Suomi-Englanti perheet: miten päätitte asuinmaanne?

Innolla lueskelen näitä juttuja :)

Suomessa asutaan, koska:

-ilmainen korkeakouluni on viela kesken

-en sieda sita kaupunkia mista avopuolisoni on kotoisin (liian rauhatonta, huumeita, varastelua ym) ja avokkikin ajattelee samoin

-mun perhe ja suku on taalla ja olis mulle vaikeampi olla niiden lahelta pois kun taas avokille, joka on ennen minun tapaamista asunut jo vuosia muualla kuin englannissa

-odotetaan ensimmaista lasta ja halutaan kasvattaa lapsi suomessa paaosin, ainakin ilmainen ja hyva koulutus on yksi iso asia



Englannissa tullaan varmasti lomailemaan lapsen kanssa paljon ja ties vaikka sinne joksikin aikaa paattyisi asumaankin tulevaisuudessa.

Suomessa.

Mieheni erittäin hyvässä ammatissa, olisi kyllä Englannissakin varmasti, mutta Suomeen muutto ei aikanaan ollut este ja muutimmekin vasta kun mieheni sai töitä täältä. Oma sukuni asuu samalla paikkakunnalla.



plussaa Suomesta:

-lyhyet työmatkat

-ystävät ja suku lähellä

-edulliset asunnot

-hyvä koulusysteemi

-terveydenhuolto (NHS: sairaaloissa 5 vuoden työkokemuksen jälkeen Suomen terveydenhuollon arvostus noussut valtavasti)

-yliopistotutkinto ns. ilmainen

-elintaso hyvä

-meidän perheelle paras paikka kasvattaa lapset

-turvallinen ympäristö

-luonto

-voisin keksiä miljoona hyvää syytä



miinukset:

-mies välillä kaipaa vanhoja ystäviä ja perhettään

-anopin hoitoapu ei lähellä

-Suomen loskakelit

-Kielimuuri jopa omien ystävieni on vaikea alkaa puhua englantia miehelleni

-jöröjukkia maa täynnä

eli Englannissa helposti menee työmatkoihin tuntitolkulla kun taas Suomessa on helppo järjestää niin että asuu kymmenen minuutin päässä työpaikastaan. Myöskään ruuhkia ei Suomessa ole siinä mielessä kuin tuo sana Englannissa ymmärretään.



Tietenkin kulttuuri- ja harrastetarjonta on Suomessa rajallisempaa, ja pönötykseen törmää sellaisissakin paikoissa ja tilaisuuksissa joiden luulisi olevan järjestetty ihmisten hauskanpitoa varten, mutta se hinta nyt vaan on maksettava.

Ne Enkkujen ruuhkat on jotain aivan käsittämätöntä, enkä itse voisi istua sellaisissa ruuhkissa päivittäin, en ikinä. Elämähän siinä hukkaan menee. Kerran meinattiin jäädä lennoltakin pois, kun ei meinattu päästä ruuhkajonosta ajoista koneeseen.



Suomessa tuo jörötys on kyllä kanssa aivan fakta. Sen huomaa pikkupaikkakunnan sanomalehdestä jo. Kuvissa kun ei ilmeisesti ole lupa hymyillä :) Kaikki aivan myrtseinä kuvissa. Aina. Ja toinen, että katsokaapas, kun telkasta tulee ohjelmaa tanssilavoilta. Kyllä on vakavaa tanssimista! Mulkoillaan vaan telkkakameralle ja ollaan niin totisia, että. Mieheni ihmettelee kovasti tätä ja onhan se nyt outo asia. Luulisi, että hauskaa mennään pitämään, kun tanssimaan mennään? No, ne hauskaa pitävät roikkuvat siellä kaljateltoilla ;)

Laitanpa kysymyksen tähän samaan ketjuun, kun täällä Enkuissa asuvia on. Ihan piruuttani haluaisin katsoa, millaisia vapaita vuokra-asuntoja siellä on ja millaista vuokraa siellä pyydetään. Etelä-Englanti kiinnostaisi, miinuksena kaukainen Cornwall jne.

Ap taas linjoilla :) Haluaisin kovasti jatkaa juttelua tästä aiheesta, mutta en tiedä, meneekö ihan yksinjutteluksi :)

Joko aihe kyllästyttää?



Meillä lapset ovat tässä asiassa se tärkein tekijä. Itseäni ei Suomessa juuri mikään pidättele. Kummassa maassa mielestänne lasten on parempi olla? Miksi?

Joko aihe kyllästyttää?

Meillä lapset ovat tässä asiassa se tärkein tekijä. Itseäni ei Suomessa juuri mikään pidättele. Kummassa maassa mielestänne lasten on parempi olla? Miksi?

Riippuu vähän prioriteeteistä ja varallisuudesta. Mielestäni Englanti on parempi jos on rahaa. Ihmiset ovat välittömiä ja sosiaalisuuteen kasvetaan eri tavalla kuin Suomessa, ja jos on mahdollisuus käydä hyvää koulua, Englannissa on vain taivas rajana kun kouluissa ei tasapäistetä samalla tavalla kuin Suomessa. Eli oman tasoinen opetus on varsinkin lahjaikkaille oman kokemukseni mukaan järjestetty Englannissa yksityiskouluissa paljon paremmin.

Toisaalta jos rahaa ei ole ja on pakko laittaa lapset johonkin mamuja täynnä olevaan valtion kouluun, opetuksen taso ei tietenkään ole sama. Toisaalta kyllä niissäkin todennäköisesti onnellisempia lapsia kasvaa kuin keskimääräisessä suomalaisessa peruskoulussa, mutta ei akateemisiakaan saavutuksia voi täysin sivuuttaa. Samoin jos joutuu köyhäilemään vuokra-asunnoissa (niistä on kokemusta laidasta laitaan), voi elämä olla aika ankeaa ulkoisesti. Englannissa kun vuokra-asunnot voivat olla autotallin kokoisia ja näköisiä, ja asuttiinpa kerran sellaisessakin talossa, jonka kellarin lattia oli aina veden peitossa (ja se oli pohjavettä!!!). Tietenkin se vilkas sosiaalinen elämä kompensoi aika paljon.

Varallisuutta ei tällä hetkellä ole. Siinä mielessä kinkkinen juttu, kun ei tiedä, miten se puoli tulisi muuttumaan, jos Englantiin muutettaisiin. Sillä tosiaan mieheni saisi taatusti helpommin siellä työtarjouksia ja kenties paremman palkan myös. Eli taloudellinen tilanne saattaisi muuttua. MUTTA en sitten tiedä, olisiko se +-0, jos siellä asuminen ym. olisi kalliimpaa. Onpa hankalaa :)



Eli siis ainakin aluksi olisimme vuokralla, asunnon ostaminen ei tällä hetkellä tulisi kyseeseen.



"Toisaalta kyllä niissäkin (valtion kouluissa) todennäköisesti onnellisempia lapsia kasvaa kuin keskimääräisessä suomalaisessa peruskoulussa"

-Miksi niin? Hieman perusteluja, kiitos :) Itselläni ei koulunkäynti aina ollut mukavaa, sellaista pientä kiusausta oli. Plussana näen hyvän ilmaisen kouluruoan näin yhtenä pointtina. Vrt heidän eväslaatikkonsa sisältö. (Tosin itsehän sitä ei tarvisi täyttää sipseillä jne:)

Lapseni on nyt 5v, joten joutuisi heti sitten menemään siellä kouluun, jos muuttaisimme :( Surullinen ajatuskin jo.

Ei takerruta koulujuttuihin :) Kaipaan lisää syitä, miksi päätitte asua Suomessa/Enkuissa. Kiitos :)

mutta entinen työkaverini on ja hänen kanssa olen paljonkin keskustellut aiheesta.



Asuinmaaksi valittiin lopulta Englanti (muutaman vuoden Suomessa asumisen jälkeen), koska

a) mies ei saanut kielitaidottomana koulutustaan vastaava työtä Suomesta

b) miehellä on Englannissa hyvin laaja suku eli heillä on siellä parempi tukiverkosto kuin Suomessa

c) valintaa tuki myös molempien lasten vankka englanninkielen taito

joista näkisi niitä vapaita vuokra-asuntoja, kiitos. Onko Enkuissa Oikotien ja Etuoven tapaisia sivustoja, jossa olisi lähes kaikki vapaat asunnot?

miehelle ei löydy Suomesta hyvää vakituista työpaikkaa. Jos löytyisi niin voisimme muuttaa Suomeen.

ei olisi ollut varaa ostaa kunnollista asuntoa Englannista, eikä myöskään olisi ollut varaa kunnolliseen kouluun siellä.



Mies sai Suomesta lisäksi aivan koulutustaan vastaavaa työtä, tosin pienemmällä palkalla kuin Englannista, mutta ajateltiin, että säästämme asuinkustannuksissa niin paljon, että kannatti. Arvelisin, että olimme oikeassa.



Toisaalta lasten kannalta on harmillista, että oppivat tähän suomalaiseen jurotuskulttuuriin vaikka olemme yrittäneet viettää joka vuosi muutamia viikkoja Englannissa ja lapset ovat englanninkielisessä opetuksessa. Englannin sukulaisiin pidetään paljon yhteyttä, mutta kyllä se tietty pidättyväisyys heissä näkyy kun verrataan Englannin serkkuihin - se on varmaan ympäristö tai sitten minun Suomi-geeni ;-)

Nämä on niin mielenkiintoisia kuulla. Ihan voi myös listata kummankin maan plussia ja miinuksia, jos jaksaa :) Alan varmaan tekemään jotain listaa meinaan, niin auttaisi. Tässä jotain, mitä yhtäkkiä tulee mieleen:



Suomi +

-Lapset saa olla lapsia pidempään

-Kouluun vasta 7v. Ei painetta oppimisesta.

-Lastenhoidontuet, hoitovapaat ym edut mahtavia

-Suomalaista koulusysteemiä kehutaan hyväksi

-(Vielä ainakin) turvallisempaa

-Omat vanhempani ja sukulaiseni täällä (minulle ja vanhemmilleni meidän lähtömme täältä olisi TOSI surullinen juttu)

-Lapset oppivat talviurheilulajit (vaikken itse niistä ollenkaan välitäkään)



Englanti +

-Ihmiset hyvin erilaisia, iloisempaa, sosiaalisempaa jne.

-Lapsiystävällisempää(?), paitsi lasten myös käyttäydyttävä tosi hyvin, good girl/boy jne.

-Tietyt jutut paljon edullisempia, esim. ruoka, lasten vaatteet

-Marketeissa ihana valikoima (tällä hetkellä rakastan lasten terveellisten snacks:ien valikoimaa!:)

-Lämpöisempi ilmasto ei-talvi-faneille

-Miehen suku paljon aktiivisempaa, kuin omani, pitävät yhteyttä, tapaavat usein jne. Miehen vanhemmat ovat aivan mahtavia meidän lasten kanssa, ovat paljon läsnä aidosti. (Vaikkakaan eivät kestä kiukuttelua ym normaalia pikkulapsilta ollenkaan...)

-Mies saisi varmasti helpommin oman alansa töitä ja luultavimmin parempi palkka myös



Nykyäänhän se kiva juttu, että lennot ovat halpafirmoilla tosi edullisia ja lennot lyhyet. Mutta silti muutto tietty olisi tosi iso juttu. Jotenkin on nyt vaan alkanut muutto houkuttamaan.

mutta meillä on myös alkanut muutto Englantiin houkuttaa viime aikoina, koska siellä on asuntojen hinnat laskeneet kivasti eikä meidän tarvitsisi missään Belgraviassa asuakaan.



Tultiin juuri muutaman viikon Englannin matkalta ja tällä kertaa se ns. kulttuuriero vaikutti menevät poikkeuksellisen selvästi Englannin eduksi. Käytiin kaikenlaiset lastenpaikat läpi ja kyllä lapsilla oli Englannissa tosi kivaa, kavereita tuli joka pubin leikkipaikoilta jne. mitä ei yleensä Suomessa tapahdu.



Olemme aiemmin asuneet Englannissakin, mutta silloin se jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen ja pakkopositiivisuus ahdistivat minua välillä. Toisaalta nykyään minua ahdistaa Suomessa niiden vastakohta...

Minä olen huomannut sen, että se runsas positiivisuus ja kohteliaisuus on joskus vain pintaa. Selän takana sitten kyllä puhutaan pahaa reippaasti. Jos minun vanhemmilleni tulee naapuri käymään, on heidän vuorovaikutuksensa hyvin aitoa. Miehen vanhemmilla kun käy naapuri, vaikka tuttukin, niin se vaikuttaa jotenkin epäaidommalta, heidän on jotenkin "pakko" vitsailla koko ajan jne. Tämä hassu juttu nyt tuli mieleen.



Meidän lapset kyllä tutustuvat ja alkavat leikkimään tosi helposti lasten kanssa täällä Suomessakin, missä vaan lapsia on. Ei siinä mitään.



Englannissa tosiaan minua ärsyttää se asenne lapsia kohtaan. Se, miten heidän pitää olla hiljaa ja käyttäytyä, kiukuttelua ei juuri suvaita. (siis normaalia kehitykseen kuuluvaakaan) Sitä komentelua kuuli marketeissa, leikkikentillä jne. Komentavat tosi pahasti ja jatkuvasti, vaikka voisi sanoa nätimmin, että "Älä kiipeä kulta sinne, kun sinua sattuu, jos tiput". Yksi monen lapsen äiti marketissa työnsi kärryjä ja kirosi pienille lapsille, f'ing se ja se. Huh mitä kuunneltavaa. No, tuo nyt voi olla poikkeuskin. Mutta paljon vähemmän Suomessa törmään siihen, että lapsille ei puhuttaisi nätisti.



Minäkin olen asunut reilut 2v. Englannissa, mutta silloin en varmaankaan paljoa kiinnittänyt lasten juttuihin huomiota, kun ei lapsia ollut. Silloin oli kivaa se, kun pojat kiinnittivät huomiota ulkomaalaisen näköiseen tyttöön ja yksi jopa pyysi treffeille tullessaan kadulla vastaan ;) Sitä kun ei Suomessa ole tapahtunut :) No, se siitä.



Mitenkähän on sen asumisen hinnan laita, kummassa maassa eläminen tulee edullisemmaksi? Tietyt jutut siellä on tosiaan halvempia, mutta varmasti joissain jutuissa sitten toisinpäin? On council tax jne. Me emme ainakaan aluksi voisi ostaa omaa asuntoa, vaan olisimme vuokralla.



Lisää kuulen tosi mielelläni :)

se lasten tasokkaampi koulutus ja meidän molempien paremmin palkatut työpaikat, alkoi kyllästyttää Suomen surkea palkkataso korkeakoulutetuilla. Lisäksi miehellä iso läjä tuttavia ja sukulaisia Englannissa ja mullakin tuttavuus- ja ystävyyssuhteet opiskeluajoilta lähinnä siellä.

jos muuttaisi jonnekin etelä-Englantiin ja laittaisi lapset hyvään kouluun. Mutta kyllä ne koulut sitten ovatkin hyviä. Kateellisena olen seurannut sukulaislasten koulunkäyntiä. Vaatimukset ovat kovat, mutta kyllä siellä lahjakkuudet tulee hiottua aivan eri tavalla kuin Suomessa. Meidänkin sukulaislasten joukossa on 9-vuotias huippumuusikko ja 13-vuotias ammattilais(ainakin melkein) purjehtija. Ja koulussa opetettu nämä taidot.