Aloitin maanantaina sairaanhoitajan sijaisena ja totuus on että syömäänkään ei ehdi

Kyllähän tehyn lakkouhkausten synnyttämässä sopimuksessa huomioitiin työvoimakysymykset. Sidottiin osa palkankorotuksista siihen että työvoiman määrä EI KASVA.

Sehän on työaikaa ei mitään syömäaikaa. Syödä voi sit omalla ajallaan, jos ei töis ehdi. Eihän sitä monestikaa ehdi, mut ei se työnantaja viissii syönnistä maksakaan?

siis on niin paljon töitä, jos pitää taukoa niin työt jää hoitamatta ja aikaa ei riitä ollenkaan edes normaaliin asiakas-hoitaja jutteluun.

Antibiootteja, tippoja, kipupumppuja, leikkaukseen valmistelua, leikkauksen jälkeen potilaan hoitoa, jne. Eilenkin ylitöihin meni kun en ehtinyt kirjaamaan kaikkea.

Inhottaa kun leikkausta pelkäävä potilas yrittää kysyä jotain ja ehtii vain vastaamaan hyvin se menee..

Kuka noita laitoksia nyt sitten valvookaan!



Ymmärrän ettei kesken leikkauksen voi lähteä, tai jos on ensiapua annettava niin se hoidetaan.



Mutta jos kokoaika on tollasia kriisejä niin kuulostaa siltä että tarvitaan lisämiehitystä. Potilasturvallisuuskin on vaakalaidalla.



Ruokatauot KUULUU työntekoon. Tehdastyössä linja sylkee tavaraa, asiat pitää hoitaa niin että asiat hoidetaan kunnolla.



Älkää hyvät ihmiset tehkö työtä joka ei teille kuulu ja vaatikaa tauot.



Valitusta vetämään.

Sori vaan, mutta mää tekisin potilaana sinusta valituksen.



5

Terveydenhuollossa len, yksityisellä puolella, en sairaalassa.

osasto toimii vain 30 paikkaisena nyt kesäaikaan , mutta eilenkin oli 37 potilasta , oli sappileikattua ja 4 umpilisäkettä, jne.

meitä on 2 sairaanhoitajaa ja 3 perushoitajaa aamussa, ja illassa 2+2, eli tosi kiire, onneksi en ole ollut vielä yössä ...1+1

Oikeastiko sairaanhoitajaa sijaistamaan menevä ei tiedä millainen työnkuva oikeasti on?

meidän työpaikalla, 24-paikkaisella sisätautiosastolla on välillä ihan älytön työtahti, varsinkin sairaanhoitajilla - perushoitajat ehtii kyllä istskella rauhassa. Ruokailuun on välillä aika vaikea irrottautua, mutta se ON VAAN MENTÄVÄ ja mielellään kokonaan pois osastolta, jolloin kukaan ei tule kahvihuoneesta kesken pyytämään asioita selvittelemään. Ihan oikeasti, otat vaan sen ajan itsellesi. Jos antibiootit myöhästyy 30min, se ei ole maailmanloppu. Kukaan ei tule sua myöhemmin kiittelemään jos uuvutat itsesi, eikä palkka nouse vaikket pitäisi yhtään taukoa koko kesänä.



Tämän olen itse oppinut nyt 2kk yhtä soittoa sh:n hommia tehneenä. Viikonloppuisin on miehitys pienempi. Arkisin on silti enemmän hässäkkää. Esimiehen lisäksi voit puhua asiasta luottamusmiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle; kuormitus ei vaikuta olevan teillä ihan kohdallaan. Oletko vastavalmistunut tai muuten uusi työpaikallasi? Onko se huomioitu työvuorosuunnittelussa? Meillä ei ainakaan suunnitella niin, että kokemattomat/sijaiset joutuvat ottamaan liikaa vastuuta - poikkeuksia tietysti aina tulee.



Tsemppiä! Tilanne helpottaa kun alat hallita työsi kokemuksen myötä ja opit myös suunnittelemaan työtäsi; aikataulutus ja mitä kannattaa alkaa tehdä ja koska. Ja delegoi niille lähi/perushoitajille!

Sehän on työaikaa ei mitään syömäaikaa. Syödä voi sit omalla ajallaan, jos ei töis ehdi. Eihän sitä monestikaa ehdi, mut ei se työnantaja viissii syönnistä maksakaan?

Työkavereiden kanssa sovitte porrastetuista tauoista, muut hoitavat sinun potilaasi sen aikaa, että voi istua alas vartiksi. Ihan taatusti ja varmasti ehtii sen verran syömään. Opit ajan kanssa kooordinoiaan työsi niin, että aikaa ei mene hätääntyneenä häseltämiseeen.



Hyvin harvoin on sellaisia päiviä, että ei oikein ehdi kuin juomaan mehua. Silloin ollut kyse kolaripotilaiden ruuhkasta tai epävakaassa tilassa olevista tehohoitopotilaista, joiden vierellä joutuu olemaan koko ajan lääkärin kanssa.



Kiire on ihan todellista, mutta moni kiire myös helpottaa järkeistämisellä.



sh

oikeasti meiltä ei voi lähteä syömään, pakko syödä osastolla, 1sh ei voi vastata 37 potilaasta edes perushoitajien kanssa, aina leikkurista soitetaan tai päivystyksestä, on tutkimuksiin vientiä ja hakua. Kauhulla ajattelen jos jotain pitäsi elvyttää tms.

Olen vastavalmistunut mutta osastolla harjoittelussa ollut, tätä ei oteta huomioon, sain 6h perehdytyksen.

Antibiootteja meni eilenkin minun 12 potilalle, 8 kipupumppu, haavahoitoja 7, ......verta annettiin 5,kaksi potilaista on ihan valvontatason potilaita kaikkine systeemeineen,,,,antibioottien valmistamiseen menee aikaa myös ja tietty olen hitaampi ja ne pitäisi saada tippumaan...

Suuri osa noista töistä on sellaisia, joita voi tehdä myös perushoitaja. Keskity lääkkeisiin, toiset voivat kärrätä potilaat.



Vastavalmistuneen stressi ja uuden työpaikan paine on kyllä ikimuistoista, ei ole unohtunut itseltämikään :) Koita vain ajatella, että teet sen minkä ehdit, teet sen parhaan kykysi mukaan. Jos sähellät ja hoppuat, tapahtuu virheitä.



Tee ensin tärkeimmät asiat. Teillä on tosiaan iso työtaakka, mutta usko pois, että kaaos selkenee sinulle ihan päivienkin sisällä. Viikojen tai kuukausien pääsät näyttää jo ihan toiselta ja kokemusvuosien kertyessä olet yhä taitavampi pitelemään monia lankoja käsissäsi. Opit ajattelemaan monia asioita yhtäaikaa ja järjestämään ne päässäsi valmiiksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. sh

Olen ollut uudessa työpaikassa vuoden alusta enkä edes tiedä, missä sairaalan ruokasali on. kahviosta olen jonkun salaatin tai sämpylän napannut yhden käden sormilla laskettavan määrän lounaaksi. Muuten olen yrittänyt käydä edes kahvikupillisen ryystämässä osaston kahvihuoneessa, mutta siitäkin yleensä seuraa se, että huoneeseen rynnistää pari, kolme sairaanhoitajaa kysymyksineen, potilaspapereineen ja myrkkykortteineen.



Lääkärinä ongelmaa paisuttaa vielä se, että työpisteitä ei ole vain yksi, vaan useita: 2 osastoa, ajanvarauspoliklinikka, 2 eri laikkausosastoa, 2 heräämöä, päivystyspoliklinikka. Joka paikassa kaivataan lääkäriä ja kuvitellaan että sillä ajalla kun lääkäri ei ole juuri siellä, hän lusmuaa jossain kahvihuoneessa. Monesti pitäisi samaan aikaan kiertää osastoa, tehdä paperitöitä, katsoa potilaita parissa paikkaa ja ehkä vielä leikatakin. Joka paikassa ollaan nyreissään, kun lääkäri ei saavu paikalle välittömästi pyydettäessä, potilaat joutuvat odottamaan ja paperipinot kasvavat.



Olen yrittänyt pitää kiinni sekä työajoista että jonkinlaisista kahvitauoista, mutta mahdotonta se on ollut. Joka ikinen viikko on tullut ylitöitä 2-5 tuntia, vaikka en missään tapauksessa haluaisi niitä tehdä eikä minulla ole siihen velvollisuutta. Esimies ei asiaan suostu puuttumaan, koska aiemmat ja suurin osa muista lääkäreistä on lapsettomia työnarkomaaneja tai miehiä, joiden vaimot hoitavat kodin ja lapset. He ovat suostuneet ja jopa halunneet tehdä töitä myös kaikki illat ja viikonloput. Lapsia omaavia naisia on tosin ollut aiemmin töissä, mutta kaikki ovat kaikonneet suuren työmäärän vuoksi. Lisäksi esimies laskee vain leikkausten ja poliklinikkapotilaiden lukumääriä. Muut työt, eli osaston kiertäminen, potilaspaperit ja muut paperityöt, leikkausten suunnittelu, leikkaukseen tulevien potilaiden tutkiminen, muiden osastojen konsultaatiot, erikoistuvien lääkäreiden opastaminen, lausunnot, meetingesitelmät, jne. pitäisi tehdä "jossain välissä" eli "ei-millään-ajalla".



Kaiken kukkuraksi lääkäri on virkamies toisin kuin hoitaja, joka on työsuhteinen työntekijä. Siitä seuraa, että jos yksikin asia jossain mättää ja oli varsinainen syyllinen kuka tahansa (vaikka hoitaja, laitoshuoltaja,...) niin kyse on virkavelvollisuuden rikkomisesta tai virkamiehen valvontavastuun laiminlyönnistä ja siitä voi saada vaikka kuolemantuottamussyytteen vaikkei olisi koskaan potilasta nähnytkään.



Juu, harkinnassa on työpaikan vaihto.

Oltiin just viikko sairaalassa synnyttämässä ja tuli kyllä käytettyä "huonepalvelua" vähän liiankin kanssa... Oon melko ihmisarka, joten oli paljon helpompi soittaa kelloa ja juoksuttaa hoitsu huoneeseen, vain kysyäkseni "missäs niitä sairaalapaitoja olikaan?" kuin että olisin lähtenyt käytävälle tallustamaan ja joltain ohikulkevalta, ei-kiireiseltä ihmiseltä sitä kysynyt... yhyy...

Täytyy silti sanoa, että en ole ikinä kuvitellut lääkärin lusmuavan kahvihuoneissa. Näenhän minä missä he kulkevat ja mitä työhön kuuluu, kun teemme työtä yhdessä jatkuvasti. Röntgenmeetingit, sanelut, allekirjoittamiset, konsultaatiot, kierrot, joutavat röntgenlähetteet jne jne. Aika vähän jää itse potilaalle tosiaan aikaa, hoitajat tekevät sen lääkärin puolesta ja selittelevät parhaan kykynsä mukaan asioita kauniimmiksi. Jossain on ollt tutkimuskin siitä: hoitajat valehtelevat todella paljon ja eniten selitelläkseen lääkärin tekemisiä.



Entisessä työpaikassani lääkäreiden tehtäviä luisui vähitellen hoitajien hommiksi. Määräsimme itse labrat, kirjoitimme lähetteet röntgeniin ja jopa MRI:hin tai CT:hen. Katsoimme suuntaa antavasti thx-kuvat, toimimme niiden mukaan. Vieroitimme itse potilaita respiraattorista tai korjasimme säätöjä. Ei tietenkään ilman näennäistä lupaa tai puhelinsoittoa, ei tietenkään jokainen hoitaja. Ne tekivät, joilla oli kokemusta ja lääkärin luottamus. LÄäkärit seurasivat itsekin ketkä hoitajat ovat vuorossa, se saneli tulevan päivystyksen taakkaa.

Oltiin just viikko sairaalassa synnyttämässä ja tuli kyllä käytettyä "huonepalvelua" vähän liiankin kanssa... Oon melko ihmisarka, joten oli paljon helpompi soittaa kelloa ja juoksuttaa hoitsu huoneeseen, vain kysyäkseni "missäs niitä sairaalapaitoja olikaan?" kuin että olisin lähtenyt käytävälle tallustamaan ja joltain ohikulkevalta, ei-kiireiseltä ihmiseltä sitä kysynyt... yhyy...

Sairaala ei ole hotelli ja hemmetti jos kerran jalkasi toimivat olisit tosiaan kävellyt. Tollaset prinsessat sais laittaa, sanonko minne?

ja ainoa mahdollisuus syödä on syödä työhuoneessa lukitun oven takana.Silloinkin joku hoitaja koputtaa oveen tai tulee avaimilla sisään.

Wc käyntiä turha edes harkita

Tuttua tuo on, varsinkin kesäajalta. Osasto ylikuormittuu monestakin syystä, ja kiirettä on. Seisaaltaan saa syödä, mitä ehtii, potilaat on hoidettava! Mutta vaikka kiire onkin, niin syömään oikeasti ehtii (no "paussin" laatu on sitten toinen), työkaverit vuorottavat niin, että jokaiselle jää se 10 min missä lautasensa tyhjäksi hotkaisee. ja potilashoitojen välill ehtii juomaan, kun siitä pitää itse huolen. On vaan pidettävä! Istumiseen ja jutusteluun harvemmin on aikaa, silloin kun on kiire.

On meillä käynyt mm ylihoitaja ja työsuojavaltuutettu tilannetta katsastamassa. Mutta ei tuolle paljon mitään tehdä voi. Lisänsä työhön tuo tämä helle... Onneksi joskus on hiljaisempaa, ja huokaisemaan ehtii.



elämä on ;)



terv. sh gastrokirurgialta

meillä ei edes voida istua kuolevaa tekevän vieressä.....