siskoni omituinen meno lapsen biologisen isän kanssa. Mielipiteitä?

Luulen, että olet alitajuisesti kateellinen siskollesi. Hänellä on toimiva seksisuhde nuoren miehen kanssa.



Miksi hänen pitäisi "perustaa perhe"? Mitä vikaa tuossa tyylissä on?



Lapsi kun kasvaa, se avaa suunsa ja kysyy itse isältään näitä asioita. Isä voi sitten muuttaa toimintatapaansa tai olla muuttamatta. Jos lapsella on muuten hyvä olla, hänelle kasvaa terve itsetunto.

Minusta aloitusviesti ei ole mitään epätervettä sekaantumista ja oman elämän puutetta nähnytkään, vaan aidon oloista huolta. On myös hyvä huomata, ettei huoli kohdistu pelkästään siskoon vaan myös hänen lapseensa. Olin minäkin huolissani siskostani kun hän eli hyväksikäyttävän miehen kanssa, onhan hän siskoni, jolle toivon tapahtuvan hyvää. Totta kai hänen asiansa kuuluvat minulle ja toivon myös että hän puuttuu elämääni, jos se näyttää olevan menossa metsään. Hänhän tuntee minut aidosti.



Osaan samastua siskoosi, olen itsekin nuorena elänyt pitkään suhteessa, joka oli miehen puolelta vain panemista, mutta pystyin huijaamaan itseni uskomaan että seurustelemme. Näin siskosikin saattaa itselleen uskotella. On vaikea sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta selvää on, että kuvion ei pitäisi koskaan valjeta lapselle (se voi jättää elinikäisen hylätyksi tulemisen kokemuksen). Ehkä lähtisin siskon itsearvostuksen herättelystä - yrittäisin saada hänet uskomaan, että hän ansaitsee ja voi saada parempaa. Syyllistäminen toimisi huonommin.

ap:tä kyttääjäksi. Minusta asia on hyvinkin ikävä ja varsinkin lapsen kannalta ja ymmärrän, että tätinä sinua huolestuttaa.

Siskollani samantapainen tilanne vaikkakin mies samanikäinen kun sisko, mutta lapsi ei kiinnostanutkaan enää syntymän jälkeen. Paras olisi yhteyttä lastenvalvojaan ja sen kanssa miettiä mikä on lapsen edun mukaista, siis jos saat siskon siihen suostumaan. Mieshän voi kieltää isyyden, mutta kokeilla niistä selviää onko hän isä ja lain mukaan lapsi saa elatusta isältään tai valtiolta, jos isällä ei siihen varaa. Mies ei voi paeta isyyttään vaikka haluaiskin ja tyhmää olisi naiselta olla ottamatta edes elatusmaksua, jotta saa edes vähän helpotusta toimeentuloonsa.



Huolesuttavaa, että minun ikäinen on noin sekaisin ja ei ole ajatellut alkuraskaudesta minkälaista se tulee olemaan vauvan kanssa, kun ns. isä ei halua olla tekemisissä. Rankkaa tulee siskollasi olemaan, mutta onneksi hänellä on kaltaisesi sisko.

Onko tämä ihan normaalia ja järkevää?

Siskoni tuli raskaaksi seksipartnerilleen, joka on häntä selkeästi paljon nuorempi. Mies (lähestulkoon poika) halusi abortin. Siskoni päätti pitää lapsen ja vapauttaa miehen kaikesta vastuusta. He tapailivat/sekstailivat raskausajan.

Kun vauva syntyi ei isää enää näkynyt. Ei vastannut edes tekstiviestiin jonka siskoni lähetti synnytyssairaalasta. Näin sen piti mennäkkin.

No nyt lapsi on jo melkein vuoden ikänen ja biologinen isä käy paneksimassa siskoani aina välillä hänen kotonaan. Tapaavat myös miehen kotona. Kutsuvat lapselle miestä isäksi vaikka tämä näyttäytyy hyvin harvakseltaan lapsen elämässä. Ei maksa elatusmaksuja eikä ole osallistunut lapsen elämiseen millään tavoin. Huomaan siskostani, että tämä elättelee toiveita pikku perheestä, mutta se ei tule koskaan toteutumaan. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta vain seksistä ja on kiva leikkiä isiä neljän seinän sisällä.

Kukaan miehen sukulainen tai ystävä ei tiedä lapsesta. Mies ei suostu edes leikkipuistoon tulemaan siskoni ja lapsen kanssa. Vain kotikäynnit käyvät. Siskoni haluaisi miehen kertovan perheellensä, mutta mies ei saa aikaiseksi. Hänen veljensä on nähnyt lapsen useaan otteeseen (samassa työpikassa siskoni kanssa) mutta ei siis tiedä laspen olevan hänen veljensä lapsi.

Onko tämä kuvio teidän mielestänne aivan jäkevä?

Minun käy ensinnäkin lasta sääliksi. Kyllähän lapsikin jossain vaiheessa tajuaa, että isä ei tapaa häntä ollenkaan julkisesti. Myös vähäiset tapaamiset ovat varmasti ikäviä. Kun isällä ei ole mitään vastuuta lapsesta, hän saattaa kadota tytön elämstä koska vaan, eikä hänllä ole mitään laillista vastuuta palata tytön elämään. Esim sitten jos löytää itselleen kumppanin ja perustaa oman perheen. Kiinnostaako häntä tämä lapsi enää ollenkaan? Miltä se lapsesta tuntuisi?

Ärsyttää myös siskoni joka selkeästi hakkaa päätä seinään. Toivoo että lapsen isä menisi hänen kanssaan yhteen ja he voisivat olla perhe. Samalla siskoni maksaa kaiken yksin. Kukapa uusikaan mies tuollaiseen kuvioon koskaan mukaan haluaisi tulla.

Mies tässä eniten ärsuttääkin. Leikkii isää kun se hänelle sopii ja kun siihen ei mene penniäkään rahaa. Ei tee sitä kuitenkaan julkisesti, varmaankaan ikinä. Lupailee siskolleni koko ajan turhia. Piti tulla mukaan muskariin, ei koskan tullut. Tulee sitten joskus mukaan puistoon. ei ole koskaan mennyt. Kertoo ensiviikolla vanhemmilleen, ei ole kertonut. Ei edes veljellensä joka on lasta useasti sylissä pidellyt. Toisaalta mies on tosi nuori, mitäpä muutakaan sitä tuon ikäiseltä voisi odottaa?

tästä tulee niin mieleen omat vanhempani. Äitini alkoi odottamaan minua, vahinkoraskaus. Olivat yhdessä isäni kanssa päättäneet ettei tee aborttia, vaikka eivät edes asuneet yhdessä. Samanlainen "peli" jatkui kuin siskollasi, isäni kyläili aina välillä äitini luona. Arvaahan se mikä näiden kyläilyjen päätarkoitus oli, seksi tietysti. Varsinkaan kun isäni kyläilyjen välillä saattoi kulua kuukausi kaksikin.

Äitini toivoi koko ajan, että muuttaisivat yhteen, kun sitä ei alkanut tapahtumaan, äitini tuli uudestaan vahingossa raskaaksi. Jokainen vähänkään välkky arvaa, ettei se raskaus mikään vahinko ollut, vaan tarkoitus oli koukuttaa isäni. Vanhempani ei kuitenkaan muuttaneet yhteen, vaan isä edelleen jatkoi vierailujaan. Pari vuotta tästä ja kas, jälleen uusi "vahinkoraskaus". Noin puoli vuotta 3:nnen lapsen syntymän jälkeen, vanhempani muuttivat yhteen, isällä kai alkoi olla pakko. Vanhempieni tilanne oli ollut julkinen salaisuus, koko suku ja ystävät siitä tiesivät mutta ääneen ei puhuttu.

Itse olin vanhempieni yhteenmuuton aikaan 8v ja muistan aika hyvin sen painostavan tunnelman mikä meillä silloin kotona oli. Isä saattoi olla puhumatta äitille pariin viikkoon ja äiti tiuski meille lapsille. Itse olen jälkeenpäin ajatellut että kannattaa näköjään varoa mitä toivoo, se voi vielä toteutua... Äiti oli pitkään katkera isälle ja tuskinpa isänkään ajatukset äitistä niin lämpimiä olivat.

Tämä kaikki (isän vierailut) oli mahdollista siksi että äiti antoi isän niin tehdä, roikkui miehessä keinolla millä hyvänsä, antoi kohdella kuin paskaa kengänpohjassa. Ja isä, ajatteli että "miksipä ostaa lehmä omaksi kun maitoa saa kaupastakin".

Nykyään minua huvittaa kun äitini tai isäni antaa elämänneuvoja, erityisesti seurusteluasioissa. Silloin sanon aina että jospa putsaat paskat omista nurkista ennenku alat neuvomaan jotakuta mitä tehdä seurustelukumppaninsa tai aviopuolisonsa kanssa...

Siskosi kannattaisi tehdä loppu miehen pelille. Mies käyttää härskisti siskoasi hyväkseen, seksiä saa silloin kuin se itselle sopii, ilman mitään velvollisuuksia. Siskosi pelkää että mies ei enää halua tavata häntä eikä lasta, mikäli laittaa kova kovaa vastaan ja niin todennäköisesti onkin. Sanopa siskollesi suoraan että kannattaisiko lopettaa moinen touhu ja alkaa katsella ympärilleen, kunnon miehiäkin on jotka haluavat olla naisen kanssa vaikka näillä lapsia edellisestä suhteesta onkin. Kysy myös siskolta että pitääkö tämä parempana roikkumista lapsensa isässä, rippeitä noukkien, jolloin voi myös katkeroitua? Haluaako siskosi "herätä" 50v:na tajuamaan että on tuhlannut elämänsä mieheen joka ei hänestä ole koskaan oikeasti kiinnostunut?