
Alue: Aihe vapaa
Unohdat ne isäs ja äitis typerät kommentit ja näytät niille laihduttamalla ne läskis pois.
Kyl se onnistuu, kun niin päättää.