Oletko sinä koskaan varastanut tai muuten rikkonut lakia?

Enkä ymmärrä, miksi toiset eivät ajattele samoin kuin minä.



Eihän kellään ole mitään oikeutta toisen omaan!



Itse säästin kaksi vuotta hienoon fillariin ja kerran se vaan oli viety rivarin varastosta, kun ovi oli jäänyt auki ja pyörä ei ollut lukossa.



Joskus olen miettinyt ihan tosissani, että jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin minä, niin pyörienkin lukot olisivat ihan tarpeettomia.



Mutta....niin...mitäpä sanoa?

Enkä ymmärrä, miksi toiset eivät ajattele samoin kuin minä.



Eihän kellään ole mitään oikeutta toisen omaan!



Itse säästin kaksi vuotta hienoon fillariin ja kerran se vaan oli viety rivarin varastosta, kun ovi oli jäänyt auki ja pyörä ei ollut lukossa.



Joskus olen miettinyt ihan tosissani, että jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin minä, niin pyörienkin lukot olisivat ihan tarpeettomia.



Mutta....niin...mitäpä sanoa?

minulla omatunto soimaisi heti jos niin tekisin.

siis nuoruudessani, noin 15 vuotta sitten. Varastanut kaupoista, juonut alaikäisenä alkoholia... Mutta, kas, kuului nuoruteen, ja nyt akateeminen, naimisissa ja lasten äiti. Ei elämä kaatunut nuoruuden virheisiin, vaikken niistä ylpeä olekaan.

sairasta sekin. Siitä on jo aikaa. Kaupasta en ilkea varastaa. Kerran oli maitoja jäänyt vaunujen alaosaan ja seuraavana päivänä menin maksamaan. Heh.



En aja enää päin punaisiakaan. Rikottiin lapsena lyhtypylväitä, siis niitä lamppuja. Typerää.



Mutta ne kaikki kahjot, jotka vievät narulta pyykit, jouluvalot, polkupyörän, autosta renkaat ja kaupasta järjestelmällisesti jatkuvasti, eivät vastaile täällä.

Muistan, kun lapsena yksi koulukaverini 'varasti'



viinirypäleen kaupasta ja ajattelin, etten koskaan voi tehdä noin...

siis nuoruudessani, noin 15 vuotta sitten. Varastanut kaupoista, juonut alaikäisenä alkoholia... Mutta, kas, kuului nuoruteen, ja nyt akateeminen, naimisissa ja lasten äiti. Ei elämä kaatunut nuoruuden virheisiin, vaikken niistä ylpeä olekaan.

en sillä tavalla, että haluaisin tuomita sinut, mutta kun itselläni on lapsuudessa ja nuoruudessa ainakin ollut niin tiukka moraali ja kolkuttava omatunto, että se soimasi jo siitäkin kun koulussa ope vuoden lopussa jakoi löytötavarat (ne jotka eivät kenellekään kelvanneet, siis kynänpätkät ja kumit tms) kaikkien oppilaiden kesken. Minä tunsin syyllisyyttä jo siitä että opettaja käski jokaisen valita löytötavaroiden joukosta itselleen jonkun kynän tai kumin tms. Minäkin sitten käskystä jonkun otin tunsin jo siinä että se oli sama kuin olisin varastanut, koska se pyyhekumi ei ollut minun vaan se kuului jollekulle muulle.

Mikä ihmisen mielessä sitten vaimentaa sen omatunnon äänen? Onko se vanhempien alunperin välinpitämätön asenne vai esimerkki vai huono seura vai mikä se on?

ap

mulla oli toooooosi huonot vanhemmat:) T:5

ehkä 6-8vuotiaana. Nykyään puhun toisinaan ajon aikana kännykkään.

Eilen puhuin puhelimessa autolla ajaessani ilman hands free -laitetta. Tänään ajoin vähän ylinopeutta. Olen myös varastanut työpaikaltani kaksi postimerkkiä. Mieheni mielestä tämä postimerkkivarkaus on oikeutettu, koska olen hänen mielestään liian tunnollinen työntekijä. Hän epäilee, että pyydän vähentämään nämä postimerkit palkastani. En viitsinyt kertoa, että ajattelin ostaa tilalle ne merkit.

nuorempana pölliny kavereiden kanssa karkkia kaupasta muutamaan otteeseen. kenestäkään meistä ei ole tullut kriminaaleja vanhemmiten. Pieni maalaiskylä,paljon ipanoita ja hieman jännitystä. Paljon tehtiin muutakin jäynää, mutta kaikista meistä on tullut ihan kelpo kansalaisia.

nuorempana pölliny kavereiden kanssa karkkia kaupasta muutamaan otteeseen. kenestäkään meistä ei ole tullut kriminaaleja vanhemmiten. Pieni maalaiskylä,paljon ipanoita ja hieman jännitystä. Paljon tehtiin muutakin jäynää, mutta kaikista meistä on tullut ihan kelpo kansalaisia.

ns. kriminaaliksi jos teininä varastaa, vaan sitä pohdin, että mikä saa ihmisen tekemään sen ekan teon. Miten ihminen kestää omantuntonsa kanssa loppuiän kun tietää ja muistaa tehneensä sen teon? Minulle ainakin tulisi jossain vaiheessa pakottava tarve mennä kertomaan että olen hei ottanut sulta jonkun tavaran ja pyytämään anteeksi. Ei se minusta ole mitään jeesustelua. oon mä kyllä uskossa, en mä tiedä pitääkö se mun omatunnon hereillä. jos niin on, niin hyvä juttuhan se on.

olen varastanut kaupasta joskus, mutta en yksityisiltä ihmisiltä. Minusta on käsittämätöntä, että Suomessa ei satsata piirun vertaa siihen, että yksityisiltä ihmisiltä omaisuutta varastavat saataisiin kiinni, vaikka veisivät koko omaisuuden, mutta poliisit juoksevat hullun lailla kauppojen pillin mukaan jos joku näpistää lakupötkön. Ei tämä tietenkään oikeuta kaupasta varastamista, mutta mielestäni laki on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Yksityishenkilöltä varastaminen aiheuttaa paljon enemmän mielipahaa ja ongelmia kuin kaupasta varastaminen, joka on vain liiketoiminnan riski, eikä aiheuta kellekään henkilökohtaista mielipahaa.



Lisäksi ajan ylinopeutta lähes päivittäin ja jätän ajoittain parkkimaksut maksamatta tai parkkeeraan luvattomalle paikalle (mutta en invapaikalle tai kenenkään tielle). Kävelen ja joskus ajan autollakin punaisia päin, jos katu on autio eikä ketään tule mistään. Työpaikaltakin olen vienyt jotain pientä joskus ja soittanut työpuhelimella henkilökohtaisia puheluita. Annoin myös lasten polttaa tähtisadetikkuja uutena vuotena. Mökkiroskat on joskus laitettu tienvieren roskikseen, laitonta sekin. Aika usein ajelen ruohonleikkurilla 20 metrin matkan tällä umpikujalla (=yleinen tie) jossa asumme, että pääsen helpommin leikkaamaan takapihan nurmikon.



Mitäs vielä? Kyllähän tuota lakia tulee rikottua harva se päivä. En kyllä usko että löytyy ketään joka ei olisi koskaan rikkonut lakia, ihmiset eivät vain edes huomaa tai tiedosta rikkovansa lakia.

nuorempana pölliny kavereiden kanssa karkkia kaupasta muutamaan otteeseen. kenestäkään meistä ei ole tullut kriminaaleja vanhemmiten. Pieni maalaiskylä,paljon ipanoita ja hieman jännitystä. Paljon tehtiin muutakin jäynää, mutta kaikista meistä on tullut ihan kelpo kansalaisia.

ns. kriminaaliksi jos teininä varastaa, vaan sitä pohdin, että mikä saa ihmisen tekemään sen ekan teon. Miten ihminen kestää omantuntonsa kanssa loppuiän kun tietää ja muistaa tehneensä sen teon? Minulle ainakin tulisi jossain vaiheessa pakottava tarve mennä kertomaan että olen hei ottanut sulta jonkun tavaran ja pyytämään anteeksi. Ei se minusta ole mitään jeesustelua. oon mä kyllä uskossa, en mä tiedä pitääkö se mun omatunnon hereillä. jos niin on, niin hyvä juttuhan se on.

tehty mikä tehty, hemmettiä niitä nyt enää vatvomaan. Vai pitäskö tässä nyt aikuisiällä lähteä ripittäytymään moisista pentujen kolttosista? Ja kenelle papille vai kenelle kun kyseinen kauppakaan ei ole edes enää toiminnassa?

Kerroppa nyt jeesustelija, miten nyt pääsen tästä synnintaakasta eroon??????

Täällä hyvien perheiden kasvatit ja akateemiset (jotka tekevät näitä wt-aloituksia) kilvan kehuvat varastelureissuillaan!



Olen köyhän yksinhuoltajan tytär ja ei olisi tullut mieleenkään varastella!



-70 -luvun lapsi-

sanonko minne. Ja tiedoksi vaan,itse olen myös 70-luvun lapsi ja siihen aikaan muuten ei ainakaan meidän maaseudulla asunut mitään roskasakkia.



Ipanasta asti tässä on töitä saanut tehdä ja ehkä siksi jossain vaiheessa on tullut myös noita pikkumokia tehtyä, koska seurassa kaikki on mukavampaa ei ehkä fiksumpaa. No mitäpä tässä jankkamaan, sinut olen itseni kanssa ja elämä jatkuu :)

Kerroppa nyt jeesustelija, miten nyt pääsen tästä synnintaakasta eroon??????

ja niitä anteeksi häneltä pyydät, niin hän antaa ne anteeksi ja sen jälkeen niitä tekoja ei Jumalan silmissä enää ole olemassakaan. Se on todellista armoa.

olen varastanut kaupasta joskus, mutta en yksityisiltä ihmisiltä. Minusta on käsittämätöntä, että Suomessa ei satsata piirun vertaa siihen, että yksityisiltä ihmisiltä omaisuutta varastavat saataisiin kiinni, vaikka veisivät koko omaisuuden, mutta poliisit juoksevat hullun lailla kauppojen pillin mukaan jos joku näpistää lakupötkön. Ei tämä tietenkään oikeuta kaupasta varastamista, mutta mielestäni laki on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Yksityishenkilöltä varastaminen aiheuttaa paljon enemmän mielipahaa ja ongelmia kuin kaupasta varastaminen, joka on vain liiketoiminnan riski, eikä aiheuta kellekään henkilökohtaista mielipahaa.

varastaminen aiheuta kellekään henkilökohtaista mielipahaa. Minä olen ollut kaupassa töissä. Minulle on tullut joka kerta ihan henkilökohtaisesti paha mieli kun olen nähnyt hyllyyn jätetyn auki revityn pakkauksen, josta tuote on sisältä varastettu. Minulla on paha mieli sen varkaan puolesta, sillä hänen moraalinsa ei ole terve, jos pitää varastaa. On myös paha mieli kauppiaan puolesta, jolta jää tuloja saamatta. On paha mieli varkaan vanhempien puolesta, sillä he tuskin halusivat lapsestaan kasvattaa sellaista, joka varastaa kaupoista. On myös tilanteita, joissa oikeasti on pelottanut. Jos esim veitsipakkauksesta oli hävinnyt veitsi, silloin alkaa jo pelätä työntekijänä omankin turvallisuutensa puolesta. Kaupoissa on tiettyjä tuoteryhmiä, jota ei välttämättä edes oteta myyntiin tai ne pidetään lukkojen takana siksi että niitä varastetaan niin paljon. Se teettää ylimäräistä työtä myyjille ja harmittaa asiakkaita kun valikoima supistuu.

Kerroppa nyt jeesustelija, miten nyt pääsen tästä synnintaakasta eroon??????

ja niitä anteeksi häneltä pyydät, niin hän antaa ne anteeksi ja sen jälkeen niitä tekoja ei Jumalan silmissä enää ole olemassakaan. Se on todellista armoa.

valitettavasti edes huumoria. Kannattaa joskus välillä relata, ettei risti ahista liikaa sitä kurkkua.

Kerroppa nyt jeesustelija, miten nyt pääsen tästä synnintaakasta eroon??????

ja niitä anteeksi häneltä pyydät, niin hän antaa ne anteeksi ja sen jälkeen niitä tekoja ei Jumalan silmissä enää ole olemassakaan. Se on todellista armoa.

Ja nää jeesustelijat eivät ymmärrä valitettavasti edes huumoria. Kannattaa joskus välillä relata, ettei risti ahista liikaa sitä kurkkua.

niin Jeesuksen pyhyyden edessä kyllä on tosissaan.