Suomi-Englanti perheet: miten päätitte asuinmaanne?

jos muuttaisi jonnekin etelä-Englantiin ja laittaisi lapset hyvään kouluun. Mutta kyllä ne koulut sitten ovatkin hyviä. Kateellisena olen seurannut sukulaislasten koulunkäyntiä. Vaatimukset ovat kovat, mutta kyllä siellä lahjakkuudet tulee hiottua aivan eri tavalla kuin Suomessa. Meidänkin sukulaislasten joukossa on 9-vuotias huippumuusikko ja 13-vuotias ammattilais(ainakin melkein) purjehtija. Ja koulussa opetettu nämä taidot.

Tätä en ymmärrä Englannissa(sekä monessa muussa paikassa) - tämä on lapsuudesta pois, siis tuo "hiominen". Asuin itse 14 vuotta Englannissa ja törmäsin tuollaiseen asenteeseen usein. Siis tuohon lasten virittämiseen, vanhempien vaatimukset olivat jopa sairaita tämän suhteen.

Voisin edelleen asua(ehkä) Englannissa lasten kanssa, mutta halusin kasvattaa ne täällä, kotimaassani. Mieheni oli onneksi samaa mieltä, pitää Suomesta kamalasti.

Mutta eikös Suomen koulusysteemiä tosiaan kehuta kovasti yhdeksi maailman parhaista??

lapsemme käyvät koulunsa täällä, olin samaa mieltä. Muutimme Helsinkiin kun lapset olivat 4-vuotiaita.



Kummassakin hyvät ja huonot puolensa. Nyt kyllä puhun Skotlannista, emme ole ikinä asuneet Englannin puolella, eiköhän siellä ole kuitenkin aika sama meno asioiden suhteen, ainakin mitä tiedän.

lapsuudesta ole :-) Ainakin nämä tuntemani laadukasta kouluopetusta saaneet ovat muuten aivan tasapainoisia ja tavallisia - tosin hyvätapaisia - lapsia, jotka ovat vaan saaneet edetä niin pitkälle kun ovat pystyneet omilla lahjakkuusalueillaan. Toinen on tosi lahjakas myös kielellisesti.



Mutta kallistahan se on. Eli jos meillä olisi ylimääräistä rahaa, Englannissa saisi kyllä koulussa enemmän vastinetta rahalle kuin Suomessa. Lisäksi Englannissa on mukavaa se, että hommat toimivat tai ovat toimimatta hyväntuulisesti eikä tarvitse aina varoa sanojaan kun voi olettaa vastapuolellakin olevan jonkinlainen huumorintaju.

lapsuudesta ole :-) Ainakin nämä tuntemani laadukasta kouluopetusta saaneet ovat muuten aivan tasapainoisia ja tavallisia - tosin hyvätapaisia - lapsia, jotka ovat vaan saaneet edetä niin pitkälle kun ovat pystyneet omilla lahjakkuusalueillaan. Toinen on tosi lahjakas myös kielellisesti.

Mutta kallistahan se on. Eli jos meillä olisi ylimääräistä rahaa, Englannissa saisi kyllä koulussa enemmän vastinetta rahalle kuin Suomessa. Lisäksi Englannissa on mukavaa se, että hommat toimivat tai ovat toimimatta hyväntuulisesti eikä tarvitse aina varoa sanojaan kun voi olettaa vastapuolellakin olevan jonkinlainen huumorintaju.

kuin Englannissa (vaikka se varmaan muuttuu lähivuosina), joten kallista se ns. ilmainen koulutus on Suomessakin. Lisäksi lapsi joutuu pahimmassa tapauksessa luokkaan, jossa on paljon oppilaita joita koulu ei voisi vähempää kiinnostaa.

Me asumme Suomessa. Asuin itse Englannissa 11kk ja kun sinne menin, muutimme heti miehen kanssa yhteen vuokralle. Työskentelimme paskassa duunissa, minimipalkalla, mutta kaksin pärjäsimme ok.



Lastani en ikinä haluaisi siellä kasvattaa, se on saletti. Lapsilla lapsuus on takapihalla yksin(tai sisarusten kanssa) leikkimistä, leikkipuistoja ei ole niin kuin suomessa, yksin ei pääse kouluun kävelemään saati sitten muuallekaan. Koulusysteemi(julkinen) on aivan peestä, siellä lapset luokitellaan älyllisesti 3 kategoriaan ns. tyhmiin, normaaleihin ja älykkäisiin. Keskivertonormaali mieheni oli tyhmien luokalla, sai surkeimmat opettajat, koulussa kiusattiin, kukaan ei välittänyt. Kouluruoat ja kotilounaat(sandwich + crisps) on kamalia.



Työajat on lähes aina 9-17, jolloin istut ruuhkassa tunnin, haet lapset klo 18, teet ruoan, syötte klo 20...lihot yöllä, kun syöt niin myöhään, etkä ehdi tekemään mitään.



Et saa mitään tukia, joten jos ei miehellä ole kovin hyvä työ, joudutte molemman työskentelemään.



Yltiömäinen "kohteliaisuus" ottaa itseäni päähän ihan hirveesti...ärsyttää joka väliin tungetut please ja thank you ja how are you!



Suomalaisia haukutaan hiljaiseksi ja itsekkääksi kansalaisiksi, mutta mun mielestä englantilaiset on opetettu sellaiseen lässyn-lässyn small talkiin, että niitä ei oikeasti edes kiinnosta mitä toiselle kuuluu, mutta kun se on porattu niiden päähän pienestä asti, niin se on vain TAPA ei todellakaan kohteliaisuus.



Miehen perheen tavattuani maku englantilaisiin on mennyt tyystin. He ovat juurikin sitä lässyn-lässyn-ei-oikeesti-kiinnosta-mutta-hei-pakko-on-aina-kysyä -kansaa. Onneksi minulla on suomessa vanhemmat lähellä ja täällä on kaikinpuolin parempi asua!

jatkaa vielä.



Eli mies on samaa mieltä, suomi on parempi maa asua ja kasvattaa lapsi. Hän ei juurikaan puhu suomea, vaikka kävikin kotouttamiskurssit. Hän sai Englanninkielisestä yrityksestä töitä, ja on ollut töissä jo yli 3-vuotta.



Kaverini palasi Englannista reilu vuosi sitten miehensä ja 2 lapsensa kanssa. Hänen englantilainen mies kävi kotouttamiskurssin(suomenkielen siis), sai sen lopussa töitä rakennusfirmasta(oli rakennusalalla myös englannissa) ja pärjää siellä kohtalaisen hyvin raijoitetulla Suomen kielellä! Että jos töitä haluaa täällä Englantilainen tehdä, niin kyllä niitä saa!

jos on rahaa ja saa seurustella keskiluokkaisten ihmisten kanssa, mutta jos joutuu laittamaan lapset valtion kouluun ja joutuu seurustelemaan alaluokan kanssa, tilanne on vähän eri.

17/18 varmaan inhoaa Englantia tosi paljon ja sen takia nakee ihan kaiken negatiivisessa valossa. Koulujen tasokurssit ovat yksi asia jota monet Suomen koululaitostakin kokeneet kadehtivat - lapset saavat oppia omalla tasolla olevien kanssa joten opetus on tehokkaampaa. Eika ketaan pakoteta 'tyhmien' ryhmaan vaan siita paasee heti ylospain jos tulokset paranee! Eika ne mitaan eri luokkia ole, vaan luokkien sisaisia tasoryhmia. Kouluruoka on parantunut paljon ja terveellista ruokaa haluavat voivat sita valita - tai tuoda terveelliset evaat kotoa. Erilaiset luonteet hyvaksytaan paljon paremmin kuin Suomessa, seka opettajien etta kavereiden taholta.



Myos sita ihmettelen aikaisemmissa viesteissa etta puhutaan koulujen kalleudesta. Niin, Englannissa on vaihtoehtona yksityiskouluja. Mutta niihin ei kenenkaan ole pakko menna! Valtion koulut ovat ilmaisia (vaikkakaan kouluruoka ei) ja paikka on taattu jokaiselle alueella asuvalle.



Itse olen asunut perheeni kanssa vain Englannissa koska olin muuttanut tanne jo ennen kuin tapasin mieheni. Suomessa on kiva kayda lomilla mutta emme harkitsisi sinne muuttamista. Monet nostalgiset muistot omasta lapsuudesta (lapset on lapsia kauemmin, vapaus, yms) ovat utopiaa nyky-Suomessa, sen verran tunnen ihmisia joilla on lapsia Suomen koulusysteemissa nykyaan.

20/20: En inhoa Englantia, Englanti on hieno ja vanha maa, siellä on ihana käydä vierailulla, mutten sinne muuttaisi.



Ehkä tosiaan, jos olisimme miljonäärejä ja olisi lapsi varaa laittaa yksityiseen kouluun, asua kaupungin ulkopuolella jne, voisin kyllä harkita. Mutta elintasolla, jolla suomessa elämme, elämme täällä paremmin, kuin mitä eläisimme Englannissa, siksi emme sinne muuta.

joku aikaisemmin mainitsi myos etta taalla ei ole mitaan tukia. Lapsilisa (veroton) on £20/viikko ekasta lapsesta ja punnan-pari vahemman seuraavista. Muistaakseni viimeksi kun tuota vertailtiin niin on suurempi kuin Suomen nykyiset lapsilisat. Lisaksi taalla maksetaan perheille tukia joiden maara riippuu tuloista mutta kokonaistulo jossa tuki loppuu kokonaan on aika korkea, muistaakseni noin £50.000 vuodessa. Verot on alhaisemmat koska kaikki toissa kayvat saavat ansaita noin £6.600/vuosi ilman veroja, ja sen jalkeen rupeaa menemaan 22% vain ylimenevalta osalta (vai oliko 20%, en muista varmasti), seka 11% national insurance.



Me ollaan 'keskiluokkaisia' eika ole ikina ollut harkinnassa laittaa lapsia yksityiskouluun. Nautimme veronmaksajina ilmaisesta koulutuksesta ja erinomaisesta laakari- ja sairaalasysteemista.



Pikkulasten paivahoito taalla on kallista, siita ei paase yli eika ympari.

Jos asuu hyvällä alueella voi valtionkoulukin olla ok. Eikä käytöstavoissa sinänsä ole mitään pahaa, vaikka ne olisivatkin vain 'pintaa'. On meinaan aika paljon miellyttävämpää asioida pintamiellyttävän ihmisen kanssa kuin sellaisen kanssa, joka näyttää jo päällepäin murheenmurtamalta.

Tämä nyt on vaan yksi pikku seikka vaan, mikä tuli mieleen, eikä todellakaan vaikuttaisi muuttopäätökseen :) Siis se, että Englanti (siis Iso-Britannia maana) on vanha, on siellä myös vanhanaikaista minun mielestäni. Kokolattiamatot edelleen in, erilliset kylmä ja kuuma hanat edelleen in, terveyskeskukset ym laitokset ovat vanhanaikaisia myös, terveydenhoitajien asut ja hatut jne, koulupuvut kouluissa jne. (Tosin koulupuku on toisaalta ihan ok asia, eipä ole pukeutumispaineita, esim. merkkivaatteet jne)



Itse vaan en käsitä juuri esim. kokolattiamattoa kylppärissäkin, sitten kengillä ollaan sisällä, matto tosi likainen, ei ole kovin hienoa. Kauhea juttu sitten, jos jotain kaatuu matolle, sitä jynssätään sitten vaahdoilla. (Juuri käydessämme juniorimme kaatoi vahingossa tietenkin paksua aurinkorasvaa matolle, joka ei meinannut millään lähteä pois. Mietin, että kotona vaan rätillä pyyhittäisiin pois laminaatilta:) Tosi epäkäytännöllinen. MUTTA onhan Enkuissakin modernimpia asuntoja.



Ja se kosteus talon sisällä, homeen vaara jne, yh. Mieheni porukat asuvat merenrannalla, kosteus sisällä mieletön, pyykki kestää joskus kuivua monta päivää, de-humidifier(?) käytössä.



MUTTA eipä ole pitkääääää talvea... :)

..sinne alaluokan puolelle sijoittuvia heppuja..

ja tosiaan ero niihin 'alempiluokkaisiin' on huomattava. Se on toisaalta myös rikkaus, että yhteiskunnassa on todella paljon aidosti erilaisia alakulttuureja, joissa on myös ne omat hyvät puolensa ja ylpeytensä. Siitä seuraa myös suurempi vastuu omasta menestyksestä ja vapaus seurata unelmiaan. Tämä on ehkä vähän korkealentoista analyysiä, mutta Englanti vaan tuntuu paaaaljon isommalta maalta kuin sen perusteella voisi päätellä, että siellä ei ole kuin 10 enemmän väkeä kuin Suomessa.



Ja Englannissakin voi asua modernisti jos haluaa, mutta monet eivät vaan aidosti ole kiinnostuneet moderneista mukavuuksista.

englannissa. syyna miehen tyopaikka, suomesta on vaikea ulkkiksen saada koulutusta vastaavaa tyota.

se on kylla totta etta taalla on vanhanaikaisempaa, niinkuin joku tuolla kirjoitti. en osaa oikein muuten verrata, kun en ole suomessa lasten kanssa asunut. meidan ilmainen koulu on ihan ok, en todellakaan alkaisi maksamaan £600/kk yksityiskoulusta. se vahan harmittaa, kun lastenhoito on niin turkasen kallista.

etta kuten naista viesteistakin tulee ilmi, ne kaytannon erot ovat kuitenkin aika pienia (joskin ihan tosia) mutta jos suhtautuu negatiivisesti tyypillisiin englantilaisiin asioihin kuten small talkiin, koulupukuihin, tai mita vaan, ja noin yleisesti arvostaa Suomen systeemeja miettimatta sen tarkemmin yksityiskohtia, niin kannattaa harkita kahteen kertaan muuttoa. Maassa viihtymiseen vaaditaan se tietty tunne etta on 'kotonaan' ja jos se puuttuu niin eihan silloin mikaan tule tyydyttamaan, niita negatiivisia asioita loytyy aina.



Toinen asia mita olen kuullut maiden valilla muuttaneilta on se etta ihmisesta saattaa tulla sellainen ettei ole kotonaan oikein kummassakaan maassa - aina on ne toisen maan positiiviset puolet mielessa ja asui kummassa maassa tahansa on aina ikava siihen toiseen. Mulla ei tata ole ollut koska olen asunut Englannissa melkein koko aikuisikani.

Niin kuten minä (ap) sanoinkin, niin ei ne mainitsemani hassut/oudot/rasittavat jutut Englannissa vaikuttaisi muuttopäätökseeni. Yhtä hyvin voisin listata Suomen hassut/oudot/rasittavat jutut, kuten katukuvan juopot täällä Hgissä jne ja kyllä niitä juttuja olisi vaikka mitä listata. Ihan heti en Englannissa näkisi juopon paskantavan (anteeksi) bussipysäkillä. Juoppojen määrä Suomessa on yksi minua pännivä asia (omalla pikku ostarillammekin 3 pubia ja asiakkaat norkoilevat niiden ulkopuolella!), mutta toisaalta huumeet ym. ovat varmasti sitten aivan eri luokkaa Englannissa.



Kyllä minulla Englannissa asuessa ja siellä käydessä on ihan ok kotoinen olo. Sinne kun menee käymään, niin ei tunnu, että menisi lomalle, vaan toiseen kotiin, shoppailemaan tuttuihin kauppoihin jne. Mutta kieltämättä tulee bongattua niitä outouksiakin siellä helposti, esim. talvella lasten pukemisen erot jne. On siellä kyllä ihmiset mukavia, täytyy sanoa.

jos muuttaisi jonnekin etelä-Englantiin ja laittaisi lapset hyvään kouluun. Mutta kyllä ne koulut sitten ovatkin hyviä. Kateellisena olen seurannut sukulaislasten koulunkäyntiä. Vaatimukset ovat kovat, mutta kyllä siellä lahjakkuudet tulee hiottua aivan eri tavalla kuin Suomessa. Meidänkin sukulaislasten joukossa on 9-vuotias huippumuusikko ja 13-vuotias ammattilais(ainakin melkein) purjehtija. Ja koulussa opetettu nämä taidot.

tossa lahjakkuudellakin osansa, ainakin musikaalisuudessa. Ei kaikista tule Mozarteja vaikka olisi miten hyvät opettajat.