Lue keskustelun säännöt.
Läheltä piti- hukkumistilanteet, kokemuksia?
18.07.2010 |
Meillä 2-vuotias poika.
Istuin rannalla parin metrin päässä vesirajasta, mukana 2-vuotias ja 4-vuotias, valvomassa myös lasten eno eli veljeni. Lapset kyykkivät nilkan syvyisessä vedessä lapioiden ja ämpäreiden kanssa. En edes muista miksi laskin katseeni alas viltille, ehkä kaivaakseni eväitä kylmälaukusta. Juttelin samalla veljen kanssa.
Kun nostin katseen taas lapsiin, 2-vuotias oli kellahtanut kyljelleen n. 30-senttiseen veteen ja huitoi uppeluksissa käsiään. Ei päässyt ylös eikä mihinkään suuntaan. Säntäsimme veljeni kanssa kumpikin hengen hädässä poikaa pelastamaan. Muistan ikuisesti miltä lapsen kauhistunut ilme näytti veden alla! Silmät selällään.
Poika itki ja oksensi vettä, itkin minäkin.
Nuo vahingot käyvät silmänräpäyksessä, kerta kaikkiaan. Ei auttanut edes se, että istuin ihan vieressä ja katsoin rannan suuntaan herkeämättä. Ei sekään, että ranta oli tupaten täysi.
Onnettomuuteen olisi riittänyt yksi onneton minuutti tai 30 sekuntia lisää.
Kommentit (13)
Äitini kertoi että oli hänkin hetkeksi katsonut muualle, kun olin siinä samassa juossut muiden perään. Isäni ehti saada minut ylös vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joella isän ja sedän kanssa, he juttelivat vähän etäämmällä seisoskellen. Pulikoin ja pompin pehmeässä hiekassa, kun maa yhtäkkiä katosi jalkojen alta. Ranta olikin äkkisyvä ja menin uppeluksiin.
Ponnistin loputtomiin vauhtia pohjasta, että ehtisin haukata happea ja huutaa ISI!, mutten ehtinyt edes räiskiä vettä kunnolla, kun taas vajosin. Kun voimat alkoivat olla ihan loppu, näin pinnalla käydessäni kuin hidastetussa leffassa miten isän pää kääntyi ja hoksasi minut.
Juoksi pelastamaan. Muistan miten kantoi minua poikittain käsivarsillaan sisälle mummolaan ja että oksensin. Nukuin monta tuntia sen jälkeen, olin niin lopussa.
Perheen ulkopuolinen mies juoksi laiturille ja hyppäsi perään, sukelsi lapsen ylös. Vanhemmat seisoivat tumput suorana rannalla.
Olin itse tilanteessa mukana pienenä lapsena.
Olin itse tilanteessa mukana pienenä lapsena.
Pitäkää ihmiset ne lapsenne pois laitureilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ala-asteikäinen ja suorittanut siihen mennessä jo uimamaisterin kokeetkin... Lähdin altaan syvästä päästä sukeltamaan pohjaa pitkin. Tavallisesti sukelsin ihan kevyesti altaan päästä päähän, mutta sillä kertaa jostain syystä alkoi tuntua siltä, että happiloppuu puolivälissä allasta. Lähdin kohti pintaa, mutta vettä oli yläpuolella vielä sen verran, että happi vaan loppui ja henkäisin vettä keuhkoihin, kun aivot käski vaan hengittämään... Sisulla ja adrenaliinilla sain sit kuitenkin jostain voimia räpistellä pintaan ja voi hyvä isä sitä yskimisen ja köhimisen määärää, kun koitin saada veden pois keuhkoista...
Aivan järkyttävä tunne. En suosittele.
Olin itse tilanteessa mukana pienenä lapsena.
Pitäkää ihmiset ne lapsenne pois laitureilta!
me harrastetaan purjehdusta ja sääntö on että uimataidottomilla on AINA liivit päällä, paitsi silloin kun ollaan ihan uimarannalla. Venelaituireilla ei liiku kukaan lapsi ilman liivejä, siellähän voi olla 5-10 metriä vettä heti laiturin vieressä.
monesti noissa rantapaikoissa näkee perheitä jotka antavat lasten tulla JUOSTEN veneitä katsomaan, luonnollisestikaan ei mitään liivejä päällä. Kaverit on tulossa veneeseen kyytiin mutta kellään ei liivejä mukana jne... Onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse tilanteessa mukana pienenä lapsena.
Pitäkää ihmiset ne lapsenne pois laitureilta!
me harrastetaan purjehdusta ja sääntö on että uimataidottomilla on AINA liivit päällä, paitsi silloin kun ollaan ihan uimarannalla. Venelaituireilla ei liiku kukaan lapsi ilman liivejä, siellähän voi olla 5-10 metriä vettä heti laiturin vieressä.
monesti noissa rantapaikoissa näkee perheitä jotka antavat lasten tulla JUOSTEN veneitä katsomaan, luonnollisestikaan ei mitään liivejä päällä. Kaverit on tulossa veneeseen kyytiin mutta kellään ei liivejä mukana jne... Onhan näitä.
Minä olen veneilyä harrastavasta perheestä ja lapsena meillä oli sama meininki, eli liivit päällä paitsi uidessa vanhempien silmien alla. Ja monesti uitiin kyllä liiveilläkin, oudoissa rannoissa ainakin. Saman tyylin olen ottanut lapsilleni ja tartuttanut miehellenikin.
Mies ja minä seisomme matalassa vedessä vastakkain, taapero pulikoi välissämme. Olimme siis kaksi aikuista molemmat katse lapseen, välimatkaa yhteensä ehkä alle metri, siis lähekkäin olimme kuitenkin.
Hetkeksi, siis sekunneiksi, satuimme molemmat katsomaan toisiamme ja keskittymään jonkun jutun kertomiseen, kun lasta ei näykään välissämme, vesi sameaa, ei liikettä, ei kuplia.
Onneksi oli uponnut vaan siihen paikalleen, että seuraavassa sekunnin osassa löysimme ja nostimme pintaan. Mutta se hetki, kun tajusi, että jos olisimme olleet rannalla... Jos olisimme kiinnittäneet huomiomme yhtään kaemmaksi aikaa muuhun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ampiaista silti sitkeästi pörräsi ympärillä ja yritin olla vedenalla ja välillä haukata happea.
Jotenkin vedenalla sain paniikissa hörpättyä vettä ja räpiköin siellä. Vaikka oli matalaa niin tuntui kyllä todella häijyltä tilanne vaikkei näin kirjoitettuna miltään kuulostakaan
ylä-asteen liikuntatunnilla kun meillä oli uintia. Opettaja käski sukeltaa pitämättä nenästä kiinni, huusi vaan että "Pysy veden alla, pysy veden alla, älä pidä nenästä kiinni!" HUOM! Mä en osaa sukeltaa pitämättä nenästä kiinni. Enpä uinu sen jälkeen uintitunneilla, AINA oli joku hyvä syy miks ei tarvis uida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ollaan oltu lähellä hukkumista. Tosin täysin eri tilanteissa. Isosisko oli ollut alle kahden vanha, kun olivat olleet Stadikalla. Matalassa päässä kellukkeitten kanssa, ja äiti ja isä molemmat istuivat puolen metrin päässä reunalla jalat altaassa. Sivulta oli kuulunut joku paukahdus jota olivat kääntyneet katsomaan. Näiden parin sekunnin aikana sisko oli onnistunut vajoamaan. Kaksi pikkupoikaa olivat onneksi huomanneet tämän, ja auttoivat siskon pohjasta, elvytyskin tehosi heti.
Itse olin 12-vuotias, kun olimme jalkapallojoukkueen kanssa Nokialla turnauksessa, ja käytiin sitten Edenin vesipuistossa. Olen täysin uimataidoton (yhä tänäkin päivänä) kun oli pentuna putket enkä "kehdannut" käyttää tulppia kavereiden nähden. Pysyttelin koko ajan todella matalalla. Siellä tulee tasatunnein aallot, jotka kuljettivat minut liian syvälle, ja se olikin menoa sitten. Elämäni hirvein kokemus, olin niin pitkään pinnan alla, että taju lähti. Muistan kamppailleeni aaltoja vastaan pintaa kohti, mutta paniikki oli niin kova ettei siitä mitään tullut. Hädissäni koitin tarrata jostain kiinni, sainkin jonkun aikuisen miehen käsivarresta otteen, mutta hän kiskaisi itsensä irti ja poistui. Kaksi joukkuetoveriani saivat lopulta minut kiskottua pois altaasta jonka jälkeen myös valmennusporukkamme tajusi tilanteen ja tulivat paikalle.
Täytyy sanoa, että kun lopullinen lähtö tulee, toivon todella että ei tukehtumalla tai hukkumalla.
kaveri jätti lapsensa (3- ja 4-vuotiaat) terassille hetkeksi vilvoittelemaan ja meni itse takaisin saunaan koska nuo lapset eivät KOSKAAN lähde minnekään ilman lupaa (se perinteinen tarina....). Noh, lapset painelivat järveen samantien. Vanhempi oli jo pinnan alla kun toinen aikuinen huomasi. Pienempi vaan katsoi kauhuissaan vieressä, ei osannut lähteä apua hakemaan vaan siinä olisi katsonut kun veli hukkuu ja äiti on saunassa.