10 vuotta yhdessä ja vieläkin jotkut

Ei munkaa ystävät esim. koskaa sano, että mennäänpä Matille ja Maijalle. Ne menee Maijalle, eli mun tyköni. Koska mä olen niille se lähempi henkilö josta ne välittää enemmän. Sama pätee mun mielestä tietenkin myös sukulaisiin.

Meillä mennään Matille ja Maijalle,mummille ja vaarille jne. Eikä käytetä kenestäkään se-muotoa. Käyttääkö anoppisi(AP) muistakin se-sanaa, kuin sinusta?

Muutenkin anoppi syyllistää minua, kun poikansa ei pidä yhteyttä riittävästi. ap

Ja minäkin puhun miehen(-kin) sukulaisista tyyliin Matti ja Maija.

kun miehen sukulaiset pitävät minunkin omaisuuttani miehen omaisuutena.



He puhuvat "Matin autosta", kun tarkoittavat minun omistamaani kärryä tai "Matin talosta", kun tarkoittavat taloa, josta minä omistan 75% ja Matti 25%. Pahin on sukuni vanha kesämökki, joka on nykyisin minun ja siskoni omaisuutta, sekin on "Matin mökki".



Tai no joo, vielä järkyttyneempi oli ensimäisellä äitiyslomallani, kun mieheni sukulaiset olivat sitä mieltä, että mieheni elättää minua. Tuloni olivat siis normaalisti noin nelinkertaiset miehen tuloihin verrattuna, mutta äitiyspäivärahani vain tuplaten miehen palkan suuruinen. Silloin kyllä tuli vähän oiottua käsityksiä, mutta eivät he varmaan edes ymmärtäneet pointtiani...

Ei munkaa ystävät esim. koskaa sano, että mennäänpä Matille ja Maijalle. Ne menee Maijalle, eli mun tyköni. Koska mä olen niille se lähempi henkilö josta ne välittää enemmän. Sama pätee mun mielestä tietenkin myös sukulaisiin.

anopista puhutaan SE, kun se on ollut v-mäinen;)

Minulla on yritys, jossa miehenikin on töissä, mutta anoppi puhuu jatkuvasti siihen tyyliin, että poikansa omistaa ko.lafkan.

Hirveä tilanne. Ompa vanhanaikaista sakkia! Kaikki sympatia sinulle! Itsekin olen joskus ruokapöydässä töksäyttänyt että "meillä se on toisinpäin" kun joku vihjailee miehen elättävän aina naista isommalla palkallaan. Miehellä ja minulla oli tuohon aikaan palkat sellaiset että sain jonkun pyöristyksen verran enemmän palkkaa mutta meille se oli aina hauska vitsi että minä naisena tienaan enemmän ;)

on tapana puhua pariskunnista, oli sitten minun tai miehen suku tai ystävät kyseessä.

Puhuvatko nuo ihmiset muutenkin vain yhdestä henkilöstä esim. miehen veljestä/siskosta? Entä miehesi, mainitseeko aina kälynkin jos on veljelleen menossa tai siskonsa miehen erikseen?

vaikka olisi oma sukulainen ja mieskin sanoi, että tuo särähti korvaan (että puhuttiin vain hänestä).ap

Eivät puhu muista yhden henkilön nimellä=(

ja puhutaan pariskunnasta, jos kerran on kyseessä pariskunta, eri juttu jos juuri tavannut jonkun.

jos puhutaan mun miehen talosta tai autosta tms.vaikka ne onkin yhteisiä. Itsekkn puhun veljestäni samoin, hänen auto, hänen talo...vaikka ne ovat hänen ja hänen vaimonsa yhteisiä. Jokaisella on varmaan eri tyyli. Jos puhuisin vieraalle, joka ei tunne veljeäni, puhuisin hänestä ja hänen vaimostaan. Ei kaikkea kannata ottaa itteensä...

meilläkin puhutaan pariskunnista kun mennään kylään, en sano siis meneväni siskoni luokse, vaan sanon että menen Kaijan ja Kallen luokse.

se ei poista sitä, että minusta tuntuu pahalle, että minua ei mainita, vaikka olen tuon miehen kanssa ollut jo pitkään. ap

jos puhutaan mun miehen talosta tai autosta tms.vaikka ne onkin yhteisiä. Itsekkn puhun veljestäni samoin, hänen auto, hänen talo...vaikka ne ovat hänen ja hänen vaimonsa yhteisiä. Jokaisella on varmaan eri tyyli. Jos puhuisin vieraalle, joka ei tunne veljeäni, puhuisin hänestä ja hänen vaimostaan. Ei kaikkea kannata ottaa itteensä...

mistäs tiedät, ettei veljesi vaimoa vituta, kun puhut kaikesta veljesi omaisuutena, siis jos olet niin tollo, että teet sen tuon vaimon aikana??!

Miltä se anopistasi mahtaisi tuntua jos alkaisitkin avoimesti puhua, että täytyypäs mennä "apen luokse" (olettaen siis, että sulla sellainen edes on ja anoppisi on parisuhteessa)? Tai miltä se tuntuu mummo-ihmisestä, jos lapsenlapset tulisivatkin "papan luokse", eikä "mummon ja papan luokse" tai "mummolaan"?



Eli ota siis anopin lanseeraamat tavat käyttöön, saas nähdä missä vaiheessa tajuaa muuttaa omaa käytöstään ja puheitaan. Voit sitten anopin mallia mukaillen muokata omaa käytöstäsi. Pahaltahan tuo tuntuu, ihan selvästi, mutta onneksi ei sentään ole mikään maailmanloppu!

Itse en ainakaan edes tiedä ihmisten omistussuhteita. En koskaan kysy, että onko heidän autonsa "Matin" vai "Maijan" rahoilla maksettu. Talojen yms. kanssa samoin.

Jos puhun vaikka miehen siskosta, saatan sanoa, että mennään "Maijalle" käymään" vaikka ihan hyvin tiedän, että "Mattikin" asuu siellä + heidän kaikki lapsensa. Mutta helposti tulee puhuttua ensin siitä joka tutumpi on.

Joulukortit yms vastaavat lähetän molempien nimellä tai sitten vain "Maija" perheineen.

Tämä on meilläkin yleistä. Aina anoppi (ja appikin) kovaan ääneen selostamassa, miten he ovat nyt "X":n (poikansa) luona käymässä ja "X" osti auton, "X" osti asunnon jne. Ihan niin kuin mua ei olisi olemassakaan, vaikka samalla lailla ne on munkin ostoksia ja mun asunto. Ja yhteistä eloa takana kohta 20 vuotta!



Olen päässyt asiasta onneksi jo yli, enkä enää ota itseeni tuollaisesta moukkamaisuudesta. Heille ei selkeästikään ole annettu kuin lusikalla, joten kauhalla ei kannata vaatia...

Varmasti minustakin tuntuisi, jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.



Meillä puhutaan aina pariskunnista, olkoonkin niin, että jompi kumpi osapuoli olisikin meidän jomman kumman - siis minun tai mieheni - kaveri.

Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä vakitusesti saman katon alla, ei tulisi mieleenkään sanoa että lähdetäänpäs "Kallen" tai "Kaijan" luo, vaan muoto on "Kalle ja Kaija".



Voisitko, ap, tarkentaa, millaisissa tilanteissa anoppisi puhuttelee sinua se-muodossa? Ihanko miehesi edessä tyyliin "Matti, lähdetkö "sen" kanssa reissuun kesällä (jonnekin)?", vaikka seisoisit ihan vieressä kuulo- ja puhe-etäisyyden päässä? Kutsuuko anoppisi koskaan sinua nimeltä?



Ajattelen vain siksi, että puhekielessähän suurin osa kuitenkin kutsuu/puhuttelee toisia ihmisiä se-muodossa ennemmin kuin hän-muodossa.

Itse olen kasvanut Keski-Suomessa ja siellä puhuttiin aina "se", eikä koskaan "hän".



Kun lähdin opiskelemaan, oli pakko opetella "hän"-sanan käyttö, kun "se" herätti niin paljon negatiivista kommenttia muualla.



Kun sitten joskus menin takaisin kotipaikkakunnalleni, niin vanhat siellä pysyneet kaverit pitivät minua ihan snobina ja liian ylpeänä, kun puhuin "hän", vaikken enää muuhun pystynyt, kun "se" kuulosti jo omissakin korvissa niin tökeröltä.



Eli jos anoppi käyttää "se"-sanaa normaalissa puhekielessä "hän"-sanan paikalla, niin kyse voi olla murreilmaisusta eikä mistään henkilökohtaisesta. Jos hän käyttää "se"-sanaa sinun läsnäollessasi tai ainoastaan sinusta, mutta puhuu muista "hän"-muodossa, niin voit ottaa sen henkilökohtaisesti.

hän-sanaa puhekielessä. Tunnen vain yhden ihmisen joka ottaa sen henkilökohtaisesti.